Laminaatti

Laminaattipinnoitetun levyn rakenne

Laminaattilattia

Koivuvaneria

Valokuvausfilmiä

Laminaatti on useammasta materiaalikerroksesta yhteen liittämällä aikaansaatu rakenne.

Historia

Laminaatin keksivät Cincinnatissa, Yhdysvalloissa Westinghouse-sähköyhtiön tutkimusinsinöörit Daniel O'Conor ja Herbert Faber vuonna 1913. Materiaali suunniteltiin alun perin sähköeristeeksi korvaamaan aikaisemmin käytetyt silikaattipitoiset mineraalit. Formica-nimellä valmistettu laminaatti koostui aluksi kangaskudosten kerroksista, jotka sidottiin yhteen hartsilla. Myöhemmin sitä alettiin tehdä paksuista paperinpalasista, joita laminoitiin melamiinilla. Näin aikaansaatu kova pinta kestää kuumuutta ja kulutusta, kun taas paperi avasi mahdollisuuksia värien ja kuvioiden painamiseen, joka osoittautui materiaaliyhdistelmän menestyksen avaimeksi.

Komposiittilaminaatteja valmistava Formica-yhtiö aloitti vuonna 1927 koristekuvioiden kopioinnin laminaattiin kivipainantamenetelmällä. 1930-luvulla maailmankuulut taiteilijat ja arkkitehdit huomasivat materiaalin mahdollisuudet ja ottivat sen mukaan modernistisiin ja art deco -tyylisiin sisustuksiin. Toisen maailmansodan jälkeen uudenaikaisten ja edullisten sisustusmateriaalien kysyntä kasvoi. Formica-laminaatin uudet värit ja kuviot olivat suosittuja. Formica-tuotteet tulivat ensimmäisen kerran Euroopan markkinoille vuonna 1946. Nykyisin Formica Group-yhtiöllä on toistakymmentä tuotantolaitosta eri puolilla maailmaa.

Eri laminointimateriaalit

Nykyisin laminaatteja voidaan valmistaa eri materiaaleista eri tarkoituksiin. Materiaaleina voidaan käyttää esimerkiksi erityyppisiä muoveja, laseja tai kartonkeja. Materiaali voi olla sama joka kerroksessa tai vaihdella haluttujen ominaisuuksien mukaan. Laminointimenetelmät eroavat materiaalien ja laminaatin käyttötarkoituksen mukaan: tyypillisesti laminointiin liittyy puristuspaine ja kuumennus, joskus liima-aine.

Joitakin laminointikohteita:

• Lasikuitulaminaatti on lasikuidusta ja polyesteri- tai epoksihartsista puristamalla aikaansaatu rakenne, jota käytetään esimerkiksi sähkölaitteissa ja veneenvalmistuksessa.
• Hammaslaminaatti: hampaan pintaan pysyvästi kiinnitetty posliinikuori.
• Laminaattitaso: (yleensä) työtaso, jonka pintaan on liimattu kerroksellinen kova laminaattipinta. Taso koostuu runkona toimivasta lastu- tai HDF-levystä ja pinnan paperikerroksista. Runkolevyn toiselle puolelle on liimattu ns. vastalaminaatti. Laminaatissa on yleensä päällimmäisenä läpinäkyvä kulutuskerros, jonka alla saattaa olla esimerkiksi painamalla aikaan saatu kuviokalvo. Levyä kutsutaan usein IKI-levyksi, joka oli suomalaisen valmistajan Serlachiuksen aikana käytössä ollut tuotemerkki. IKI-levytehtaat sijaitsevat edelleen Kolhossa, nykyinen valmistaja on Formica IKI Oy.
• Melamiini: pinnoite, joka koostuu hartsilla yhteen laminoiduista paperi- ja melamiinikerroksesta. Käytetään esimerkiksi kalusteitten rungoissa ja huonekaluissa.
• Laminoitu kartonki: eri tavoin, esimerkiksi PVC-pinnoituksella laminoitu monikerroksinen kartonki.
• Laminaattilattia: yleisesti käytössä oleva lattiamateriaali, jonka runkona on HDF- tai MDF-levy ja pintana yhteen laminoituja muovikerroksia ja -kalvoja.
• Laminoitu lasi: laminoitua lasia tehdään liittämällä muovikalvon avulla kaksi tai useampia lasilevyjä yhteen. Laminoitua lasia käytetään poikkeuksellisten särkymisominaisuuksiensa vuoksi turvalasina – jos lasi särkyy, kappaleet pysyvät kiinni sitkeässä muovikalvossa. Laminoitua laseja käytetään esimerkiksi autojen tuulilaseissa ja turva-laseina - lasin törmäävä ei loukkaa itseään, koska laminoidun lasin läpi ei pääse helposti.
• Vaneri: ohuita puuviiluja on laminoitu liimaamalla yhteen.
• Valokuvausfilmi koostuu yhteen laminoiduista muovikalvoista.