Kirgiisin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirgiisi
Oma nimi Кыргыз тили, Кыргызча, قىرعىزچا, قىرعىز تىلى
Tiedot
Alue Kirgisian lippu Kirgisia
Uzbekistanin lippu Uzbekistan
Kiinan lippu Kiinan kansantasavalta
Tadžikistanin lippu Tadžikistan
Kazakstanin lippu Kazakstan
Virallinen kieli Kirgisian lippu Kirgisia
Puhujia 3 500 000
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen, arabialainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä kirgiisiläis-kiptšakkilainen
Kielikoodit
ISO 639-1 kir
ISO 639-2 ky
ISO 639-3 kir

Kirgiisin kieli (kirgiisiksi кыргыз тили, кыргызча, قىرعىزچا, قىرعىز تىلى, kyrgyz tili, kyrgyzça) on Kirgisiassa ja sen lähialueilla asuvien kirgiisien puhuma turkkilainen kieli. Kirgiisi on Kirgisian tasavallan virallinen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 entisen Neuvostoliiton alueella laskettiin olevan 2,5 miljoonaa kirgiisiä, joista 97,8 % puhui kirgiisiä äidinkielenään.[1] Vuoden 1999 väestönlaskennan mukaan Kirgisiassa asui 3,1 miljoonaa kirgiisiä.[2] Heitä on myös Uzbekistanissa (175 000 henkeä), Tadžikistanissa (yli 64 000), Kazakstanissa (noin 15 000)[1] ja Venäjällä (31 800 vuonna 2002).[3] Kiinan Xinjiangin alueella kirgiisejä on noin 140 000, heistä valtaosa Kyzylsun kirgiisien piirikunnassa. Pieniä ryhmiä on Afganistanin koillisosassa ja Pakistanissa.[1]

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgiisi kuuluu turkkilaisten kielten itäisen haaran kirgiisiläis-kiptšakkilaiseen ryhmään. Sen lähin sukukieli on altai, tai pikemminkin sen etelämurteet. Molempien kielten pohjana ovat Jenisein muinaisten kirgiisiheimojen murteet, joihin on sekoittunut kiptšakkilaisia ja mongolilaisia aineksia.[4] Nykyinen kirgiisin kieli muotoutui Tienšanin vuoristoalueella 1300–1500-lukujen aikana.[5]

Kieli jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen murreryhmään. Monet piirteet ovat yhteisiä useille eri murteille, joita ei voida selkeästi erottaa toisistaan.[5]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirgiisin kirjakieli syntyi vuosina 1923–1924 reformoidun arabialaisen kirjaimiston pohjalta. Vuonna 1928 siirryttiin Neuvostoliiton turkkilaisten kansojen yhteiseen latinalaiseen kirjaimistoon (ns. uusi kirjaimisto) ja vuonna 1940 kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ө, ү ja ң. Kirjakielen normit perustuvat eri murteiden yhteisiin piirteisiin.[6]

Kirgiisin kirjaimisto

А а Б б В в Г г Д д Е е Ё ё Ж ж
З з И и Й й К к Л л М м Н н Ң ң
О о Ө ө П п Р р С с Т т У у Ү ү
Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы
Ь ь Э э Ю ю Я я

Suuri osa kirgiiseistä osaa venäjää ja monet myös uzbekkia, tadžikkia tai uiguuria. Kirgisian itsenäistymisen jälkeen kirgiisi julistettiin maan viralliseksi kieleksi ja sen käyttöä on pyritty laajentamaan. Venäjällä on yhä virallinen asema ”kansojen välisen kommunikaation välineenä”.[1] Nykyään kirgiisiä osaa 70 % tasavallan koko väestöstä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 106. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
  2. a b Itogi Pervoi natsionalnoi perepisi naselenija Kyrgyzskoi Respubliki 1999 goda Viitattu 5.8.2009. (venäjäksi)
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 5.8.2009. (venäjäksi)
  4. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 207–208, 210. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  5. a b Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 286. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  6. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 106–107. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.