Intianlootus
| Intianlootus | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Nelumbo nucifera Gaertn. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Intianlootus [1] (Nelumbo nucifera) on tunnettu Aasiassa kasvava vesikasvilaji, joka kuuluu lootuskasvien (Nelumbonaceae) heimoon. Intianlootus on toinen reliktisen heimon sisältämästä vain kahdesta jäljellä olevasta lajista, toinen on pohjoisamerikkalainen Nelumbo lutea. Lootukset on ulkonäkönsä perusteella aiemmin sijoitettu jopa samaan sukuun lumpeiden (Nymphaea) kanssa, vaikka nykykäsityksen mukaan ne kuuluvat eri lahkoihinkin, lootukset Proteales-lahkoon ja lumpeet Nymphaeales-lahkoon.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Intianlootuksella on suuret kilpimäiset, vettähylkivät lehdet. Lootuksenkukat ovat suuret, punertavat ja kovakuoriaspölytteiset. Spiraalimaisesti sijaitsevia terälehtiä on 22–30, keltaisia heteitä on 200–300. Hedelmät ovat pähkinämäiset ja ne kehittyvät laajentuneeseen kukkapohjukseen uponneena.
Levinneisyys [muokkaa]
Intianlootuksen luontainen levinneisyysalue kattaa Etelä- ja Kaakkois-Aasian, Iranista Koreaan ja Pohjois-Australiaan ulottavan alueen. Se sisältää mm. Intian, Etelä-Kiinan ja Indokiinan.
Hyötykäyttö [muokkaa]
Intianlootus on merkittävä hyötykasvi. Esimerkiksi sen juurta käytetään ravintona aasialaisissa keittiöissä.
Intianlootus on myös suosittu viljelykasvi kasvitieteellisissä puutarhoissa. Suomessa lootuksen voi nähdä ainakin Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarhan kasvihuoneen lummehuoneessa, missä se kasvaa muun muassa parananjättilumpeen (Victoria cruziana) kanssa.[2]
Lisäksi intianlootus on suosittu koristekasvi. Sen kuivattuja kukkapohjuksia käytetään kukka-asetelmissa.
Intianlootus on Intian ja Vietnamin kansalliskukka.
Lähteet [muokkaa]
- Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 481. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
- Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo: Kasvitieteellisen puutarhan Kaisaniemen kasvihuoneiden huoneen 310 istutuskartta Viitattu 21.3.2010
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intianlootus Wikimedia Commonsissa