Idänkenttämyyrä
| Idänkenttämyyrä | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Microtus levis Miller, 1908[1] |
||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
| |
Idänkenttämyyrä (Microtus levis,[1][2] aiempia nimiä Microtus rossiaemeridionalis ja Microtus epiroticus) on tuore laji Suomen eläimistössä: Helsingin seudulla sitä on tavattu toisen maailmansodan jälkeen. Se ei eroa kenttämyyrästä muuten kuin kromosomistoltaan.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Idänkenttämyyriä tavataan Baltiassa, Venäjällä, Etelä- ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa. Idänkenttämyyrä on levinnyt vahingossa laivojen mukana myös Huippuvuorille, jossa sitä tavataan lähinnä hylätyn venäläisen Grumant-kaivoskaupungin lähistöltä[3].
Tuntomerkit [muokkaa]
Idänkenttämyyrän vartalo on 9–12 cm pitkä, häntä noin nelisenttinen. Painoa sillä on 20–50 grammaa. Karvapeite on tasaisen ruskea. Peltomyyrän voi erottaa kenttämyyristä korvien perusteella.
Ravinto [muokkaa]
Idänkenttämyyrä on kasvinsyöjä. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä, talvella puiden kuoria.
Lisääntyminen [muokkaa]
Kesän aikana syntyy 6–7 poikuetta, joissa yhteensä 35–40 jälkeläistä. Kantoaika vain 20 vuorokautta.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Microtus levis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Microtus (Microtus) levis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Frafjord, K. 2002: Predation on an introduced vole Microtus rossiaemeridionalis by arctic fox Alopex lagopus on Svalbard. - Wild. Biol. 8: 41-47.
Sivulta puuttuu