Mongolian asevoimat
| Монгол улсын зэвсэгт хүчин Mongolian asevoimat |
|
|---|---|
| Valtio |
 Mongolia |
| Puolustushaarat |
Mongolian maavoimat Mongolian ilmavoimat |
| Koko |
10 000 aktiivipalveluksessa 137 000 reservissä |
Mongolian asevoimat on maavoimista ja ilmavoimista muodostuva Mongolian valtiolliset puolustusvoimat. Puolisotilaallisina joukkoina asevoimiin luetaan myös rajavartiosto ja sisäisen turvallisuuden joukot. Asevoimien aktiivipalveluksessa on noin 10 000 henkilöä ja reservissä 137 000. Puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluu 7 200 henkilöä.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mongolian itsenäistyessä 1910-luvulla se peri asevoimansa Qing-dynastialta. Vuonna 1914 maan asevoimiin kuului noin 10 000 henkilöä. Mongolian vallankumouksessa 1921 vallan ottivat käsiinsä kommunistit Neuvostoliiton tuella ja maa alkoi saada aseita tukijaltaan. Kun rajakahakat Japanin kanssa alkoivat Neuvostoliitto siirsi maahan noin 30 000 henkilöä käsittäneen 7. armeijan. Mongolia liittyi Neuvostoliiton sodanjulistuksen jälkeen sotaan Japania vastaan vuonna 1945. Sodan jälkeen asevoimia pienennettiin merkittävästi, mutta niitä laajennettiin jälleen, kun Neuvostoliiton ja Kiinan suhteet heikkenivät 1950-luvun lopussa. Maavoimien henkilöstön määrä nousi 33 000:n ja ilmavoimien 3 500:n. Neuvostoliitosta saatiin muun muassa 650 panssarivaunua ja 17 MiG-21 hävittäjää. Puolustusmenot veivät 10 % maan budjetista vuonna 1975 ja lähes 15 % vuonna 1980.[2]
Strategia ja toimintakyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton romahtamiseen saakka Mongoliassa turvauduttiin Neuvostoliiton apuun mahdollisessa sodassa Kiinaa vastaan ja näin ollen Mongoliassa ei ollut vahvaa armeijaa tai aseteollisuutta. Puolustuskykyyn vaikutti myös Mongolian pieni väestömäärä.[2] Neuvostoliiton romahtamisen myötä maasta tuli ainakin teoriassa neutraali Venäjän ja Kiinan välillä ja se pitää yllä normaaleja suhteita molempiin maihin. Nykyisin yhteistyö Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa on kuitenkin lisännyt merkitystään.[1]
Mongolian asevoimat ovat edelleen pienet ja aliaseistetut. Maan panssaroidut ajoneuvot ovat vanhentuneita ja ilmavoimilla ei ole taistelulentokoneita muutamia helikoptereita lukuun ottamatta. Maa on ottanut osaa kansainvälisiin operaatioihin muun muassa lähettämällä 850 sotilasta Etelä-Sudaniin, mutta asevoimilla ei ole resursseja huoltaa joukkojaan itsenäisesti kansainvälisissä tehtävissä. Tilanteen parantamiseksi maan asevoimat ovat harjoitelleet Euroopan maiden, Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Koulutuksen ja valmiuden taso onkin kalusto-ongelmista huolimatta melko hyvä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mongolian asevoimat Wikimedia Commonsissa
