Abai Qunanbaiuly

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abai Qunanbaiuly.

Abai Qunanbaiuly (kazakiksi Абай Құнанбайұлы, ven. Аба́й Кунанба́ев, Abai Kunanbajev; 10. elokuuta (J: 29. heinäkuuta) 1845 nykyinen Itä-Kazakstanin alueen Abain piirin Karaulin kylä, – 6. heinäkuuta (J: 23. kesäkuuta) 1904 Karaul) oli kazakkilainen runoilija ja kansanvalistaja sekä yksi kazakin kirjakielen perustanlaskijoista.

Abai syntyi feodaaliruhtinas Qunanbai Öskenbaiulyn perheeseen. Hän opiskeli Semipalatinskin koraanikoulussa ja kävi samalla myös venäläistä koulua. Itämaisten runoilijoiden ja tiedemiesten lisäksi Abain maailmankuvaan vaikutti voimakkaasti klassinen venäläinen kirjallisuus, jonka teoksia hän käänsi äidinkielelleen.[1]

Satiirisissa runoissaan Abai arvostelee yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, kansan takapajuisuutta ja tietämättömyyttä. Hän kehitti kazakinkielisen runouden tyyliä ja otti käyttöön uusia runomuotoja. Runoelmassa Iskander Abai kuvaa kriittisesti Aleksanteri Suuren valloituksia. Hän kirjoitti myös didaktisia proosateoksia.[1]

Kirjailija Muhtar Äwezov kuvaa runoilijan elämää eeppisessä romaanissaan ”Abain tie”.[2] Entinen Karagandan alueen Tšurubai-Nuran taajama nimettiin Abain mukaan vuonna 1961.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 1, s. 10. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  2. Neuvostoliitto: aakkosellinen tietokirja, s. 48. Helsinki: Otava, 1967.