Musta magia

Martin van Maëlen kuvitus noitasapattista, teoksesta La Sorcière vuodelta 1911.

Musta magia viittaa magian tai muiden yliluonnollisten voimien käyttöön pahoihin, tuhoisiin ja itsekkäisiin tarkoituksiin. Sen vastakohtana pidetään yleisesti valkoista magiaa. Nykyaikana populaarikulttuurin vaikutuksesta mustasta magiasta on tullut sateenvarjotermi, johon liitetään erilaisia perinteitä satanismista vodou'hun, jota ei yleisesti hyväksytä tai jotka koetaan pahaksi tai saatanalliseksi.

Nimitys musta magia juontuu termistä nekromantia, joka kehittyi keskiajalla nigromantiaksi eli mustaksi magiaksi.

Historia

Valkoisen magian tavoin, mustan magian juuret voidaan jäljittää primitiiviseen ja rituaaliseen henkien palvontaan. Toisin kuin valkoisessa magiassa, mustan magian rituaalit on suunniteltu kutsumaan henkiä tuottamaan hyödyllisiä ja itsekkäitä tuloksia harjoittajalle.

Myöhäiskeskiajalla nigromansia termi kehittyi viittaamaan grimoire-loitsukirjojen kautta välitettyyn demoniseen taikuuteen (goetia), johon sisältyi erilaisten yliluonnollisten olentojen, kuten enkelien, henkien, jumalien ja demonien kutsuminen. Demonista taikuutta suoritettiin ryhmissä, jotka ympäröivät johtajaa, jolla oli hallussaan loitsukirja. Harjoittajat olivat tyypillisesti koulutetun eliitin jäseniä, sillä useimmat grimoiret olivat kirjoitettu latinaksi.

Renessanssin aikana monet maagiset käytännöt ja rituaalit nähtiin pahoina tai hereettisinä ja siten mustana magiana. Noituus ja valtavirran ulkopuollella oleva esoteerinen tutkimus kiellettiin ja se joutui inkvisition vainon kohteeksi. Inkvisiittorien Jacob Sprengerin ja Heinrich Krameinrin kirjoittamassa Malleus maleficarumissa eli Noitavasarassa (1486) musta magia selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Kirjaa käytettiin ohjekirjana noitavainojen aikana noitien ja magian tunnistamiseksi.

Tämän johdosta kehittyi renessanssiajan älymystön keskuudessa suosittu luonnollinen magia, johon sisältyi astrologia, alkemia ja tieteenalat, joita nykypäivänä pidetään luonnontieteen aloina, kuten tähtitiede ja kasvitiede. Luonnollisesta magiasta muodostui koulutetulle eliitille tapa edistää ja harjoittaa esoteerista tutkimusta ilman vainoa. Tämän seurauksena kansantaikuus ja seremoniallinen magia jäivät elämään 'mustana magiana', ja termiä käytettiin muuan muassa syyttäessä ihmisiä paholaisen palvonnasta, erilaisten henkien kutsusta tai pahantahtoisista loitsuista, kuten naapurin kiroamisesta tai sadon pilaamisesta.

Nykyaikana ero mustan ja valkoisen magian välillä on selkeämpää. Ero perustuu pitkälti magian käyttäjän intentioon käytännön sijaan. Uushenkisyyden vaikutuksen ansiosta monet nykyajan wiccan- ja noituuden harjoittajat ovat tarkoituksellisesti pyrkineet etäännyttämään itseään pahantahtoisen magian harjoittajista.

Käsityksiä

Mustalla magialla pyritään pääasiassa aiheuttamaan pahaa tai onnettomuutta esimerkiksi kirouksin.

Vasemman käden polun terminologiassa musta ja valkoinen magia erotetaan toisistaan maagikon ja ympäristön suhteen perusteella. Mustan magian harjoittaja pyrkii siinä hallitsemaan ympäröiviä olosuhteita eikä ole riippuvainen yliluonnollisesta, kuten maailmanuskonnoissa. Se on ihmisiä vahingoittavaa, ja siksi sitä pidetään kartettavana.

Kansanperinteessä musta magia tarkoittaa magiaa, joka suoritetaan Saatanan tai pahojen henkien kautta, vaikka tarkoitus, kuten sairaan parantaminen, olisi hyvä. Mustaa magiaa pidettiin vaarallisena, ja loitsujen katsottiin voivan kääntyä loitsijaa itseään vastaan.

Fantasiassa musta magia tarkoittaa pahoiksi miellettyjä loitsuja tai maagista toimintaa. Tällaisia voivat olla kiroaminen, tappavat liemet ja muu sellainen, kuolleista herättäminen (nekromantia), vampirismi ja demonien kutsuminen.

Populaarikulttuurissa ja fiktiossa

Pentagrammi liitetään usein mustaan magiaan.

• Rosemary's Baby (1967) Ira Levinin kauhuromaani ja siihen perustuva elokuva-adaptaatio, jossa musta magia on keskeinen teema.
• Harry Potter -sarjassa 'pimeät taiteet' (dark arts), johon sisältyvät erilaiset loitsut ja kiroukset, kutsutaan "mustaksi magiaksi", jota vastaan ​​tylypahkan oppilaat oppivat puolustamaan itseään.
• Noitapiiri (1996) kauhuelokussa, neljä ystävää, jotka osallistuvat aluksi valkoiseen noituuteen, kääntyvät mustan magian rituaaleihin henkilökohtaisen hyödyn vuoksi.
• Musta magia ja saatananpalvonta olivat 1980- ja 1990-luvulla koetun saatananpalvontapaniikin kohteena
• Voodoo liitetään usein moderniin mustaan magiaan fiktion ja populaarikulttuurin muodostamien stereotyyppien ansiosta. Vaikka voodoo perinteessä ovat läsnä mustalle magialle ominaisia piirteitä kuten kiroukset ja kuolleista herättäminen, on voodoo oma perinteensä joka erittelee mustan ja valkoisen magian välillä.
• Venäjän vuoden 2022 hyökkäyksessä Ukrainaan, Venäjän valtion tiedotusvälineet syyttivät Ukrainaa mustan magian käytöstä Venäjän armeijan torjumiseen. Syytökset kohdistuivat erityisesti presidentin neuvonanataja Oleksi Arestovytšiin.

Katso myös

• Okkultismi
• Noituus
• Saatananpalvonta

Kirjallisuutta

• Kotkavuori, Tapio: Vasemman käden polku. Voimasana 2004. ISBN 952-5261-07-7
• Siitoin, Pekka (Peter): Musta Magia I. Turun hengentieteellinen seura, 1974. ISBN 951-99046-7-0
• Siitoin, Pekka (Peter): Musta Magia II. Turun hengentieteellinen seura, 1975. ISBN 951-9360-00-X