Fernão de Magalhães

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Magellan” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Fernão de Magalhães. Tuntematon maalari. 16. tai 17. vuosisata. The Mariner's Museum Collection, Newport News, VA.

Fernão de Magalhães (esp. Fernando de Magallanes) Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (kevät 148027. huhtikuuta 1521) oli portugalilaissyntyinen sotilas ja löytöretkeilijä. Hän oli ensimmäinen, joka purjehti länteen Aasiaan, ja ensimmäinen, joka purjehti Tyynellemerelle löytöretkellään maailman ympäri. Vaikka Magalhães kuoli Filippiineillä eikä palannut Eurooppaan, 18 hänen miehistään ja yksi laiva palasivat Espanjaan 1522 retkikunnan kierrettyä maapallon.

Retkikunta löysi matkalla muun muassa Magalhãesinsalmen. He tekivät myös tähtitieteellisiä havaintoja. Retkikunta havaitsi Linnunradan lähigalakseista Suuren ja Pienen Magellanin pilven, jotka nimettiin Fernão de Magalhãesin mukaan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magalhães syntyi Sabrosassa tai Portossa Portugalissa. Hänen isänsä oli kaupungin pormestari. Magalhãesin vanhemmat kuolivat, kun hän oli kymmenvuotias. Kaksitoistavuotiaana Magalhães pääsi hovipojaksi kuningas Juhana II:n (João II) ja kuningatar Eleonoran hoviin, jonne hänen veljensä oli mennyt jo kaksi vuotta aikaisemmin. Serkkunsa Francisco Serranon opastuksella hän jatkoi opintojaan ja kiinnostui maantieteestä ja astronomiasta. Vuonna 1496 hänestä tuli sotilas.

Matka Portugalin Intiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magalhães lähti merille ensimmäisen kerran 20 -vuotiaana. Vuonna 1505 hänet lähetettiin asettamaan Francisco de Almeida Portugalin Intian varakuninkaaksi ja perustamaan matkan varrelle sotilas- ja laivastotukikohtia. Matkalla hän joutui ensimmäisen kerran taisteluun: Almeidan retkikunta hyökkäsi ja valloitti Kilwan muslimikaupungin nykyisessä Tansaniassa paikallisen hallitsijan kieltäydyttyä alistumasta.

Magalhães purjehti Itä-Intiaan 1506 osana Maustesaarille (Molukit) suuntautunutta tutkimusmatkaa. Vuonna 1510 hänet ylennettiin kapteeniksi. Samana vuonna hän palasi Portugaliin. Mukana hänellä oli ostamansa orja Enrique, joka oli vangittu luultavasti Sumatralta (tällöin Zamatra), Filippiineiltä tai Maustesaarilta 12–18 vuoden ikäisenä. Enrique seurasi tästä lähin Magalhãesia hänen tutkimusmatkoilleen, ja hänestä tuli mahdollisesti ensimmäinen maailman ympäri purjehtinut ihminen.

Haavoittuminen Azamorin taistelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1511 Magalhães lähetettiin Marokkoon, missä hän osallistui Azamorin taisteluun 28. elokuuta 1513. Hän haavoittui taistelussa maureja vastaan ja ontui siitä alkaen. Magalhãesia syytettiin kuitenkin laittomasta kaupasta islaminuskoisten maurien kanssa. Hän joutui välirikkoon kuningas Emanuel I:n kanssa ja pyysi vapautusta uskollisuudenvalastaan toukokuussa 1514.

Magalhãesin alus Victoria kuvattuna Orteliuksen kartassa (1590)

Espanjan kuninkaan suosio mahdollistaa matkan Maustesaarille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magalhães matkusti Sevillaan syksyllä 1517 ja sieltä Valladolidiin tarjoamaan palveluksiaan Espanjan vielä teini-ikäiselle kuninkaalle Kaarle I:lle. Hän nai vaikutusvaltaisen perheen tyttären, Beatriz de Barbosan. Suhteidensa avulla hän sai Sevillassa vaikutusvaltaa kuninkaaseen ja vaikutusvaltaiseen Burgosin piispaan Juan Rodríguez de Fonsecaan, joka oli Kristoffer Kolumbuksen vihamies.

Magalhãesilla oli aikaisempiin löytöretkiin perustuva kartta, johon perustuen hän oli päätellyt reitin Maustesaarille. Apunaan hänellä oli toinen portugalilainen pakolainen, astronomi Ruy de Faleiro ja rahoittajanaan alankomaalaisen yhtiön osakas Christopher de Haro, jolla oli myös erimielisyyksiä Portugalin kuninkaan kanssa. 22. maaliskuuta 1518 Kaarle hyväksyi suunnitelman ja myönsi runsaan rahoituksen edullisilla ehdoilla: Magalhães ja Faleiro saisivat kahdeskymmenesosan voitoista ja perintöoikeuden löytämiinsä maihin, por adelantado.

Magalhães ja Faleiro varustivat viisi laivaa: Trinidad (tonniluku 110, miehistö 55), San Antonio (120 t, 60 miestä), Concepcion (90 t, 45), Victoria (85 t, 42) ja Santiago (75 t, 32). Laivasto kulkee nimellä Armada de Molucca.

Magalhãesin retki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magalhãesin maailmanympäripurjehdus

Lähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun 10. päivänä vuonna 1519 viisi laivaa ja 270 miestä lähti Sevillasta Guadalquiviria pitkin retkelle, josta oli tuleva eräs historian kuuluisimmista. Matkalla oli mukana Antonio Pigafetta, vicenzalainen navigaattori, joka oli maksanut suuren summan rahaa päästäkseen mukaan. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa ja dokumentoi matkan kulun. Joen suulla he joutuivat odottamaan viisi viikkoa ennen lähtöään Sanlúcar de Barramedasta 20. syyskuuta.

Saapuminen Etelä-Amerikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emanuel I määräsi Portugalin laivaston pysäyttämään Magalhãesin laivaston, mutta Magalhães vältti portugalilaiset ja purjehti Kanariansaarten kautta Kap Verdeen, mistä kurssi otettiin Cape St. Augustineen Brasiliassa. 6. joulukuuta miehistö näki Brasilian rannikon. Retkikunta vältteli portugalilaisten siirtomaata ja ankkuroi 13. joulukuuta Rio de Janeiroon, jossa laivasto täydensi varastojaan. Sieltä retkikunta jatkoi pitkin Etelä-Amerikan rannikkoa etsien salmea, jonka Magalhães uskoi vievän Maustesaarille. Laivasto saavutti Río de la Platan 10. tammikuuta 1520. Oli jo myöhäinen vuodenaika ja myrskyt iskivät kun laivasto oli vielä Argentiinan rannikolla. Magalhães päätti viettää talven Patagoniassa. Miehistö perusti asuinpaikan, jolla annettiin nimeksi Puerto San Julián. 31. maaliskuuta syttyi kapina kolmen laivan kapteenin johdolla. Miehistö pysyi kuitenkin uskollisena, ja kapteenit Quesada ja Mendoza teloitettiin ja kapteeni Cartagena ja pappi hylättiin rannikolle.

Matka jatkui 24. elokuuta. Magalhães oli tyytymätön matkan etenemiseen ja päätti lähteä sään vielä tuottaessa ongelmia. Santiago, joka lähetettiin tiedustelemaan pitkin rannikkoa haaksirikkoutui myrskyssä, mutta kaikki sen miehistöstä selviytyivät. Laivasto odotti vielä muutaman viikon ennen matkan jatkamista.

Magalhãesinsalmi

Reitti Tyynellemerelle löytyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

52° eteläisellä pituuspiirillä 21. lokakuuta 1520 laivasto saavutti Cape Virgenesin, Etelä-Amerikan kaakkoisimman pisteen. Magalhães päätteli löytäneensä salmen, koska vesi oli suolaista ja meri ulottui syvälle sisämaahan. Laivasto aloitti matkan 600 km:n pituisen salmen läpi, jolle annettiin nimi Estreito (Canal) de Todos los Santos, koska pyhäinpäivä sattui purjehduksen aikana (nyk. Magalhãesinsalmi).

Magalhães määräsi Concepcionin ja San Antonion tutkimaan reittiä, mutta jälkimmäinen alus karkasi ja palasi Espanjaan kapteeni Gomezin johdolla. 28. marraskuuta kolme jäljellä ollutta laivaa saapuivat eteläiselle Tyynellemerelle. Merelle annettiin nimi Mar Pacifico sen rauhallisuuden vuoksi.

Ruokavarastot loppuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjehtien luoteeseen retkikunta saavutti päiväntasaajan 13. helmikuuta 1521. He purjehtivat 98 päivää näkemättä maata; ruoka loppui ja lähes kaikki vesi. Miehistö söi sahanpurua ja rottia nälkäänsä. Keripukki verotti ja vaivasi miehiä.[1] Viimein 6. maaliskuuta he saavuttivat Guamin Mariaaneilla. Eripura alkuasukkaiden kanssa esti varastojen täyden täydentämisen ja matka jatkui. 16. maaliskuuta saatiin näkyviin Homonhonin saari Filippiineillä. Retkikunnassa oli enää 150 miestä jäljellä. Magalhães ei pystynyt kommunikoimaan alkuasukkaiden kanssa, koska hänen tulkkinsa Enrique ei ymmärtänyt heidän kieltään.

Toisella saarella puhuttiin malaijin kieltä ja Magalhães vaihtoi lahjoja Limasawan hinduruhtinas (rajah) Kolambun kanssa, joka opasti hänet Cebulle. Cebun rajah Humabon oli ystävällinen ja suostui jopa kääntymään kristinuskoon. Magalhãesin tykit ja varsijouset tekivät vaikutuksen Humaboniin. Magalhães päätti näyttää voimaa tehdäkseen uudesta liittolaisestaan Espanjan kuninkaan uskollisen alamaisen ja naapuriheimojen valtiaan.

Magalhãesin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkikunta päätti alistaa Mactansaaren päällikön Lapu-Lapun. Pigafettan mukaan Lapu-Lapulla oli ainakin 1 500 soturia, joita vastaan Magalhães varusti 48 haarniskoitua miestä. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui, kun laivat eivät päässeet riutan vuoksi tykinkantaman päähän ja miehistö laukaisi muskettinsa liian pitkän matkan päästä. Magalhães ja kahdeksan miehistön jäsentä surmattiin taistelussa 27. huhtikuuta 1521.

Magalhãesin kuoleman jälkeen hänen orjansa Enrique oli lain mukaan vapaa, mutta retkikunnan johtajaksi noussut Duarte Barbosa ei suostunut vapauttamaan häntä. Hänet lähettiin uudelleen Cebulle Hamubonin luo, jonka kanssa hän teki salaliiton. Humabon kutsui espanjalaiset juhlaan, jossa hän surmasi 30 miestä.

Osa laivoista jatkaa Maustesaarille asti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menetysten jälkeen miehiä oli liian vähän purjehtimaan kolmea laivaa, joten Concepcion hylättiin ja poltettiin 2. toukokuuta 1521. Jäljelle jääneet kaksi laivaa purjehtivat länteen Palawania kohti. Saari jätettiin 21. kesäkuuta ja matka jatkui kohti Bruneita Borneolla. Bruneilla matka pysähtyi 35 päiväksi. Pigafetta kertoi Rajah Siripadan hovin ylellisyyksistä ja keksinnöistä, jotka olivat vielä harvinaisia Euroopassa, kuten posliini ja silmälasit.

Laivat saapuivat viimein Maustesaarille 6. marraskuuta 1521, jolloin 115 miestä oli jäljellä. He onnistuivat tekemään kauppoja Tidoren sulttaanin, portugalilaisten liittolaisen Ternaten sulttaanin kilpailijan, kanssa.

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi laivaa lastattuina kallisarvoisilla mausteilla aloitti matkan kohti Espanjaa purjehtien länteen. Lähdettäessä Maustesaarilta, huomattiin Trinidadin vuotavan. Vuotoa ei saatu paikattua ja laiva olisi vaatinut suurta korjaustyötä. Jäljelle jäänyt miehistö ei mahtunut pienempään Victoriaankaan. Osa miehistä päätti purjehtia länteen Victoriassa. Muutamia viikkoja myöhemmin Trinidad yritti palata Maustesaarilta Tyynenmeren reittiä. Portugalilaiset kuitenkin valloittivat laivan ja se tuhoutui lopulta myrskyssä ankkurissa Portugalin lipun alla.

Victoria lähti purjehdukselle Intian valtameren kautta kotiin 21. joulukuuta 1521. 6. toukokuuta 1522 se ohitti Juan Sebastián de Elcanon alaisuudessa Hyväntoivonniemen. Ruokavaroina oli jäljellä vain riisiä. Kaksikymmentä merimiestä kuoli nälkään ennen Elcanon saavutettua Kap Verden, Portugalin omistuksen. Hän hylkäsi 13 miestä saarelle 9. heinäkuuta pelätessään 26 tonnin maustelastin menetystä (neilikoita ja kanelia).

6. syyskuuta 1522 Victoria saapui Juan Sebastián de Elcanon komentamana Espanjaan lähes tasan kolme vuotta lähdön jälkeen. Retki jäi jopa hiukan voitolliseksi, mutta miehistö ei saanut täyttä palkkaansa. Vain 18 miestä pääsi Victorian mukana Sevillaan. Neljä miestä Trinidadin 55:stä alkuperäisestä palasi Espanjaan 1525.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bull N Y Acad Med. 1967 April:Scurvy During Magellan Voyage Viitattu 7.8.2009

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björn LandströmÄäretön meri, romaani ensimmäisestä maailmanympäripurjehduksesta. Suom. Lauri Hirvensalo. WSOY, 1954. Pohjautuu Antonio Pigafettan muistiinpanoihin matkalta.
  • James, Naomi: Meren kutsu, s. 8–20. Otava, 1990. ISBN 951-1-10384-9.
  • Bergreen, Laurence: Yli maan äären. (Over the edge of the world: Magellan’s terrifying circumnavigation of the globe, 2003). Suom. Riikka Toivanen. Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2008. ISBN 978-952-9745-25-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]