Šoorin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Šoori
Oma nimi шор тили
Tiedot
Alue Kemerovon alue (Venäjä)
Virallinen kieli ei virallisen kielen asemaa
Puhujia 6 200
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä uiguurilais-oguusilainen ryhmä
hakassilainen alaryhmä
ISO 639-3 cjs

Šoorin kieli[1] (šooriksi шор тили, šor tili) on Venäjällä Etelä-Siperiassa asuvien šoorien puhuma turkkilainen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šoorien perinteistä asuinaluetta ovat Kuznetskin Alataun rinteet sekä Tomin ja sen sivujokien Kondoman ja Mras-Sun varret.[2] Hallinnollisesti seutu kuuluu Kemerovon alueen Taštagolin ja Novokuznetskin piireihin, Mežduretšenskin kaupunkipiirikuntaan sekä osittain Hakassiaan ja Altain tasavaltaan.[3]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 15 700 šooria ja 10 000 šoorin kielen puhujaa.[4] Kansallisuudeltaan šooreista 57,5 % ilmoitti äidinkielekseen šoorin ja 40,9 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 53,6 %.[5]

Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 14 000 šooria[6] ja 6 200 šoorin puhujaa.[7] 99,7 % šooreista osaa venäjää.[8] Alueellisesti he jakautuvat seuraavasti:

  • Kemerovon alue 11 600 šooria (joista 4 900 puhuu šoorin kieltä),
  • Hakassia 1 100 (487),
  • Altain tasavalta 141 (50).[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 2 800 šoorin puhujaa[10].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šoori kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän hakassilaiseen alaryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat hakassi, tšulyminturkki ja altain pohjoismurteet. Šoorin kieltä ei tule sekoittaa hakassin kielen samannimiseen murteeseen.[11]

Kieli jakautuu kahteen murteeseen. Mras-Sun murre on lähempänä hakassia ja Kondoman murre altain pohjoismurteita. Šoorissa on paljon mongolilaisia ja venäläisiä lainasanoja.[12]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksiset lähetyssaarnaajat loivat 1880-luvulla kyrilliseen kirjaimistoon perustuneen kirjakielen, jolla julkaistiin aapinen ja uskonnollista kirjallisuutta.[2] Vuonna 1926 perustettiin Vuoristo-Šorian kansallinen piiri, avattiin šoorinkielisiä kouluja ja julkaistiin sanomalehteä. Šooriksi ilmestyi myös alkuperäistä kaunokirjallisuutta. Kirjakielen pohjana oli Mras-Sun murre. Vuonna 1929 siirryttiin latinalaiseen aakkostoon, mutta vuonna 1938 palattiin kyrilliseen kirjaimistoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ғ, қ, ң, ӧ ja ӱ. Vuonna 1939 tapahtuneen kansallisen piirin lakkauttamisen jälkeen kirjakielen viljely loppui lähes kokonaan.[13]

Šoorin kirjaimisto

А а Б б В в Г г Ғ ғ Д д Е е Ё ё
Ж ж З з И и Й й К к Қ қ Л л М м
Н н Ң ң О о Ӧ ӧ П п Р р С с Т т
У у Ӱ ӱ Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ
Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Kieltä alettiin elvyttää 1980-luvun lopussa. Nykyään šooriksi on julkaistu äidinkielen oppikirjoja ja sitä opetetaan kouluissa aineena. Vuonna 1989 kieltä alettiin opettaa Novokuznetskin kasvatustieteellisessä korkeakoulussa.[14]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvytystoimista huolimatta šooria voidaan pitää vakavasti uhanalaisena kielenä. Nykyään valtaosa sen puhujista asuu kaupungeissa täysin venäjänkielisessä ympäristössä. Äidinkielen arvostus on vähäistä ja venäjä on vaikuttanut voimakkaasti sen rakenteeseen.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 140. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  2. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 428. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 413. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 629–630. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  8. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  9. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  10. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 197, 202, 204–206. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  12. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 428–429, 435. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  13. Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 67–68. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
  14. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 633–636. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  15. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 639. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.