Nikkud

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sheva.png
Heprean kirjaimet
א Alef ב Bet
ג Gimel ד Dalet
ה He ו Vav
ז Zajin ח Ḥet
ט Tet י Jod
כ Kaf ל Lamed
מ Mem נ Nun
ס Sameḥ ע Ajin
פ Pe צ Tsade
ק Qof ר Reš
ש Šin ת Tav
vokaalimerkit · dageš
numerojärjestelmä

Nikkud tai niqqud (hepreaksi ‏נִיקּוּד‎ ’pisteytys’) on heprean kirjoittamiseen tarkoitettu vokalisointijärjestelmä, jossa konsonanttikirjaimiin lisätään tarkkeita. Tavallisesti hepreaa kirjoitettaessa merkitään vain konsonantit, mutta nikkudin lisämerkeillä voidaan tarvittaessa kirjoittaa myös vokaalit. Yleensä tämä on tarpeen lähinnä oppi- ja sanakirjoissa sekä tärkeissä teksteissä, joissa sekaannuksen vaara halutaan välttää, esimerkiksi Tanakhin teksteissä.

Nikkud-merkeillä voidaan vokaalien merkitsemisen lisäksi selventää eräiden konsonanttien ääntötapaa.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepreassa lähinnä pitkiä vokaaleja voidaan merkitä käyttämällä eräitä konsonanttikirjaimia ikään kuin ylimääräisinä merkkeinä (lat. matres lectionis ’lukemisen äidit’) varsinaisten konsonanttien ohessa, mutta tämä menetelmä on ylimalkainen. Kun heprea oli menettänyt asemansa puhuttuna kielenä, tarkempaa vokalisointia tarvittiin sen varmistamiseksi, että Raamatun tekstien lukutapa pysyisi muuttumattomana.

Nikkud-järjestelmän kehittivät Tiberiaksessa vaikuttaneet masoreeteiksi kutsutut rabbiinit länsimaisen ajanlaskun ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla. Nikkud-merkit koostuvat lähinnä pisteistä ja lyhyistä viivoista, jotka ovat konsonantteihin verrattuna pieniä, joten ne voitiin lisätä tekstiin jälkikäteenkin. Nykyään nikkud on ainoa varsinainen heprean vokalisointijärjestelmä, joka on yhä merkittävissä määrin käytössä.

Koska vokaalimerkkejä ei alkuperäisissä teksteissä käytetty, on vokalisoinnin oikeellisuudesta kehkeytynyt myöhemmin kiivaitakin oppiriitoja. Ennen masoreettien vokaalimerkkejä oikea lukutapa siirtyi sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona. Esimerkiksi Jumalan nimen JHWH (יהוה) alkuperäisestä lukutavasta ollaan erimielisiä (vrt. Jahve ja Jehova). Kymmenen käskyn kiellon nojalla juutalaiset eivät lausu Jumalan nimeä ääneen, vaan lukevat sen kohdalla esimerkiksi sanan Adonai (Herra). Siksi konsonantteihin יהוה on merkitty sanan Adonai tai jonkin muun lukutavan vokaalit, eikä alkuperäisiä vokaaleja tiedetä.

Nikkudin merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa taulukossa havainnollistetaan esimerkkikonsonanttien ב (bet), ח (ḥet) ja ש (šin) avulla, miten nikkud-merkki asettuu konsonanttiin nähden. Vokaali ääntyy sen konsonantin jälkeen, jonka yhteydessä lisämerkki on. Ääntämistapa esitetään kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA:n) merkein.

Huomautus: nikkud-merkit eivät välttämättä näy selaimessa oikein. Useimpien vokaalimerkkien tulisi näkyä suoraan konsonantin alapuolella.
Näyte Kielimuoto Nimi Trans­litterointi IPA Selite Yhdistyvä merkki
Unicode[1] HTML
בִ nykyheprea חִירִיק
ẖirik, hiriq
i [i] Konsonantin alla piste. U+05B4 ִ
tai
ִ
tiberialainen חִירֶק
ḥîreq
i
í
[i]
[iː]
בֵ nykyheprea צֵירֵי
tsere
e [e̞] Konsonantin alla kaksi vierekkäistä pistettä. U+05B5 ֵ
tai
ֵ
tiberialainen צֵרֵי
ṣērê
ē [eː]
בֶ nykyheprea סֶגּוֹל
seggol, segol
e [e̞] Konsonantin alla kolme pistettä kärkikolmion muodossa eli kaksi vierekkäistä pistettä ja niiden alapuolella yksi piste. U+05B6 ֶ
tai
ֶ
tiberialainen סְגוֹל
səḡôl
e
é
[ɛ]
[ɛː]
בַ nykyheprea פַּתַח
pataẖ
a [a] Konsonantin alla lyhyt vaakaviiva. U+05B7 ַ
tai
ַ
tiberialainen פַּתַח
páṯaḥ
a
á
[ɐ]
[ɐː]
בָ nykyheprea קָמַץ גָּדוֹל
kamats gadol, (joskus vain) kamats
a [a] Konsonantin alla pieni alaspäin osoittava nasta tai T-kirjain eli lyhyt vaakaviiva, jonka keskikohdalta lähtee lyhyt pystyviiva alaspäin. U+05B8 ָ
tai
ָ
tiberialainen קָמֶץ גָּדוֹל
qāmeṣ gāḏôl
ā [ɔː]
בׇ nykyheprea קָמַץ קָטָן
kamats katan,
kamats hatuf
o [o̞] Kuten kamats gadol, mutta pitempi pystyviiva alaspäin. Kamats katania ei kaikissa oikein­kirjoitus­perinteissä eroteta kamats gadolista. U+05C7 ׇ
tai
ׇ
tiberialainen קָמֶץ קָטָן
qāmeṣ qāṭān
o [ɔ]
בֹ nykyheprea חוֹלָם
ẖolam
o [o̞] Konsonantin yläpuolella piste, joka sijoittuu konsonantin jälkeen (eli vasemmalle puolelle) tai konsonantin vasemman reunan yläpuolelle. U+05B9 ֹ
tai
ֹ
tiberialainen חֹלֶם
ḥōlem
ō [oː]
בֻ nykyheprea קֻבּוּץ
kubbuts, kubuts
u [u] Konsonantin alla kolme pistettä suorassa linjassa niin, että ne muodostavat viistosti alas oikealle suuntautuvan jonon. Vasemman­puoleisin piste on siis ylinnä, toinen hiukan alempana oikealla puolella ja kolmas alimpana eniten oikealla. U+05BB ֻ
tai
ֻ
tiberialainen קִבּוּץ
qibbûṣ
u
ú
[u]
[uː]
בוּ nykyheprea שׁוּרוּק
šuruk
u [u] Oikeastaan kahden lisämerkin yhdistelmä: konsonantin jälkeen (vasemmalla puolella) on vav-kirjain (joka kirjoitetaan usein konsonantin mittaisena pysty­viivana) ja sen vasemmalla puolella rivin keskellä piste (teknisesti sama merkki kuin alempana esiteltävä dageš-piste). U+05D5
U+05BC
ו
ּ
tai
ו
ּ
tiberialainen שׁוּרֶק
šûreq
û [uː]
Redusoituneet vokaalit (ẖataf-vokaalit)
בְ nykyheprea שְׁוָא
šva, šəva
ə tai e tai ' tai jää pois [e̞] tai ei äänny Konsonantin alla kaksi allekkaista pistettä. Alkujaan merkinnyt vajaata, erityisen lyhyttä vokaalia (vrt. švaa). U+05B0 ְ
tai
ְ
tiberialainen שְׁוָא
šəwâ
ə tai jää pois [ɐ̆]
[ɛ̆]
[ĕ]
[ĭ]
[ɔ̆]
[ŏ]
[ŭ]
חֱ nykyheprea חֲטַף סֶגּוֹל
ẖataf seggol
e [e̞] Konsonantin alla šva ja seggol vierekkäin (yhteensä viisi pistettä), šva oikealla ja seggol vasemmalla. Alkujaan merkinnyt erityisen lyhyttä seggol-vokaalia, mutta nykyhepreassa ääntyy samoin kuin seggol. U+05B1 ֱ
tai
ֱ
tiberialainen חֲטֶף סְגוֹל
ḥăṭep̄ səḡôl
ĕ [ɛ̆]
חֲ nykyheprea חֲטַף פַּתַח
ẖataf pataẖ
a [a] Konsonantin alla šva ja pataẖ vierekkäin, šva oikealla ja pataẖ vasemmalla. Pataẖ-viiva on ylemmän pisteen tasolla. Alkujaan merkinnyt erityisen lyhyttä pataẖ-vokaalia, mutta nykyhepreassa ääntyy samoin kuin pataẖ. U+05B2 ֲ
tai
ֲ
tiberialainen חֲטֶף פַּתַח
ḥăṭep̄ páṯaḥ
ă [ɐ̆]
חֳ nykyheprea חֲטַף קָמָץ
ẖataf kamats
o [o̞] Konsonantin alla šva ja kamats vierekkäin, šva oikealla ja kamats vasemmalla. Alkujaan merkinnyt erityisen lyhyttä kamats-vokaalia, mutta nykyhepreassa ääntyy samoin kuin kamats katan. U+05B3 ֳ
tai
ֳ
tiberialainen חֲטֶף קָמָץ
ḥăṭep̄ qāmeṣ
ŏ [ɔ̆]
Muut kuin vokaalimerkit
שׁ nykyheprea šin-piste š tai sh [ʃ] Šin-kirjaimen ensimmäisen (oikean­puoleisen) sakaran päällä oleva piste, jolla merkitään suhuässää erotukseksi tavallisesta s-äänteestä. U+05C1 ׁ
tai
ׁ
tiberialainen šin-piste š [ʃ]
שׂ nykyheprea sin-piste s [s] Šin-kirjaimen kolmannen (vasemman­puoleisen) sakaran päällä oleva piste, jolla merkitään tavallista s-äännettä erotukseksi suhuäänteestä (šin). Muinoin ilmeisesti toteutunut lateraalisena hankaus­äänteenä [ɬ]. U+05C2 ׂ
tai
ׂ
tiberialainen śin-piste ś [s]
בּ nykyheprea דָּגֵשׁ
dageš
Kirjaimen sisällä sen keskellä tai – jos kirjaimen keskellä ei ole tyhjää tilaa – sen vieressä oleva piste, joka osoittaa konsonantin kahdennusta tai ns. begadkefat-kirjaimissa normaalia ääntämis­tapaa (umpi­äännettä). Konsonanttiin voidaan dagešin lisäksi merkitä jokin nikkud-vokaali. Katso tarkemmin: dageš. (Teknisesti sama piste sisältyy myös šuruq-vokaali­merkkiin.) U+05BC ּ
tai
ּ
tiberialainen דָּגֵשׁ
dāḡēš
בֿ rafe Kirjaimen yläpuolella vaakaviiva. Harvoin käytetty dageš-pisteen vastakohta, joka osoittaa begadkefat-kirjaimen ääntyvän hankaus­äänteenä ja (joskus) sen, että konsonantti ei kahdennu. Toisinaan osoittaa ääntymätöntä kirjainta. U+05BF ֿ
tai
ֿ

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Unicode: Hebrew (PDF) 1991–2012. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)