Švaa
Švaa (hepreaksi šəwaa) on kielitieteellinen termi, jolla asiayhteydestä riippuen voidaan viitata erilaisiin vokaaleihin. Švaa voi tarkoittaa myös Unicode-merkistön kirjainta ə, jota käytetään foneettisessa tarkekirjoituksessa ja eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.
Sisällysluettelo |
Kielitieteessä [muokkaa]
Välinen keskivokaali tai neutraalivokaali [muokkaa]
Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa švaa liittyy väliseen keskivokaaliin [ə]. Lähtökohtaisesti se on kuin mikä tahansa vokaaliäänne, joka voi kielestä ja tilanteesta riippuen esiintyä painollisena tai painottomana. Ehkä tyypillisimmin švaalla kuitenkin tarkoitetaan painotonta, epäselvää, täysin redusoitunutta neutraalivokaalia, jolta puuttuvat kaikki artikulatoriset piirteet. Esimerkiksi englannin kielen painottomissa tavuissa ääntyy useimmiten juuri neutraalivokaali, joka onkin puhutun englannin yleisin vokaali.
On huomattava, että švaa ei todellisuudessa realisoidu täysin redusoituneena keskivokaalina, kuten muutkaan vokaalit eivät realisoidu täysin fonologisten vastineidensa mukaisesti. Esimerkiksi ranskassa švaan realisaatio voi tilanteen mukaan olla puolisuppea [ø] tai puoliväljä [œ],lähde? jotka molemmat suomalainen mieltää lähinnä ö:ksi.
Suomen kielen foneemijärjestelmään ei välinen keskivokaali tai neutraalivokaali kuulu, joten suomalaiset hahmottavat sen usein joksikin tutummaksi vokaaliksi. Koska švaa on äännearvoltaan kaikkien muiden vokaalien välimuoto, sen hahmotus vaihtelee. Esimerkiksi englannin sana America [əˈmɛɹɪkə] kuullaan usein ämerikä tai ömerikä. Akustisesti švaata lähin suomen vokaali on useimmissa ympäristöissä ö /ø/.
Nopeasti puhuttaessa monet vokaalifoneemit voivat painottomina ääntyä suomessakin epämääräisesti hieman švaan kaltaisena. Esimerkiksi normaalisti laveana ääntyvä e voi sanassa jäätelö ääntyä summittaisesti [jæːtəlø], jos ääntöväylää lavean ja väljän ä:n jälkeen supistaessaan puhuja kiirehtii jo e:n aikana kääntämään huuliaan pyöreän ö:n mukaiseen asentoon.
Väli- eli loisvokaali suomen murteissa [muokkaa]
Suomen murteiden tutkimuksessa švaa (myös svaa tai loisvokaali) tarkoittaa eri asiaa kuin esim. germaanisista kielistä puhuttaessa. Suomen murteiden švaa on "ylimääräinen" vokaali, välivokaali, joka varsinkin savolaismurteissa ja eteläpohjalaisissa murteissa ilmaantuu kahden eri konsonantin väliin: kolome (kolme), kylymä (kylmä), palijo (paljon), vanaha (vanha).[1] Tämä vokaali on tavallisesti sama kuin edellinen vokaali. Tässä yhteydessä termi švaa pohjautuu sanskriitin kieliopin termiin svarabhakti.lähde?
Kirjain ə ja sen muunnelmat [muokkaa]
Švaa-kirjain (ə) näyttää ylösalaisin kiepautetulta pienaakkoselta e. Sitä käytetään kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa välisen keskivokaalin tai neutraalivokaalin merkkinä. Lisäksi latinalainen švaa-kirjain kuuluu azerin kielen oikeinkirjoitukseen, jossa se foneettisesta kirjaimistosta poiketen edustaa laveaa väljää etuvokaalia [æ] eli vastaa ääntämyksellisesti suomen ä-kirjainta. Suuraakkonen Ə on ulkomuodoltaan kuin isonnettu versio pienaakkosesta. Švaa-kirjaimesta on olemassa kyrillinenkin versio, joka on samannäköinen kuin latinalainen švaa.
Unicode-merkistöön sisältyy švaan lisäksi myös niin sanottu ylösalainen e (ǝ), joka pienaakkosena näyttää samalta kuin švaa, mutta sen suuraakkosellinen vastine näyttää ison E-kirjaimen peilikuvalta (Ǝ, joka puolestaan on teknisesti eri merkki kuin eksistenssikvanttorin merkki). Tämä ylösalainen tai käänteinen e-kirjain esiintyy eräiden afrikkalaisten kielten oikeinkirjoituksessa. Unicodessa on erikseen käänteinen e pienaakkosenakin, mutta sitä ei tavallisesti käytetä vastaavan suuraakkosen parina; sen sijaan kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa sillä merkitään laveaa puolisuppeaa keskivokaalia [ɘ].
Tietokoneessa [muokkaa]
| Merkki | Unicode | HTML-viittaus | Laajennettu suomalainen näppäimistö | ||
|---|---|---|---|---|---|
| tunnus | nimi | lohko | |||
| Ə | U+018F | LATINALAINEN SUURAAKKONEN ŠVAA[2] | Latinalaisen merkistön laajennusosa B[3] | Ə Ə |
AltGr·⇧ Shift·A |
| ə | U+0259 | LATINALAINEN PIENAAKKONEN ŠVAA[2] | IPA-täydennyksiä[4] | ə ə |
AltGr·A |
| Ә | U+04D8 | KYRILLINEN SUURAAKKONEN ŠVAA[2] | Kyrillisiä merkkejä[5] | Ә Ә |
|
| ә | U+04D9 | KYRILLINEN PIENAAKKONEN ŠVAA[2] | ә ә |
||
| Ӛ | U+04DA | KYRILLINEN SUURAAKKONEN ŠVAA JA TREEMA[2] | Ӛ Ӛ |
||
| ӛ | U+04DB | KYRILLINEN PIENAAKKONEN ŠVAA JA TREEMA[2] | ӛ ӛ |
||
| Samankaltaisia kirjaimia | |||||
| Ǝ | U+018E | LATINALAINEN SUURAAKKONEN KÄÄNTEINEN E | Latinalaisen merkistön laajennusosa B[3] | Ǝ Ǝ |
|
| ǝ | U+01DD | LATINALAINEN PIENAAKKONEN YLÖSALAINEN E | ǝ ǝ |
||
| ɘ | U+0258 | LATINALAINEN PIENAAKKONEN KÄÄNTEINEN E | IPA-täydennyksiä[4] | ɘ ɘ |
|
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Erkki Savolainen: Välivokaali (HTML) Suomen murteet. 1998. Internetix. Viitattu 25.8.2010.
- ↑ a b c d e f Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Viitattu 25.8.2010.
- ↑ a b Latin Extended-B (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b IPA Extensions (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Cyrillic (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
