Tiibetin autonominen alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiibetin autonominen alue
西藏自治区
Xīzàng Zìzhìqū
བོད་རང་སྐྱོང་ལྗོངས།
Bod-rang-skyong-ljongs
Tiibetin autonomisen alueen (punaisella) sijainti Kiinan kartalla.
Tiibetin autonomisen alueen (punaisella) sijainti Kiinan kartalla.
Valtio Kiina
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi autonominen alue
 – Hallinnollinen keskus Lhasa
Pinta-ala 1 220 000 km² (2.)
Väkiluku (2010) 3 002 116[1] (32.)
 – Väestötiheys 2,16 as/km²
BKT (2001) 14 mrd. RMB
 – asukasta kohti 5 270 RMB
www.xizang.gov.cn

Tiibetin autonominen alue (tiibetiksi བོད་རང་སྐྱོང་ལྗོངས་, Bod-rang-skyong-ljongs; kiinaksi yksinkertaistetut merkit: 西藏自治区; perinteiset merkit: 西藏自治區; Pinyin: Xīzàng Zìzhìqū), on Kiinan kansantasavallan autonominen alue Tiibetissä. Kiina miehitti alueen 1950-luvun alussa ja teki siitä autonomisen alueensa 1965.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiibetin autonomisen alueen väestötiheys on Kiinan alhaisin, mikä johtuu pääosin hankalakulkuisesta, vuoristoisesta maastosta. Vuonna 2000 alueen väestötiheys oli 2,1 henkeä neliökilometrillä.[2]

Tiibetin autonominen alue on määritelty tiibetiläiselle, joita väestöstä on valtaosa, mutta han-kiinalaisia on muuttanut alueelle huomattavia määriä viime vuosikymmenten aikana. Han-asutus keskittyy lähinnä Lhasaan ja muihin suuriin kaupunkeihin. Muun muassa Tiibetin maanpaossa oleva hallitus esittää joskus lukuja, joissa liki puolet väestöstä olisi han-kiinalaisia, mutta näissä lasketaan muun muassa Tiibetiin sijoitetut Kansanarmeijan joukot asukkaiksi.lähde? Alueella elää myös muita kansoja, esimerkiksi lhobia, menboja ja hui-kiinalaisia.

Liittäminen Kiinaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansan vapautusarmeija marssi Tiibetiin 1950 ja aloitti täten Kiinan–Tiibetin sodan. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Dalai-laman ja Panchen-laman edustajat solmivat Pekingin painostuksen alaisina sopimuksen kiinalais-tiibetiläisestä ”yhteishallinnosta” kiinalaisten kanssa. Kiinan ote Tiibetistä kuitenkin kiristyi 1950-luvun loppupuolella, ja samalla tiibetiläisten vastarintaliike vahvistui. Tilanne kärjistyi alkuvuodesta 1959. Suurimmissa kaupungeissa armeija kukisti kapinan verisesti, ja dalai-lama pakeni Intiaan. Panchen-lama jäi nukkehallitsija-johtokuvaksi Lhasaan. Harvaan asutuilla seuduilla vastarinta jatkui pitkään tämän jälkeenkin.

Tiibetistä tehtiin autonominen alue vuonna 1965. Buddhalainen koulutusjärjestelmä korvattiin maallisella. Karja ja omaisuus kollektivisoitiin kansalta ”yhteisen hyvän” vuoksi, ja kansa valjastettiin emämaan tuotantorattaisiin. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä hävitettiin paljon perinteistä kulttuuria, erityisesti buddhalaisuus tuomittiin täysin ja buddhalaista taidetta ja esineistöä tuhottiin. Suuri osa luostareista tuhottiin ja munkkiyhteisöjä hajotettiin mielivaltaisilla vangitsemisilla ja teloituksilla. Dalai Laman kuvan hallussapidosta joutuu tänäkin päivänä vankilaan ennalta määräämättömäksi ajaksi.

Kiinan uudistuspolitiikan myötä vuonna 1979 osa uskonnollisista vapauksista palautettiin ja hallintoa liberalisoitiin, mutta Kiinan hallintaa alueesta ei voi kiistää. Kiina on nujertanut Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia vapauksia vaativat kansanliikkeet.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakki on yhä tärkein apuväline peltotöissä Tiibetissä.

Tiibetin autonomisen alueen vallitseva elinkeino on maanviljely omiin tarpeisiin. Maanviljelyä voidaan harjoittaa vain jokilaaksoissa, minkä vuoksi maatalouden painopiste on karjataloudessa. Tärkeimmät kotieläimet ovat jakki, lammas, vuohi ja hevonen.[3]

Etelä-Tiibetissä on ollut laajoja ja monipuolisia metsiä. Tiibetin autonominen alue onkin Kiinan suurin puutavaran lähde. Virallisten tilastojen mukaan Kiina oli hyödyntänyt Tiibetin metsiä vuoteen 1985 mennessä 54 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta.lähde? Laajoja alueita on hakattu paljaiksi, mikä on johtanut tulviin ja eroosioon. Pakolaishallitus on vaatinut Kiinaa lopettamaan metsän uudistumisen kannalta tuhoisat hakkuut välittömästi.[4]

Alueella on runsaat mineraalivarat. Lhasassa toimii pienimuotoista kevyttä teollisuutta.[3]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juna Tiibetin radalla.

Qinghain ja Tiibetin autonomisen alueen välille avattiin lokakuussa 2005 rautatie. Se lisää tavaraliikennettä huomattavasti: rahdin odotetaan kasvavan 2.8 miljoonaan tonniin vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Rautatieyhteys lisää myös turismia. Kriitikot pelkäävät rautatien lisäävän kiinalaisten asettumista alueelle, luonnonvarojen riistoa kiinalaisten hyväksi ja Kiinan sotilaallisen läsnäolon voimistumista alueella.[5]

Ennen rautatietä alueen tärkein maayhteys ulkomaailmaan oli Qinghain provinssiin johtanut maantie, joka valmistui 1950-luvulla.[5] Neljä muuta maantietä yhdistävät alueen Nepaliin, Yunnaniin, Qinghaihin ja Xinjiangiin. Ennen näitä maanteitä Tiibetiin pääsi vain ratsupolkuja pitkin.[6]

Tiibetin autonomisella alueella on kolme lentoasemaa: pääkaupunki Lhasassa, maan itäosan Qamdossa ja eteläosan Nyingchissä. Eteläisin lentoasema avattiin vuonna 2006.[7]

Turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potalan palatsi.

Tiibetin autonominen alue oli pitkään suljettuna turismilta. 1970-luvun lopulla Lhasaan päästettiin tarkasti valvottuja turistiryhmiä, jotka majoitettiin länsimaiseen hotelliin kaupungin ulkopuolelle. Vuoden 1984 lopulta yksittäiset turistit saattoivat saada erikoisluvan alueella vierailua varten. Parin vuoden kuluttua kiinalaiset tulivat toisiin aatoksiin, ja yksittäisten matkailijoiden pääsy alueelle estettiin jälleen. Säännöt ovat sen jälkeen vaihdelleet.[8] Tiibetin vastarintaliike on saanut liikaa yhteyksiä ulkomaille itsenäisten matkailijoiden kautta, niin välillä alue on ollut suljettuna ja välillä avoinna turisteille.[9]

Vuonna 2006 avattu Peking-Lhasa rautatie on lisännyt turismia, ja jopa pakolaishallitus suosittelee sinne matkustamista[10]. Yli 4000 km pitkä junamatka kestää kaksi päivää. Koska juna ei ole lentokoneen tavoin paineistettu, tarjotaan siellä lisähappea[11], koska rata nousee yli 5000 metrin korkeuteen.[12]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiibetin autonominen alue.