Ukulele
Tätä sivua ei ole | Ukulele | |
|---|---|
| Soitinryhmä | kielisoittimet |
| Alkuperämaa / -alue | Havaiji |
| Soittimen ääniala | |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | maailmanmusiikki |
| Samankaltaisia soittimia | braguinha |
Ukulele on kielisoitin, rakenteeltaan pienikokoinen nelikielinen kitara. Siitä käytetään myös nimitystä uke.
Ukuleleä pidetään havaijilaisena soittimena, ja siellä se kehitettiin 1880-luvulla portugalilaisesta braguinhasta. Braguinha on saanut nimensä Bragan kaupungista, ja sen neljä kieltä viritetään Brasiliassa D-G-H-c. Vuonna 1879 kolme soitinrakentajaa saapui Portugalista Havaijille. Yksi heistä, Manuel Nunes, myi rakentamansa ukulelen naapurilleen Bill Tapialle vuonna 1915. Tapiasta tuli tunnettu ukulelen soittaja.
Nykyisin ukuleleja valmistetaan neljää kokoa, pienimmästä suurimpaan sopraanoukulele, konserttiukulele, tenoriukulele ja baritoniukulele. Yhdysvalloissa sopraano- ja konserttiukulelet viritetään yleensä C-duuriin, alhaalta ylös G-C-E-A. Tämä vastaa tavallisen kuusikielisen kitaran neljän ylimmän kielen (D-G-H-E) säveliä viidenneltä nauhalta otettuna, joten kitaran sointuotteita on helppo soveltaa ukulelen soittoon. Aiemmin, varsinkin vaudeville-kokoonpanoissa, esiintyi myös virityksiä kokosävelaskelta ylemmäs D-duuriin: A-D-F#-H.
Baritoni, joka kehitettiin 1950-luvulla viritetään yleensä kuten kitaran neljä ylintä kieltä, D-G-H-E, tosin oktaavin alemmas. 1920-luvulla kehitetty tenori voidaan virittää kummalla tavalla tahansa.
Tahitilainen ukulele eroaa täysin havaijilaisista, koska siinä ei ole kaikukoppaa. Sen koko runko on kaiverrettu yhdestä puunpalasta, ja keskiosan läpi menee kartionmuotoinen reikä. Reikä on takaa 4 cm, edestä 10 cm halkaisijaltaan. Soitin muistuttaakin enemmän banjoa.
