Ginseng

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ginseng
Ginsengpflanze.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Araliakasvit Araliaceae
Suku: Panax
Laji: ginseng
Kaksiosainen nimi
Panax ginseng
C. Meyer
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ginseng Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ginseng Commonsissa
Soulissa 2003 myynnissä olleita ginseng-juuria

Ginseng (Panax ginseng, nähdään myös virheellisessä kirjoitusasussa gingseng), on viime vuosina länsimaissakin suosiota saanut yleiskuntoa vahvistavalähde? aasialainen rohdoskasvi. Kasvin täsmällisiä suomalaisia nimiä ovat kiinanginseng ja kiinanginsengjuuri [1]. Ginsengiä käytetään yleiskuntoa vahvistavana luontaislääkkeenä eli adaptogeenina. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ginsengjuurta käytetään mm. lisäämään Jing-energian kiertoa kehossa, parantamaan mieskuntoa sekä sairauden jälkeistä heikkoutta ja estämään vanhuudenheikkoutta.

Panax ginseng -juurta on kahdenlaista:

Valkoista ginsengiä kasvatetaan neljästä kuuteen vuoteen, sitten juuri kuoritaan ja kuivatetaan auringossa, jolloin vesipitoisuus laskee 12 prosenttiin tai alemmaksi.Valkoisessa ginsengissä on käsittelyn johdosta luultavasti vähemmän lääkeaineellista sisältöä.lähde? Auringossa kuivattaminen muuttaa juuren värin kelta-valkoiseksi.

Punainen ginseng poimitaan kuusivuotiaana. Sitä ei kuorita, ja se keitetään. Keittäminen antaa juurelle punertavan värin, josta nimi johtuu. Keittäminen ei vahingoita niin paljoa ginsengin parantavia ainesosialähde?. Keittämisen jälkeen juuri kuivatetaan.

Ginsengjuuren kuljettaminen Suomeen on kiellettyä, koska se luokitellaan vahvaksi lääkeaineeksi, mutta uutteena tai jauheena kuljettaminen on sallittua ja sitä käytetäänkin esimerkiksi piristävänä ainesosana virvoitus- ja energiajuomissa sekä myös joissain suihkugeeleissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.