Lapislatsuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvassa näkyy lapikselle omaisia valkoisia ja kullanvärisiä sulkeumia.

Lapislatsuli (myös lasuurikivi, lapis lazuli, lasuriitti ja lapis) (Na,Ca)8(AlSiO4)6(SO4,S, Cl)2 on läpinäkymäton, lasikiiltoinen, harvinainen ja arvokas korukivenä käytetty puolijalokivi. Lapis on väriltään tumman/syvän sininen, mutta sisältää usein myös valkoisia tai kullanvärisiä sulkeumia.

Lapiksen nimessä yhdistyvät latinan kielen lapis (kivi) ja persian kielen sinistä väriä tarkoittava sana azul.

Lapis luokitellaan kiveksi, koska se koostuu useammasta mineraalista.

Kovuus: 5–6[1]

Ominaispaino: 2,38–2,42[1]

Kidejärjestelmä: Kuutiollinen[1]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afganistanin puoleinen Badahšan maakunta Afganistanin kartalla.

Lapis saattaa joskus esiintyä marmorissa kauniina kiteinä. Useimmiten sen tapaa kuitenkin tiiviinä massana yhteenkasvettuneena valkoisen kalsiitin ja keltaisen rikkikiisun kanssa. Näiden mineraalien esiintyminen yhdessä lapiksen kanssa viittaavat sen aitouteen.[1] Lapista saattaa esiintyä hyvinkin suurina kimpaleina.

Erittäin hyvälaatuista syvänsinistä lapista on löydetty antiikin ajoista lähtien vain Sar-e-sangista ("kiven paikasta"), joka sijaitsee koillisessa Afganistanissa, Hindukušvuoristossa Badahšanin maakunnassa.[1] Sar-e-sang on hyvin pieni kylä kahden kaupungin, Faisabadin ja Eskazirin välissä. Siellä sijaitsevat arvokkaat Badahšanin kaivokset, joista lapislatsulia on louhittu jo 6000 vuotta. Afganistanin epävakaa tilanne nykypäivänä on vaikeuttanut kaivostoimintaa ja vähentänyt lapiksen tuotantoa. Tämän vuoksi korkealaatuisen lapiksen markkinahinnat ovat nousseet huomattavasti.

Lapista on löydetty myös Andien vuoristosta Chilestä läheltä Ovallen kaupunkia, Sambiasta, Siperian Baikaljärveltä venäjältä, Angolasta, Burmasta, Pakistanista, Amerikasta (Kaliforniasta ja Coloradosta) sekä Kanadasta.[1] Näistä esiintymistä saatava lapis on kuitenkin hailakampaa ja vähempiarvoista, kuin Sar-e-sangin kaivoksista tuotettu lapis.[1]

Työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapislatsulia on esiintynyt aina isoinakin kimpaleina,[1] joten siitä on voitu työstää pienoispatsaita, kulhoja ym.

Yleensä lapis pyöröhiotaan ja siitä valmistetaan helmiä kaulakoruihin. Siitä voidaan työstää myös moninaisia taide-esineitä kuten pienoispatsaita, maljakoita ja kulhoja, koska lapista on saatavilla isoinakin kimpaleina.

Vähempiarvoisempi, väriltään vaaleansininen lapislatsuli pyritään toisinaan tummentamaan upottamalla se väriliuokseen. Tällaine kivi on kuitenkin helposti tunnistettavissa, kun sitä hierotaan alkoholiin tai asetoniin kastetulla vanutupolla. Tällöin värjätystä lapiksesta irtoaa väriainetta vanutuppoon.[1]

Keinotekoiseen eli synteettiseen lapikseen lisätään toisinaan murskattua pyriittiä, jotta se vaikuttaisi aidolta. Tällaisesta kivestä kuitenkin puuttuvat aidolle lapikselle ominaiset pyriitin kidemuodot ja -pinnat.[1]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapis on erittäin herkkä kivilaji. Se on hyvin arka erityisesti hapoille ja saippualle, ja kuuma vesikin voi olla sille vahingollista.[1] Tämän takia kaikki korut joissa on lapislatsulia, on hyvä ottaa pois aina ennen astiapesua tai muita kotitöitä. Lapis ei myöskään kestä hyvin painetta tai iskuja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapista käytettiin jo muinaisessa Egyptissä. Kuva Louvren museosta Ranskassa.
Jauhettua lapislatsulia käytettiin ultramariinin raaka-aineena.

Lapislatsuli on eräs kaikkein vanhimmista korukivistä ja sillä on käyty kauppaa tuhansien vuosien ajan. Sitä on löydetty mm. muinaisesta pakistanilaisesta Mehrgarhin kylästä. Lapista ovat käyttäneet sumerilaiset, babylonialaiset, assyrialaiset ja faaraoiden ajan egyptiläiset.[1] Egyptiläinen yläluokka käytti lapista erityisesti hienona silmämeikkinä, johon tosin vain kaikkein rikkaimmilla oli varaa. Antiikin aikoina ja keskiajalla lapislatsulia kutsuttiin myös safiiriksi eli samalla nimellä, jolla nykyisin tarkoitetaan täysin toisenlaista jalokiveä.[1] Tuolloin uskottiin, että lapislatsuli oli onnea tuova talismaani, joka muun muassa sodassa suojasi käyttäjäänsä haavoittumiselta.

Jauhettua lapista on käytetty arvokkaana sinisenä öljyvärimaalina 1500-luvulla. Materiaali kulki silkkitietä pitkin Eurooppaan. Se oli pitkien kuljetusreittiensä vuoksi erittäin kallista ja vain kuuluisilla ja rikkailla taiteilijoilla oli varaa käyttää tätä ultramariiniksi kutsuttua maalia. Vuonna 1824 ultramariinille kuitenkin kehitettiin Ranskassa synteettinen vastine, jota kutsuttiinkin ranskalaiseksi ultramariiniksi. Lapis on ollut ja on edelleenkin maailman kallein värimateriaali.

Tsaarinajan venäjällä lapista käytettiin suorastaan tuhlailevasti. Esimerkiksi Tsaarin palatsissa Puškinissa ja Pietarissa lapista käytettiin kokonaisten huoneiden rakentamiseen ja laatoittamiseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesopotamialainen lapis riipus noin 2900 eaa.
  • Ultramariini - Jauhetusta lapiksesta tehty maailman kallein väriaine.
  • Korukivet - Kauniiksi hiottuja mineraaleja ja kiviä.
  • Jalokivet - Mohsin kovuuden 7,5 ylittävät kivet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Rubert Hochleitner: Jalokivet ja korukivet. Tammi, 1995. 951-31-0596-2. (sivut 88-90)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapislatsuli.