Aitososiaalisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tulimuurahaisia

Aitososiaalisuus on ilmiö joidenkin suvullisesti lisääntyvien eläinten keskuudessa. Usein puhutaan myös sosiaalisista hyönteisistä. Aitososiaalisilla hyönteisillä yhteisöön voi kuulua itsemurhakäyttäytyminen, monenlaiset altruismin muodot, yhdessä jälkeläisistä huolehtiminen, steriilit kastit ja työläisten yhteistyökyky. Sosiaalinen hyönteisyhteisö on suuri perhe, joka yleensä polveutuu yhdestä äidistä. Yhdyskunta voidaan nähdä yhtenäisenä eliönä, josta käytetään nimitystä superorganismi.

Aitososiaalisuus hyönteisillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti sosiaalisiksi hyönteisiksi on luokiteltu muurahaiset, ampiaiset, mehiläiset ja termiitit. Kaikilla luetelluilla lajeilla on yhdyskunnassa kuningatar ja suurin osa asukkaista on steriilejä työläisiä. Työläiset jotka lisääntyvät harvoin tai ei koskaan jakautuvat useampaan erikoistuneeseen kastiin. Sosiaalisten hyönteisten joukko jakautuu kahteen pääryhmään. Toiseen niistä kuuluu steriilejä yksilöitä, jotka suorittavat yhteisön hyväksi muita merkittäviä tehtäviä ja huolehtivat lisääntymiskykyisistä jäsenistä. Toiset taas lisääntyvät.

Kehittyneissä yhteisöissä sukua jatkavia naaraita sanotaan kuningattariksi, jotka eivät tee muuta kuin jatkavat sukua, mutta ovat siinä sitäkin tehokkaampia. Yhteisön työläiset huolehtivat kuningattaren turvallisuudesta, ravinnosta ja jälkeläisistä. Kumpikin ryhmä tekee oman työnsä tehokkaammin, koska sen ei tarvitse kantaa huolta muusta. Täydellisesti ei tiedetä miksi tällainen suvullisen lisääntymisen muoto on kehittynyt. Se ei toimi täysin sosiobiologian perinteisten sukulaisuusasteen laskusääntöjen mukaan, vaan esimerkiksi pistiäisten tapauksessa sisarukset ovat enemmän sukua toisilleen kuin kumpaakaan sukupuolta oleville jälkeläisilleen.

Kuningattaren hedelmöittymättömistä munista kehittyy koiraita. Koirailla ei ole isää ja sen soluissa on vain yksi kromosomisarja, joka on peräisin äidiltä. Pistiäisnaaraalla puolestaan on normaaliin tapaan isä ja kaksi tavanomaista kromosomisarjaa elimistönsä soluissa. Naarailla on täydelliset geenisarjat, ja kasvatustavasta riippuen se voi kasvaa joko kuningattareksi tai joksikin työläiseksi. Koirailla on soluissaan vain yksi geenisarja kahden sijasta. Koiras saa siinä tapauksessa äidiltään kaikki geeninsä, mutta äiti antaa sille vain puolet geeneistään.

Kuningattaren tyttärien tapaus on erikoisempi. Täyssiskoilla ei ole vain yhteistä isää, sillä ne hedelmöittäneet siittiöt ovat jokaisen geenin suhteen täysin samanlaiset. Siskot ovat isänsä geeneiltä identtisiä kaksosia, joten siitä seuraa se, että pistiäisillä täyssisarusten sukulaisuus ei ole 1/2, kuten normaaleilla eläimillä, vaan 3/4, eli ne ovat läheisempää sukua toisilleen kuin kumpaakaan sukupuolta oleville jälkeläisilleen. Työläisten steriiliyden evoluution syy on, että toisen tekemien siskojen geeni kopioi itseään nopeammin kuin tavanomaisten jälkeläisten tuottamisen geeni. Itsekäs geeni -teorian mukaan työläisten on kuitenkin rajoitettava äidin luonnollista taipumusta tuottaa yhtä paljon veljiä ja siskoja, jos ne aikovat menestyksekkäästi viljellä sitä siskontekokoneena. Työläisen kannalta veljen mahdollisuus kantaa samaa geeniä kuin se itse on vain 1/4, ja jos kuningattaren annetaan tuottaa lisääntymiskykyisiä koiraita ja naaraita samassa suhteessa, ei työläiset maksimoi omien geeniensä siirtymistä seuraaviin sukupolviin. Työläiset pyrkivät muuttamaan lisääntymisen suhdetta kolmea lisääntymiskykyistä naarasta vastaavan yhden koiraan suuntaan, eli ne pyrkivät tuottamaan lisääntymiskykyisiä siskoja ja veljiä suhteessa 3:1. Teoria toimii myös käytännössä ja työläiset johtavat toimia omaksi edukseen. Ne voittavat myös eturistiriidan, joka syntyy siitä, että kuningatar haluaisi investoida naaraisiin ja koiraisiin tasasuhteessa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]