Idänkenttämyyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idänkenttämyyrä
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Myyrät Arvicolinae
Suku: Peltomyyrät Microtus
Laji: levis
Kaksiosainen nimi
Microtus levis
Miller, 1908[1]
Synonyymit
  • Microtus epiroticus Ondrias, 1966
  • Microtus rossiaemeridionalis Ognev, 1924
  • Microtus subarvalis Meyer, Orlov & Skholl, 1972 [1]
  • Microtus (Microtus) levis[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Idänkenttämyyrä Wikispeciesissä

Idänkenttämyyrä (Microtus levis,[1][2] aiempia nimiä Microtus rossiaemeridionalis ja Microtus epiroticus) on tuore laji Suomen eläimistössä: Helsingin seudulla sitä on tavattu toisen maailmansodan jälkeen. Se ei eroa kenttämyyrästä muuten kuin kromosomistoltaan.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänkenttämyyriä tavataan Baltiassa, Venäjällä, Etelä- ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa. Idänkenttämyyrä on levinnyt vahingossa laivojen mukana myös Huippuvuorille, jossa sitä tavataan lähinnä hylätyn venäläisen Grumant-kaivoskaupungin lähistöltä[3].

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänkenttämyyrän vartalo on 9–12 cm pitkä, häntä noin nelisenttinen. Painoa sillä on 20–50 grammaa. Karvapeite on tasaisen ruskea. Peltomyyrän voi erottaa kenttämyyristä korvien perusteella.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänkenttämyyrä on kasvinsyöjä. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä, talvella puiden kuoria.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesän aikana syntyy 6–7 poikuetta, joissa yhteensä 35–40 jälkeläistä. Kantoaika vain 20 vuorokautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Zagorodnyuk, I., Henttonen, H., Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G. & Palomo, L.J.: Microtus levis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Microtus (Microtus) levis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)
  3. Frafjord, K. 2002: Predation on an introduced vole Microtus rossiaemeridionalis by arctic fox Alopex lagopus on Svalbard. - Wild. Biol. 8: 41-47.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.