Johannes Vermeer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jan Vermeer van Delft
Vermeerin oletettu omakuva maalauksessa Parittajanaisen luona
Vermeerin oletettu omakuva maalauksessa Parittajanaisen luona
Syntynyt kastettu 31. lokakuuta 1632
Delft, Alankomaat
Kuollut (hautaus) 15. joulukuuta 1675 (43 vuotta)
Delft, Alankomaat
Kansallisuus Hollantilainen
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus barokki
Kuuluisimpia töitä Turbaanipäinen tyttö
Signeeraus Vermeer autograph.svg

Jan Vermeer tai Johannes Vermeer van Delft (kastettu 31. lokakuuta 1632 Delft - haudattu 15. joulukuuta 1675 Delft) oli hollantilainen taidemaalari Delftin kaupungissa. Hän on Rembrandtin ohella tunnetuimpia Hollannin kultakauden maalareista. Vermeerin kuuluisimpia maalauksia on Turbaanipäinen tyttö.

Monet Vermeerin maalauksista ovat sisäkuvia, joissa kuvataan nainen syventyneenä johonkin askareeseen. Vermeerin maalaustapa on huoliteltu ja maalauksissa on tarkoin tutkittuja tila- ja valaistusvaikutuksia sekä pehmeän harmonisia värisointuja.[1] Vermeer työskenteli hitaasti ja käytti voimakkaita värejä, kuten ultramariinia ja keltaista. Vermeer maalasi historiallisia ja allegorisia kuvia, maisemamaalauksia Delftistä ja paljon laatukuvia. Myöhemmin hän kuvasi myös keskiluokan elämää.

Vermeer tunnettiin omana aikanaan kotikaupungissaan Delftissä, mutta kuolemansa jälkeen hän oli lähes tuntematon vuoteen 1842 asti. Tästä syystä ei tiedetä varmuudella, kuinka monta Vermeerin maalausta on säilynyt. Tiedossa on 32 aitoa maalausta ja lisäksi viisi aitouden suhteen kyseenalaista.[2] Hän vietti elämänsä suurimman osan Delftissä ja Haagissa. Menestyksen huipulla hän elätti perheensä, mutta köyhtyi elämänsä loppupuolella.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä paikalla oli talo, jossa Vermeerin väitetään syntyneen.

Vermeerin elämästä tiedetään lähinnä kirkonkirjojen ja arkistojen perusteella. Ensimmäinen maininta hänestä on vuonna 1632, jolloin hänet kastettiin Delftin Uudessa Kirkossa. Vermeer syntyi 12 vuotta Gertruy-sisarensa jälkeen.[3]

Vermeerin isä, Reynier Jansz (van der Meer) oli krouvari, silkinkutoja ja taidekauppias. Reynier Jansz syntyi Antwerpenissa vuonna 1591. Vuonna 1611 hän muutti Amsterdamiin, jossa harjoitti kangaskauppaa. Neljä vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Digna Baltensin kanssa. Pian tämän jälkeen perhe muutti Delftiin, missä Baltensin perhe asui. Alun perin perheen nimi oli ollut Vos ("kettu"), jolla nimellä (de Vliegende Vos - "lentävä kettu") Vermeerin isä piti majataloa vuosina 1625-1628 Delftissä. Majatalon ja kapakanpidon ohessa hän jatkoi myös kankaiden myymistä. Vuonna 1631 hän pääsi Pyhän Luukaksen killan jäseneksi, minkä jälkeen hän merkitsi ammatikseen taidekauppias. Uuden Kirkon vuosikirjassa Vermeerin isä esiintyy nimellä Vermeer 1625. Vuonna 1641, kun nuori Johannes oli yhdeksänvuotias, hänen isänsä osti majatalon Mechelen ("Mylly"). Majatalon vieraat olivat rikkaita porvareita ja nämä tuttavuudet ovat luultavasti vaikuttaneet Vermeeriin. Vuonna 1640 Vermeerin isä oli yhteydessä taiteilijoihin, kuten Balthasar van der Ast, Pieter Steenwyck ja Pieter Groenewegen, jotka saattoivat herättää Johannes Vermeerin mielenkiintoa taiteeseen.[4]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delftin kartta vuodelta 1649

Vermeerin maalausopinnoista ei ole tietoa. Hän oli kuitenkin jo mestari vuonna 1653 päästessään 21-vuotiaana Pyhän Luukkaan killan jäseneksi. Sääntöjen perusteella hänen voidaan olettaa olleen kuusi vuotta killan mestarin oppipoikana. Joidenkin tutkijoiden mukaan tuo mestari on voinut olla Leonaert Bramer (1594-1674), vaikka hänen tyylinsä poikkeaa Vermeerin maalausjäljestä.[5] Osa tutkijoista on sitä mieltä, että mestari oli ehkä Carel Fabritius (1622–1654). Dirck van Bleyswyck nimitti Vermeeriä Fabritiuksen seuraajaksi kirjassaan Beschrijvinge der Stadt Delft ("Delftin kaupungin kuvausta") .[6]

Vermeer, kuten hänen isänsäkin, työskenteli taidekauppiaana. Näin hän saattoi ansaita enemmän kuin myymällä vain omia teoksiaan. Hän oli kahdesti killan hoofdman ("dekaani"): vuosina 1662-1663 ja vuosina 1670-1671.[7]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vermeer meni naimisiin Catharina Bolnesin kanssa 1653 Schipluyissa, Delftin naapurikylässä. Catharina oli rikkaan Maria Thinsin tytär. Thins vastusti avioliittoa, koska Vermeerin isä oli tuolloin varsin velkaantunut, eikä Thins pitänyt Vermeeriä tyttärelleen sopivana. Toinen syy vastustukseen oli eri uskonto. Vermeerit olivat kalvinisteja ja Bolnesit katolisia. Vihdoin katolisen Leonaert Bramerin välityksellä morsiamen äiti suostui häihin. Vermeerin väitetään kääntyneen katoliseksi, mutta siitä ei ole jäänyt dokumentteja.

Vermeerit asuivat ensin Mechelem-majatalossa ja muuttivat vuonna 1672 Maria Bolnesin talon ensimmäiseen kerrokseen. Vermeer sijoitti työhuoneensa ylimpään kerrokseen. Työpajassa oli kaksi telinettä, kolme palettia, sekä tammipuupöytä ja tuolit, jotka esiintyvät usein hänen maalauksissaan. Perheellä ei ollut rahallisia vaikeuksia, sillä Vermeer kykeni elättämään suuren perheensä. Heillä oli 15 lasta, josta neljä ei elänyt lapsuutta pidemmälle. Vermeerin kuollessa vuonna 1675 vielä kahdeksan lapsista asui kotona.[8] Lapset olivat: Maria (n. 1654–1713 jälkeen), Elisabeth (1657–ennen 1713), Cornelia (1659–1660), Aleydis (1660–1749), Beatrix (1661–ennen 1702), Johannes (1663–?), Gertruyd (1664–1713 jälkeen), Franciscus (n. 1664–1708 jälkeen), Catharina (n. 1665–1713 jälkeen), Ignatius (1672–1713) ja yksi tuntematon lapsi (1674–1678/80).[9]

Vermeerin lapsista Beatrix sai tytön nimeltä Elizabeth Catherina Hosperius (tai Hopperius), ja hänen miehensä oli luultavasti sukua Pieter Corstiaensz Hopprukselle, joka vuokrasi majatalon Vermeerin isälle.[8] Johannes meni naimisiin Maria Anna Frankin kanssa vuonna 1687, ja vuonna 1688 syntyi heidän poikansa Johannes Antonius Vermeer. Franciscus oli tiettävästi kirurgi (kuten Ignatiuskin) ja meni naimisiin Maria de Ween kanssa vuonna 1690.[8]

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siksi ja lapsiin kuluneen mahtavan summan vuoksi, jota hän ei enää voinut maksaa omin voimin, hän joutui niin suuren surumielisyyden valtaan, että puolentoista päivän kuluessa hän menetti elinvoimansa ja kuoli.

– Catharina Bolnes, Vermeerin vaimo

Vuonna 1672 Vermeer matkusti kollegoidensa kanssa Haagin arvioimaan italialaisia maalauksia. Kokoelma oli määrä huutokaupata, ja Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm oli tarjoutunut ostamaan sen.[10]

Vermeer maalasi vuosittain keskimäärin kaksi maalausta, joiden myyntituloilla hän elätti perheensä. Hänen taloudellinen tilanteensa huononi vasta viimeisenä elinvuonna. Vuonna 1672 puhjenneen Ranskan–Hollannin sodan aikana ranskalaiset joukot hyökkäsivät Alankomaihin. Pysäyttääkseen ranskalaiset hollantilaiset avasivat tulvapadot. Tulvan alle jäi muun muassa alue, jota Maria Thin vuokrasi. Vermeer menetti suuren osan tuloistaan ja velkaantui. Vuonna 1675 hän matkusti Amsterdamiin ja lainasi 1 000 guldenia kauppias Jacob Romboutsilta.

Vermeerin kuolinpäivää ei tiedetä tarkasti, mutta hänet haudattiin 15. joulukuuta 1675 Delftin Vanhan Kirkon hautausmaalla sijainneeseen perheen kryptaan. Hän kuoli todennäköisesti infarktiin tai halvaukseen.[11]

Vermeerin kuoleman jälkeen Catharine ei pystynyt maksamaan velkoja, ja hän vetosi Haagin tuomaristoon saadakseen lykkäystä velkojen maksuun. Perinnön hoitajaksi tuli Anton van Leeuwenhoek, joka myi huutokaupalla Vermeerin 26 teosta.[12] Silloin Catharinan omaisuuteen kuului vain kaksi maalausta: Maalaustaide ja Helmirivi. Vuonna 1681 Catharina muutti Bredaan ja asui siellä kahdeksan lapsensa kanssa. Hän kuoli vuoden 1687 lopulla.

Vermeerin taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vermeerin käyttämiä signeerauksia.

Guarnierin mukaan voi kuvitella, että Vermeer alkoi piirtää lapsena, koska piirustustaidon merkitys oli tullut tutuksi hänen isänsä kangaskauppojen kautta. Suvussa oli muutakin taiteellista lahjakkuutta, isän veli Anthoine oli kivenhakkaaja.[13]

Vermeer maalasi aluksi historiallisia teoksia ja myöhemmin moraalisia aiheita. Hän maalasi myös näkymiä Delftin kaupungista ja kaduista. Vermeer tunnetaan naishahmoja kuvaavista laatukuvista.

Vermeer kiinnitti huomiota perspektiiviin. Pohjustamisen jälkeen hän merkitsi pohjaan pakopisteen neulalla ja merkitsi perspektiivilinjoja lankojen avulla. Maalauksessa Uskon allegoria on paljain silmin näkyvä neulan jälki.[14]selvennä

Elämänsä aikana Vermeer päiväsi vain kolme teostaan: Parittajanaisen luona (1656), Tähtitieteilijä (1668) ja Maantieteilijä (1669). Maalaus Parittajanaisen luona on tärkeä, koska takana näkyvä mies saattaa olla Vermeerin omakuva.[15] Hän ei myöskään signeerannut teoksiaan usein. Neljässä teoksessa on alkukirjaimet (I.V.M.), kolmessa I.V.Meer (V ja M yhdistettynä) ja kolmessa vain Meer. Näistä viimeisessä kahdessa M-kirjaimen edessä näkyy pieni v (kuten kuvassa Kristus Martan ja Marian luona). Yhden teoksensa hän signeerasi I. Ver-Meer. Toisessa signeeratussa taulussa Meer-nimen M:n ylhäällä voi lukea suuren I:n, ja M-kirjaimen keskelle kaltevat vedot muotoilevat V-kirjaimen. Viidessä taulussar-kirjaimen takana on pieni saparo. Nykyisen tiedon mukaan Vermeer ei käyttänyt monogrammimaista muotoa ennen vuotta 1662, mutta siitä alkaen hän signeerasi taulunsa vain näin.[16]

Koska Vermeer maalasi enimmäkseen rikkaille tilaajille, hän saattoi maalata vähän. Yksi suojelijoista oli Hendrick van Buyten. Toinen oli painaja Jacob Dissius, jonka vuonna 1682 tehdyssä pesäluettelossa oli 19 Vermeerin maalausta.[17] Vuosina 1657-1675 Pieter Claeszoon van Ruijven osti häneltä maalauksia. Hän oli lisäksi Vermeerin ystävä, siinä määrin, että hänen vaimonsa Marie de Knuijtin testamentissa 500 guldenia oli jätetty Vermeerille. Myös kolmen muun henkilön tiedetään ostaneen maalauksia Vermeerin vielä eläessä: pankkiiri Diego Duarten Antwerpenista, pankkitarkastaja Herman van Swollin Amsterdamista ja jo mainittu Hendrick van Buytenin.[18]

Vermeerin tärkeimmät tyylipiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vermeerin maalauksilla on monia ominaisia piirteitä. Yksi niistä on värien täydellinen sopusointu erityisesti ultramariinin ja keltaisen yhdistelmissä. Toinen Vermeerille ominainen piirre on tausta. Monien maalausten huomiota herättävimpiä piirteitä oli huolella työstetty tausta: kartta, maalaus tai peili täydensivät maalausta. Hän suosi laatukuviensa taustoissa kalliita karttoja, sillä ne saivat mallit vaikuttamaan menestyneiltä. Esimerkiksi maalauksessa Maalaustaide taustalla on Claes Jansz Visscherin vuonna 1636 julkaisema Alankomaiden kartta.[19]

Historiamaalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristus Martan ja Marian luona
Diana ja hänen nymfinsä

Vermeer tunnettiin parhaiten laatukuvistaan, mutta uransa alussa vuosina 1654-1656 hän maalasi kolme historia-aiheista kuvaakin. Pyhän Luukaksen killassa odotettiin osoitusta maalarin taidoista.[20] Maalauksia on sanottu myös italialaistyyppisiksi ja Vermeeriä siten Caravaggion seuraajaksi. Vermeerin mahdollisesta käynnistä Italiassa ei ole varmaa tietoa.[21]

Hänen ensimmäinen historiallinen maalauksensa oli Kristus Martan ja Marian luona, jota hän maalasi jolloin 1654-1655. Myöhempiin kuviin verrattuna tätä maalausta pidettiin isokokoisena. Raamatun kertomukset olivat aiheena suosittuja 1600-luvun flaamilaisessa maalaustaiteessa. Jo tässä ensimmäisessä teoksessa on voimakkaita värikontrasteja.

Vermeerin toinen historiallinen kuva oli Diana ja hänen nymfinsä, toiselta nimeltään Dianan lepo. Siinä hän kehitteli mytologista teemaa, ja voi olettaa sen viittaavan maalari Jacob van Loon (1614-1670) maalaukseen vuodelta 1649. Teema on Ovidiuksen teoksesta Metamorfoseja. Koska alastomuutta Vermeerin aikana alettiin paheksua, hahmot on kuvattu puettuina. Tizianin kaltaiseen erotiikalla ladattuun kuvaamiseen verrattuna Vermeerin maalaus vaikuttaa kainolta. Maalauksessa sommittelu ja liikkeen kuvaus eivät olleet vielä täydellisiä, ja jälki oli vielä taitamatonta ja maalaismaista. Kun teos siirtyi vuonna 1876 Mauritshuisin taidemuseon omistukseen, maalaus attribuoitiin Rembrandin työpajaan kuuluneelle Nicolaes Maesille.[22]

Kolmas historiallinen maalaus oli vuonna 1655 tehty Pyhä Praksedis. Ei ole kuitenkaan varmaa, että se on Vermeerin maalaama. Kompositio on samantapainen kuin Felice Ficherellin (tai Riposon) samannimisellä maalauksella. Metropolitanin kuraattori Michael Kitson ja Kansallismuseon kuraattori Arthur Wheelock pitävät kuvaa Vermeerin maalaamana. Wheelock huomautti kuvalla olevan kaksi Vermeerin allekirjoitusta: vasemmassa alakulmassa lukee Meer ja päivämäärä 1655, jota seuraavat kirjaimet N ja R, lopussa on pieni o. Wheelockin mukaan se merkitsee [Ver]Meer N[aar] R[ip]o[s]o-t ("Vermeer, Riposon mukaan"). Tässä kuvassa Vermeer kuvasi taivaan paljon tummempana kuin aiemmissa maalauksissaan, ehkä Riposon vaikutuksesta. Mauritshuisin pääkuraattori Jorgen Wadum ja Marten Jan bok eivät katso kuvan kuuluvan Vermeerille.[23]

Maisemakuvia Delftistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Delftiin

Vermeer maalasi kaksi kuvaa Delftin kaupungista. Toinen oli yksityiskohta katunäkymästä ja toinen Delftin maisemakuva. Viimeksi mainitussa näkyy, että Vermeer käytti apunaan camera obscuraa. Willem Blaeun vuonna 1649 tekemän kartan avulla voitiin vieläpä määritellä paikkakin, josta Vermeer maalasi maisemakuvansa: Schie-joen rannalla seisovan talon toisesta kerroksesta.

Tätä maisemakuvaa hallitsi voimakkaasti arkkitehtoninen rakenne ja yhtenäinen värivaikutelma, jotka nousivat tekijän myöhemmissä laatukuvissa hallitseviksi. Delftin maisemakuvassa okra ja ruskea olivat hallitsevat värit, joita Vermeer paikoitellen korosti punaisella ja keltaisella värillä. Kuvaan oli piilotettu poliittinen sanoma, nimittäin sen taustassa, kuvan keskellä kohoaa Uuden Kirkon torni. Tähän kirkkoon oli haudattu vuonna 1584 murhattu Vilhelm I Oranialainen.

Vermeer maalasi kaupunkeja kuvaavia maalauksia varmasti tilaustöinä, siksi näiden hinnat olivat korkeammat (Vermeerin kuoleman jälkeen maalaus Näkymä Delftiin huutokaupattiin 200 guldenin hinnasta). Kuva Delftin katu on yksinkertaisempi, ja se on ehkä oli tehty aiemmin, kuin toinen maalaus. Tässä kuvassa ihmisten kasvot oli jätetty luonnosmaisiksi.[24]

Moralisoivia kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parittajanaisen luona

Vuonna 1656 Vermeer vaihtoi tyylilajia. Aiheenvalinnassa utrechtilaisen Dirck van Baburenin kuva Parittajanainen inspiroi häntä. Kuvan tiedetään olleen Vermeerin anopin kokoelmassa, ja se näkyy kahden toisen maalauksen taustalla. Se edusti tyyliltään aikansa alankomaalaisen maalaustaiteen suosittua alalajia. Bordelleja esittävistä kuvista tuli erillinen taidelajinsa, jonka yleisö etsi ulospääsytietä turhan kainosta siveyskäsityksestä. Vermeerin kuvat välittivät aina perusohjeita ja -arvoja, ja ihmiset oli kuvattu niissä varovaisina ja vakavina.[25] Kuvassa Parittajanaisen luona helposti ostettavissa olevaa rakkautta oleellisempi teema oli viini ja hurmaus. Viini esiintyy myös toisissa kuvissa: maalauksissa Nukkuva tyttö, Musiikkitunti sekä Tyttö ja viinilasi. Toinen kuvissa esiintyvä siveyden vertauskuva on hedelmämalja, joka on täynnä syntiinlankeemuksen hedelmiä.[26]

Naiset maalausten aiheena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turbaanipäinen tyttö tai Tyttö ja helmikorvakoru

Naisia kuvaavissa maalauksissaan Vermeer seurasi alankomaalaisen laatukuvataiteen ylevää linjaa, eli hän arvosteli syntiinlankeemusta. Toinen tärkeä teema oli virallisten käyttäytymismallien kuvaus. Tästä näkökulmasta Vermeer maalasi vain kolme kuvaa: Maitotyttö (1658–1660), Pitsiä nypläävä nainen (1669–1670) ja Nainen vesikannun kanssa (1664–1665).[27] Näissä kuvissa oli mukana vain muutama esine, kuten soitin tai vaaka. Kolmesta maalauksesta esineet puuttuvat kokonaan. Nämä kuvat tulkitaan usein virheellisesti muotokuviksi. Yksi tällainen esineetön maalaus on Turbaanipäinen tyttö. Muita muotokuvamaisia maalauksia ovat Tytön muotokuva (1666–1667) ja Tyttö huilun kanssa (1666–1667), mutta ei ole varmaa, ovatko ne Vermeerin teoksia.

Vermeer käytti paljon symbolisia esineitä ja vertauskuvia. Osa naismalleista kantoi kärpännahkaista keltaista takkia, yleensä helmirivillä, joka on turhamaisuuden vertauskuva. Tämäntyyppisiä ovat Helmirivi (1664), Kirjettä kirjoittava keltapukuinen nainen (1665–1670), Rouva ja kamarineiti (1667–1668) ja Rakkauskirje (1669–1670). Maalausten naisista kaksi kirjoitti tai luki saamaansa kirjettä, mikä voi olla vihje kirjeenvaihdosta salaisen rakastajan kanssa; kahdessa kuvassa kamarineiti on paikalla välittäjänä. Kirje on muuten keskeisellä sijalla Lukeva nainen (tai Kirjettä lukeva tyttö avoimen ikkunan luona - 1657) ja 'Sinipukuinen kirjeenlukija (1662–1664) -maalauksissa. Nainen on kuvattu molemmissa maalauksissa sivulta päin.

Toisinaan Vermeerin naishahmot soittavat jotakin soitinta, kuten maalauksissa Virginaalin vieressä seisova nainen (1673–1675), Nainen virginaalin luona (1673–1675) ja Kitaraa soittava nainen (1672). Virginaalin vieressä istuvan naisen aitous on kyseenalaistettu.[28]

Allegorisia kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaustaide tai Maalaustaiteen allegoria

Vuoden 1671 tienoilla Vermeer vaihtoi tyyliään siihen asti totutusta. Kahdessa hänen 1670-luvun alussa maalamassaan kuvassa on allegorisia elementtejä. Niistä ensimmäinen, Uskon allegoria, tuli valmiiksi vuosina 1671-1674, toinen oli Maalaustaide (tai Maalaustaiteen allegoria), vuodelta 1673. Ensimmäisessä kuvassa naismalli istuu haaveillen ja pitää pokaalia oikeassa kädessään. Hänen vasen kätensä lepää kirjalla, jota tukee vahva kulmakivi, Kristuksen symboli. Maailma, jota karttapallo symboloi, on hameenhelman alla. Kuva sisältää muitakin vertauskuvia: lattialla on kiven alle murskaantunut kyy, ja lähempänä naista oleva omena symboloi syntiä. Vastoin yleistä oletusta Vermeer kuvasi tällä oikeasti Jeesuksen ristinnaulitsemista. Jesuiittamaisten symbolien takia tätä kuvaa pidetään defltiläisen jesuiittalähetyksen tilaustyönä. Tässä työssä on poliittinen viittaus: maapallo on vuodelta 1618 oleva karttapallo, jonka kirjoitus ylistää herttuaa Maurits van Nassau-Oranjea.[29]

Vermeerin toista allegoriaa Maalaustaidetta monet taidehistorioitsijat pitävät hänen taiteellisena uskontunnustuksenaan. Kuvan nainen ei teoksen nimestä huolimatta ole taiteen allegoria vaan Klio, historian muusa ja suojelija. Tässäkin maalauksessa on yksi mutta painokas symboli. Taustalla oleva kartta tekee kunniaa Oranian kuningashuoneelle, ja pöydällä oleva naamari muistuttaa Vilhelm I Oranialaisen kuolinnaamiota.[30]

Vermeer löydetään uudelleen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Théophile Thoré-Bürger

Vermeer ei eläessään saavuttanut suurta yleisömenestystä, eikä hänellä tiedetä olleen seuraajia tai oppilaita. Aikalaiset mainitsivat hänet vain neljä kertaa: Arnold Bon runossaan, Dirck van Bleyswijck Delftin näyttäminen-nimisessä kirjassaan (1667), Pieter Teding van Berckhout päiväkirjassa ja ranskalainen keräilijä matkapäiväkirjassaan.[31]

Vaikka 1700-luvun tunnetuimmassa taidesanakirjassa, vuosina 1718-1721 julkaistussa Groote Schouburghissa ei mainittu hänen nimeään, jälkipolvet eivät kokonaan unohtaneet Vermeeriä. Hänen nimensä mainittiin silloin tällöin 1700- ja 1800-luvuilla, mutta tämä arvonanto oli vähäistä muihin saman ajan taidemaalareihin verrattuna. Monien taiteilijoiden nimenä oli ollut Vermeer, heistä monen etunimi oli Jan, joten aina ei voi varmuudella tietää, kenestä puhutaan.[32]

Jan Vermeer van Delft sai hänelle kuuluvaa arvostusta vasta 1800-luvun puolivälissä. Vuonna 1842 ranskalainen historioitsija Théophile Thoré-Bürger löysi Vermeerin taiteen. Thoré-Bürger tutustui Englannissa, Belgiassa, Alankomailla ja Sveitsissa tekemiensä matkojen aikana 1600-luvun alankomaalaisen maalaustaiteen arkipäiväiseen realismiin.[33] Tutkimuksensa aikana hän omisti noin 74 kuvaa Vermeerille.selvennä[34]

Thoré-Bürgerin jälkeen seuraava Vermeeristä kiinnostunut oli 1870-1880-luvulla vaikuttanut ranskalainen tutkija Henry Havard. Hän tutki aihetta Delftin Uuden ja Vanhan Kirkon kirkonkirjoista. Vuosina 1880-1920 myös Abraham Bredius kävi läpi delftiläisiä arkistoja.[35] Myös John Michael Montias löysi uusia tietoja Vermeeristä vuonna 1989.[36]

1900-luvun loppupuolella Vermeerin maine kasvoi. Marcel Proustin ohella monet muutkin avantgardetaiteilijat ihailivat Vermeeriä.[37] 1920-luvun keskivaiheilla Vermeeriä pidettiin modernin maalaustaiteen isänä.[38]

Vermeeriin erikoistui 1930–1940-luvuilla myös kaikkien aikojen tunnetuimpiin taideväärentäjiin kuulunut Han van Meegeren.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vermeerin teoksiksi tunnistetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestysnumero Kuva Nimi Tehty Mittasuhteet Näyttelypaikka
1
Johannes (Jan) Vermeer - Christ in the House of Martha and Mary - Google Art Project.jpg Kristus Martan ja Marian luona 1654/1655 160×142 cm, öljy, pellava National Gallery of Scotland, Edinburgh
2
Vermeer - Diana and Her Companions.jpg Diana ja hänen nymfinsä 1655/1656 98,5×105 cm, öljy, pellava Mauritshuis, Haag
3
Jan Vermeer van Delft 002.jpg Parittajanaisen luona 1656 143×130 cm, öljy, pellava Gemäldegalerie Alte Meister, Dresden
4
Vermeer young women sleeping.jpg Nukkuva tyttö 1657 87,6×76,5 cm, öljy, pellava Metropolitan Museum of Art, New York
5
Jan Vermeer - Girl Reading a Letter at an Open Window.JPG Lukeva nainen eli Kirjettä lukeva tyttö avoimen ikkunan luona 1657 83×64,5 cm, öljy, pellava Gemäldegalerie Alte Meister, Dresden
6
Jan Vermeer van Delft 025.jpg Delftin katu tai Katu Delftissä 1657/1658 54,3×44 cm, öljy, pellava Rijksmuseum, Amsterdam
7
Jan Vermeer van Delft 023.jpg Upseeri ja naurava tyttö 1658 49,2×44,4 cm, öljy, pellava Frick Collection, New York
8
Jan Vermeer van Delft 018.jpg Viinilasi 16581660 66,3×76,5 cm, öljy, pellava Gemäldegalerie, Berliini
9
Jan Vermeer van Delft 021.jpg Maitotyttö 16581660 45,4×41 cm, öljy, pellava Rijksmuseum, Amsterdam
10
Jan Vermeer van Delft 006.jpg Tyttö ja viinilasi 1659/1660 78×67,5 cm, öljy, pellava Herzog Anton Ulrich-Museum, Braunschweig
11
Jan Vermeer van Delft 001.jpg Näkymä Delftistä 1660/1661 98,5×117,5 cm, öljy, pellava Mauritshuis, Haag
12
Vermeer Girl Interrupted at Her Music.jpg Keskenjäänyt musiikkitunti 1660/1661 38,7×43,9 cm, öljy, pellava Frick Collection, New York
13
Vermeer, Johannes - Woman reading a letter - ca. 1662-1663.jpg Sinipukuinen kirjeenlukija 16621664 46,5×39 cm, öljy, pellava Rijksmuseum, Amsterdam
14
Jan Vermeer van Delft 014.jpg Musiikkitunti 16621665 74,6×64,1 cm, öljy, pellava Buckinghamin palatsi, Lontoo
15
Woman-with-a-balance-by-Vermeer.jpg Helmiä mittaava nainen 16621664 42,5×38 cm, öljy, pellava National Gallery of Art, Washington D.C.
16
Vermeer - Woman with a Lute near a window.jpg Luuttua soittava nainen ikkunan vieressä 1664 51,4×45,7 cm, öljy, pellava Metropolitan Museum of Art, New York
17
Jan Vermeer van Delft 008.jpg Helmirivi 1664 55×45 cm, öljy, pellava Gemäldegalerie, Berliini
18
Jan Vermeer van Delft 019.jpg Nainen ja vesikannu 1664/1665 45,7×40,6 cm, öljy, pellava Metropolitan Museum of Art, New York
19
Johannes Vermeer (1632-1675) - The Girl With The Pearl Earring (1665).jpg Turbaanipäinen tyttö tai Tyttö ja helmikorvakoru 1665 45×40 cm, öljy, pellava Mauritshuis, Haag
20
Vermeer The Concert.jpg Konsertti 1665/1666 69×63 cm, öljy, pellava Isabella Stewart Gardner Museum, Boston (Varastettu vuonna 1990)
21
Vermeer A Lady Writing.jpg Kirjettä kirjoittava nainen keltaisessa puvussa 16651670 45×39,9 cm, öljy, pellava National Gallery of Art, Washington D.C.
22
Vermeer Lady Maidservant Holding Letter.jpg Rouva ja kamarineiti 1667/1668 89,5×78,1 cm, öljy, pellava Frick Collection, New York
23
Jan Vermeer - The Astronomer.JPG Tähtitieteilijä 1668 50,8×46,3 cm, öljy, pellava Louvre, Pariisi
24
Jan Vermeer - The Geographer.JPG Maantieteilijä 1668/1669 53×46,6 cm, öljy, pellava Städelsches Kunstinstitut, Frankfurt am Main
25
Vermeer, Johannes - The Loveletter.jpg Rakkauskirje 1669/1670 44×38,5 cm, öljy, pellava Rijksmuseum, Amsterdam
26
Jan Vermeer van Delft 016.jpg Pitsiä nypläävä nainen 1669/1670 24,5×21 cm, öljy, pellava (puutaululle jäännitetty) Louvre, Pariisi
27
DublinVermeer.jpg Kirjettä kirjoittava nainen ja kamarineiti 1670 71×59 cm, öljy, pellava National Gallery of Ireland, Dublin
28
Vermeer The Allegory of the Faith.jpg Uskon allegoria 16711674 114,3×88,9 cm, öljy, pellava Metropolitan Museum of Art, New York
29
Jan Vermeer van Delft 013.jpg Kitaraa soittava nainen 1672 53×46,3 cm, öljy, pellava Kenwood House, Lontoo
30
Jan Vermeer van Delft 011.jpg Maalaustaide 1673 130×110 cm, öljy, pellava Kunsthistorisches Museum, Wien
31
Jan Vermeer van Delft 024.jpg Virginaalin vieressä seisova nainen 16731675 51,7×45,2 cm, öljy, pellava National Gallery, Lontoo
32
Vermeer Lady Seated at a Virginal.jpg Nainen virginaalin luona 16731675 51,5×45,5 cm, öljy, pellava National Gallery, Lontoo

Epävarmat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestysnumero Kuva Nimi Tehty Mittasuhteet Näyttelypaikka
1
Vermeer saint praxedis.jpg Pyhä Praksedis 1655 101,6×82,6 cm, öljy, pellava Musée de la Chapelle de la Visitation, Monaco (Barbara Piasecka Johnson Collection)
2
Vermeer-Portrait of a Young Woman.jpg Tytön muotokuva 1666/1667 44,5×40 cm, öljy, pellava Metropolitan Museum of Art, New York
3
Jan Vermeer van Delft 020.jpg Tyttö ja huilu 1666/1667 20×17,8 cm, öljy, pellava National Gallery of Art, Washington D.C.
4
Vermeer - Girl with a Red Hat.JPG Punahattuinen tyttö 1666/1667 23,2×18,1 cm, öljy, puutaulu National Gallery of Art, Washington D.C.
5
Vermeer - A young Woman seated at the Virginals.jpg Virginaalin vieressä istuva nainen 1670 25,5×20 cm, öljy, pellava Sammlung Wynn, Las Vegas

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schneider, Norbert (1999). Vermeer, a festői életmű. Budapest: Taschen, Vince Kiadó. ISBN 978-3-8228-3364-3. 


  • Descargues, Pierre (1987). in Aradi Nóra: Vermeer van Delft. In: A barokk, A művészet története. Budapest: Corvina Könyvkiadó. ISBN 963-13-2393-5. 



  • Wilhelm von Bode: Rembrandt és a XVII. századi holland mesterek (szerk.: Eisler, János). Tóth Könyvkereskedés és Kiadó Kft., Debrecen. ISBN 978 963 5965 71 7,

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta osa 10, s. 511. Helsinki: Tietosanakirja Oy, 1971.
  2. The "Missing" Vermeer’s: A Brief Account of Vermeer’s Oeuvre Essential Vermeer. Viitattu 2010-01-27.
  3. Guarnieri, L., sivu 51-52
  4. Schneider, N., sivu 7-13
  5. Schneider, N., sivu 7
  6. Schneider, N., sivu 8
  7. Schneider, N., 1999, sivu 9
  8. a b c Fifteen children born to Johannes Vermeer and Catharina Bolnes johannesvermeer.info. Viitattu 2010-01-27.
  9. Vermeer's Children Essential Vermeer. Viitattu 2010-01-27.
  10. Guarnieri, L., sivu 60
  11. Guarnieri, L., sivu 60
  12. Guarnieri, L., sivu 61
  13. Guarnieri, L., sivu 51-52
  14. Guarnieri, L., 2008, sivu 116
  15. Schneider, N., sivu 9
  16. Guarnieri, L., sivu 139
  17. Schneider, N., sivu 10-13
  18. Guarnieri, L., sivu 58
  19. Schneider, N., sivu 82-84
  20. Schneider, N., sivu 21-22
  21. Guarnieri, L., sivu 127
  22. Schneider, N., sivu 21-22
  23. Saint Praxedis: Missing the Mark Essential Vermeer. Viitattu 2010-01-27.
  24. Schneider, N., sivu 15-19
  25. Schneider, N., 1999, sivu 23-28
  26. Schneider, N., 1999, sivu 23-28
  27. Schneider, N., sivu 61-65
  28. Schneider, N., sivu 40-46
  29. Schneider, N., sivu 79-84
  30. Schneider, N., sivu 79-84
  31. Guarnieri, L., sivu 57
  32. Descargues, P., sivu 255
  33. Thoré-Bürger and the Rediscovery of Johannes Vermeer Essential Vermeer. Viitattu 2010-01-28.
  34. Guarnieri, L., sivu 81
  35. Guarnieri, L., sivu 145
  36. Guarnieri, L., sivu 51-52
  37. Schneider, N., sivu 88-90
  38. Descargues, P., sivu 255-256

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johannes Vermeer.