Nuolenpääkirjoitus

Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa.

Nuolenpääkirjoitus eli kiilakirjoitus oli sumerien kehittämä kirjoitusjärjestelmä, jota käytettiin muinaisessa Mesopotamiassa. Kirjoitus muodostui erilaisina yhdistelminä esiintyneistä kiilan tai nuolenpään näköisistä merkeistä. Nuolenpääkirjoitus kehittyi alun perin kuvakirjoituksesta tavukirjoitukseksi niin, että merkit säilyttivät alkuperäiset käsitearvonsa. Kirjoitus luotiin alun perin sumerin kieltä varten, mutta sittemmin babylonialaiset ja assyrialaiset sovelsivat sitä omaan kieleensä akkadiin. Myöhemmin myös indoeurooppalaista kieltä puhuneet heettiläiset ottivat nuolenpääkirjoituksen käyttöönsä. Merkit painettiin saveen erityisellä kolmisärmäisellä piirtopuikolla.

Nuolenpääkirjoitus: yksinkertaistunutta kuvakirjoitusta

Kišin varhaisia kuvakirjoitusta sisältäviä savitauluja noin vuodelta 3200 eaa.

Nuolenpääkirjoitusta kirjoitetaan kolmisärmäisellä piirtopuikolla saveen painamalla. Alussa savitauluihin piirrettiin saviruukkujen, eläinten, ihmisten, tähkien, laivojen jne. kuvia.

Ajan kuluessa kirjurit helpottivat työtään kirjoittamalla kuvamerkkejä vain tietystä suunnasta tapahtuvin painalluksin. Näin kirjoitus yksinkertaistui. Alussa alkuperäinen muoto saattoi olla vielä tunnistettavissa.

Lopulta monien kuvamerkkien alkuperäinen muoto häipyi tunnistamattomiin. Nuolenpääkirjoitus kehittyi sumerilaisesta kuvakirjoituksesta noin 3000 eaa. alkaen. Numeroita oli alettu kirjoittaa noin 3500–3400 eaa. Uruk V -kaudella. Laskutaulut olivat yleisiä 3500–3200 eaa. alkaen. Noin ajalta 3300–3200 eaa. on löydetty yksi kuutiomainen taulu, jossa kuvakirjoituksen edeltäjää niin sanottua protopiktografista kirjoitusta.,

Kuvakirjoitusta ilmestyi Kišiin ja Tell Brakiin noin 3200 eaa. Tell Brakin taulussa sattoi olla yksi kuva ja lukua ilmaiseva painanne. Eräässä Kišin taulussa näkyy, miten jälki on tehty tikulla piirtämällä tai se on piirretyn näköistä, paitsi numeroissa.

Urukiin Uruk IV -kaudella välillä 3200–3100 eaa. Ainakin jotkut Urukin varhaisimmat taulut oli tehty painamalla saveen tikun särmällä, ei piirtämällä, mikä enteili nuolenpääkirjoitusta.

Noin 3000 eaa. Džemdet Nasr -kaudella kuvamerkit kääntyivät 90 astetta vastapäivään ja muuttuivat hiukan yksinkertaisemmiksi.. Noin 2900–2800 eaa. ilmaantui äänne-elementtejä, kun kuvamerkit alkoivat menettää alkuperäistä merkitystään ja ilmaista äännettä.

Tavukirjoitukseksi nuolenpääkirjoitus kehittyi noin 2600 eaa. 2700–2500 alettiin kirjoittaa varsinaista nuolenpääkirjoitusta.

Laskurahat edelsivät kuvakirjoitusta

Kuvakirjoitusta edelsivät Kaksoisvirtainmaassa saviset laskurahat joita käytettiin eniten noin 9000–3000 eaa. Iranissa 5000 eaa. keksityillä leimasineteillä saattaa olla myös osuutensa kirjoituksen synnyssä.

Laskurahoja oli eri muotoisia. Laskurahoilla laskettiin esimerkiksi tuotettua viljaa. Niitä oli 16 eri tyyppiä, muun muassa pallo, kartio, kiekko, sylinteri. Niitä saatettiin sinetöidä savipallon sisään karavaanin matkaan, sen varmistamiseksi, että karavaanin ajaja ei varastanut lastista tavaraa.

Vanhimmat 10000 radiohiilivuoden ikäiset laskurahat on löydetty Syyriassa sijaitsevan Tell Mureybatin kerrostumasta III ja L Länsi-Iranin Gand Darehin kerrostumasta III. Nämä kaksi paikkaa sijaitsevat kaukana toisistaan.

Pitkään käytettiin vain muutamaa laskurahatyyppiä, ensimmäiset 4000 vuotta ne olivat hyvin yksinkertaisia. Mutta noin 3700 eaa. alettiin varmistaa hyvin monentyyppisiä mutkikkaita laskurahoja, samoihin aikoihin, kun kaupungit ilmestyivät. Samoihin aikoihin tai viimeistään 3500-3200 eaa. laskurahoja suljettiin savipalloihin Iranin vuoristossa, Syyriassa ja Mesopotamiassa.

Laskurahoja on löydetty eniten ei-asuinrakennuksista, kuten Uruk-kaudella temppeleistä. Laskurahat ovat monesti esimerkiksi onton savipallon sisällä. Noin 3100–3000 eaa. laskurahojen merkitys alkoi vähetä. Noin 3400 eaa. savipalloihin painettiin merkintöjä laskurahoilla. Numerot tunnettiin Uruk V -kaudella noin 3400 eaa. jälkeen tai mo3500–3200 eaa. lähtien

Tällöin oltiin enää yhden askelen päässä kuvakirjoituksesta. Kuvakirjoitus ilmestyi noin 3300–3100 eaa.

Nuolenpääkirjoituksen translitterointi

Kohdekielestä riippumatta nuolenpääkirjoituksen translitterointiin on vakiintunut melko yhtenäinen systeemi. Nuolenpäämerkkien nimet – joita ei tule sekoittaa äänneasuun – kirjoitetaan isoin kirjaimin. Translitteraatiossa merkkien nimiä käytetään, kun merkin kontekstiin sopivaa äänneasua ja tarkkaa merkitystä ei tunneta (1); tai merkillä ilmaistaan sumerilaista logogrammia (2). Jos sanan kirjoitusasu on erikoinen, tai poikkeaa sen ääntöasusta, kirjoitetaan merkkien nimet sulkuihin lukuasun perään; yleensä vähintään yksi merkeistä edustaa foneettista komplementtia, jolla viitataan sanan ääntöasuun (3).

(1)	sum. lugal-DUR2 'lugal-DUR2' (erisnimi, jonka lukuasusta ei ole varmuutta)
(2)	akk. LUGAL šu-me-ri-im ù ak-ka-di-im 'sumerilaisten ja akkadilaisten kuningas' (LUGAL edustaa logogrammia KUNINGAS, tässä kontekstissa se on akkadiksi luettava 'šar')
(3a)	sum. énsi(PA.TE.SI) lagaš(ŠIR.BUR.LA)ki 'Lagašin hallitsija' (SI ja LA foneettisia komplementteja)
(3b)	sum. ddumu-zi-abzu(ZU.AB) 'Dumu-zi-abzu' (jumalan nimi) vaihtoehtoinen (harvinaisempi) translitterointiasu: ddumu-zi-ab:zu (jossa kaksoispiste ilmaisee käänteistä merkkijärjestystä).

Alaindekseillä ja aksenttimerkeillä viitataan kirjoitusmerkkiin. Näin voidaan kertoa, mitä merkkiä kirjoituksessa on käytetty tietyn tavun tai sanan kirjoittamiseen. Täten indeksit rajoittavat mahdollisten homonyymien määrää, ja estävät väärintulkintoja. Indeksittömänä ka-diĝir-ra^ki 'Babylon' voitaisiin tulkita joko 'jumalan portti', 'jumalan suu', 'jumalan maito', jumalan kettu' jne., mutta käyttämällä indeksiä ₂ voidaan välittömästi osoittaa, että kyseessä on kirjoitusmerkki KA₂, jonka kyseinen lukuasu tarkoittaa porttia 'ka_2'.

_{Usein akuuttiaksenttia käytetään alaindeksin 2, ja gravisaksenttia alaindeksin 3 sijasta. Melko vakiintunut käytäntö kuitenkin on, että aksentteja käytetään lukuasujen- ja indeksejä merkkien nimien yhteydessä (kolme on suurin indeksi, joka voidaan merkitä aksentein).}

ääntö(liki)asu	merkitys	kirjoitusmerkin nimi
ka	'suu'	KA
ká / ka2	'portti'	KA2
kà / ka3	'maito' (harv.)	GA
ka4	?	SILA3
ka5	'kettu' (ka'a)	LUL

Determinatiivit, eli määritteet merkitään translitteraatioon yläindeksoituina - transkriptioon niitä ei merkitä, eikä niitä tekstiä luettaessa äännetä. Determinatiivien tehtävänä oli vähentää tarvittavien logogrammien määrää. Esimerkiksi logogrammilla APIN (auran kuva), voidaan eri determinatiivein ilmaista monia aihepiiriin liittyviä asioita.

kirjoitusasu	ääntö(liki)asu	merkitys
APIN	uru4	'kylvää'
ĝešAPIN	apin	aura
lúAPIN	engar	'maanviljelijä'

Sumeria ja heettiä translitteroitaessa determinatiivit merkitään niiden sumerilaisessa asussa. Akkadin, babylonian ja assyrian kanssa käytetään usein niiden akkadilaisia variantteja. Yleisiä determinatiiveja ovat muun muassa

kirjoitusmerkki	determinatiivi	käyttökonteksti	esimerkki
AN	sum. d, akk. ilu	jumalten nimet	dinanna 'Inanna'
URU	sum. iri, akk. alu	kaupungit	alumí-im-pi 'Memphis' (sume. harvinainen)
NI.UD	sum. na4, akk. abnu	kivet ja mineraalit	na4esi 'dioriitti'
GIŠ	sum. ĝiš, akk. işu	puuesineet	ĝešgu-za 'valtaistuin; tuoli'
KI	sum. ki, akk. ki	paikat, maat, kaupungit	babilim(KA2.DIĜIR.RAki 'Babylon'
ĤU	sum. mušen, akk. işşuru	linnut	danzumušen 'Anzu'

Monet nuolenpäämerkit koostuvat useammasta kuin yhdestä merkistä. Osa merkeistä, kuten A (VESI) ovat suhteellisen produktiivisia ja sisältyvät moniin tarkoitteeltaan nestemäisiin merkkeihin. Pisteellä erotetaan peräkkäin olevat merkit, A.AN = VESI.TAIVAS > šeg 'sade'. Merkki } kertoo, että sitä seuraava merkki on edeltävän merkin sisällä, esimerkiksi GA₂}AN mm. ama 'äiti'. Gunua, eli "viivoitusta", merkitään symbolein @g: SAG@g = KA. Plus-merkillä voidaan ilmaista kahta tiiviisti toisiinsa liittynyttä merkkiä GAL+LÚ = LUGAL (SUURI+MIES = KUNINGAS).

Alkuperäisen tekstin laadun- ja siinä mahdollisesti olevien kirjoitusvirheiden kuvaamiseen on olemassa melko yhtenäiset merkintätavat.

X	kirjoitusmerkki on rikkoutunut, eikä luettavissa.
!	alkuperäinen kirjoitusmerkki on ulkoasultaan virheellinen, mutta korjattu translitteraatiossa.
?	merkki on kyseenalainen.
[]	alkuperäinen teksti on rikkoutunut, mutta arvattavissa. Esimerkiksi [nib]ruki '[Nip]pur'
[X]	puuttuva merkki.
[...]	monta puuttuvaa merkkiä, esimerkiksi taulusta lohjenneen kulman takia. Esimerkiksi [...]-ni-ir '[...]-lleen '
/\	osittain vaurioitunut teksti (myös ns. puolihakasulkeita käytetään).
<>	translitteraatiossa lisätty kirjurin virheellisesti pois jättämä merkki(jono).
«»	kirjurin virheellisesti lisäämä merkki(jono).

Lähteet

• Volk, Konrad: A Sumerian reader, Biblical Institute Press, 1999
• ETCSL, Electronic Text Corpus of Sumerian Literature: http://www-etcsl.orient.ox.ac.uk/

Katso myös

• Tallennetuotanto

Aiheesta muualla

• http://www.lib.helsinki.fi/ajankohtaista/nayttelyt/kirjaimistotnuolenpaat.html