Gagauzin kieli
| Gagauzi | |
|---|---|
| Oma nimi | Gagauz dili |
| Tiedot | |
| Alue | Moldova (mm. Gagauzia), Ukraina, Bulgaria |
| Virallinen kieli | Gagauzia |
| Puhujia | 200 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | oguuzilainen ryhmä |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | gag |
| ISO 639-3 | gag |
Gagauzin kieli[1] (myös gagauuzin kieli,[2] gagauziksi gagauz dili) on etupäässä Moldovassa asuvien gagauzien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Moldovaan kuuluvalla Gagauzian itsehallintoalueella.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys ja puhujamäärä [muokkaa]
Gagauzit asuvat etelä-Moldovassa, siihen rajoittuvissa Ukrainan Odessan alueen piireissä sekä Bulgarian koillisosassa Deliormanissa ja Dobrudžassa. Vuonna 1989 entisessä Neuvostoliitossa laskettiin olevan 197 800 gagauzia, joista 153 000 asui Moldovassa. Äidinkielenään gagauzia puhui 87,5 % Neuvostoliiton gagauzeista. Kaikkiaan kielen puhujia arvioidaan olevan yli 200 000 henkeä. Valtaosa gagauzeista puhuu myös venäjää sekä osa bulgariaa, ukrainaa tai romaniaa.[3]
Historia ja murteet [muokkaa]
Gagauzi kuuluu turkkilaisten kielten lounaisen eli oguusilaisen ryhmän oguusilais-bolgaarilaiseen alaryhmään. Gagauzien esi-isiä ovat muinaiset oguusiheimot, joihin on sekoittunut bolgaareja ja kiptšakkeja. Myöhemmin heidän kieleensä on vaikuttanut osmaniturkki sekä slaavilaiset ja romaaniset kielet.[4] 1700-luvun lopulle saakka gagauzit asuivat koillis-Bulgariassa. Turkin ja Venäjän välisten sotien aikana suurin osa heistä muutti eteläiseen Bessarabiaan, joka vuonna 1812 liitettiin Venäjään.[3]
Moldovan ja Ukrainan alueella puhuttu gagauzi jakautuu Comratin ja Ceadîr-Lungan sekä Vulcăneștin murteisiin, joiden välillä on sekamurteita. Slaavilainen vaikutus on voimakkainta Comratin ja Ceadîr-Lungan murteessa.[5] Bulgariassa Varnan ympäristössä puhutut gagauzimurteet ovat turkkilaistuneet voimakkaasti.[6]
Kirjakieli [muokkaa]
1800-luvulla gagauzin kirjoittamiseen käytettiin kyrillistä ja 1900-luvun alussa latinalaista kirjaimistoa. Varsinainen kirjakieli syntyi Moldovassa 1950-luvun lopulla. Huhtikuussa 1957 alettiin julkaista gagauzinkielistä sanomalehteä, syksyllä 1958 ilmestyi aapinen ja seuraavana vuonna ensimmäinen kaunokirjallinen teos.[7] Vuosina 1958–1962 gagauzia käytettiin Moldovassa alaluokkien opetuskielenä ja ylemmillä luokilla sitä opetettiin aineena. Chișinăussa julkaistiin gagauzinkielistä kaunokirjallisuutta ja kansanperinnekokoelmia. Kouluissa kielen opetus aloitettiin uudelleen vuonna 1988.[3]
Neuvostoliiton aikana gagauzin kielessä käytettiin kyrillistä kirjaimistoa, jota oli täydennetty etuvokaaleja ilmaisevilla lisämerkeillä ӓ, ӧ ja ӱ sekä soinnillista affrikaattaa osoittavalla kirjaimella ӂ.[3] Vuonna 1996 siirryttiin virallisesti latinalaiseen kirjaimistoon.[7] Kirjakielen normit perustuvat etupäässä Comratin ja Ceadîr-Lungan murteeseen.[3]
Gagauzin kirjaimisto
| A a | Ä ä | B b | C c | Ç ç | D d | E e | Ê ê |
| F f | G g | Ğ ğ | H h | I ı | İ i | J j | K k |
| L l | M m | N n | O o | Ö ö | P p | R r | S s |
| Ş ş | T t | Ţ ţ | U u | Ü ü | V v | Y y | Z z |
| А а | Ä ä | Б б | В в | Г г | Д д | Е е | Ё ё |
| Ж ж | Ӂ ӂ | З з | И и | Й й | К к | Л л | М м |
| Н н | О о | Ö ö | П п | Р р | С с | Т т | У у |
| Ӱ ӱ | Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ |
| Ы ы | Ь ь | Э э | Ю ю | Я я |
Vuonna 1998 hyväksytyn Gagauzian perustuslain mukaan itsehallintoalueen virallisia kieliä ovat gagauzi, moldavia ja venäjä.[8] Käytännössä virkakielenä sekä koulujen opetuskielenä toimii venäjä. Kouluissa gagauzia opetetaan aineena. Kieltä käytetään myös tiedotusvälineissä, kaunokirjallisuudessa ja muussa kulttuuritoiminnassa.[9]
Nykytilanne [muokkaa]
Gagauziassa vuonna 1998 suoritetun kyselytutkimuksen mukaan 93,5 % gagauzeista osaa sujuvasti gagauzia ja 92,5 % venäjää. Keski-ikäisten ja nuorison käyttökielenä toimii kuitenkin yhä useammin venäjä. Bulgarian alueella gagauzi on väistymässä bulgarian kielen tieltä.[10]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 142. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
- ↑ Uusi tietosanakirja, 6. osa, s. 299. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1965.
- ↑ a b c d e Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 278. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 125, 131–132. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 278–279. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 197. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ↑ a b Guboglo, M.N.: Imenem jazyka: otšerki etnokulturnoi i etnopolititšeskoi istorii gagauzov, s. 7. Moskva: Nauka, 2006. ISBN 5-02-034000-6.
- ↑ Guboglo, M.N.: Imenem jazyka: otšerki etnokulturnoi i etnopolititšeskoi istorii gagauzov, s. 354. Moskva: Nauka, 2006. ISBN 5-02-034000-6.
- ↑ Guboglo, M.N.: Imenem jazyka: otšerki etnokulturnoi i etnopolititšeskoi istorii gagauzov, s. 110–204, 297–362. Moskva: Nauka, 2006. ISBN 5-02-034000-6.
- ↑ Guboglo, M.N.: Imenem jazyka: otšerki etnokulturnoi i etnopolititšeskoi istorii gagauzov, s. 300–312. Moskva: Nauka, 2006. ISBN 5-02-034000-6.
