Ginseng
| Ginseng | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Panax ginseng C. Meyer |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Ginseng (Panax ginseng, nähdään myös virheellisessä kirjoitusasussa gingseng), on viime vuosina länsimaissakin suosiota saanut yleiskuntoa vahvistava aasialainen rohdoskasvi. Kasvin täsmällisiä suomalaisia nimiä ovat kiinanginseng ja kiinanginsengjuuri [1]. Ginsengiä käytetään yleiskuntoa vahvistavana luontaislääkkeenä eli adaptogeenina. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ginsengjuurta käytetään mm. lisäämään yang-energian kiertoa kehossa, parantamaan mieskuntoa sekä sairauden jälkeistä heikkoutta ja estämään vanhuudenheikkoutta.
Panax ginseng -juurta on kahdenlaista:
Valkoista ginsengiä kasvatetaan neljästä kuuteen vuoteen, sitten juuri kuoritaan ja kuivatetaan auringossa, jolloin vesipitoisuus laskee 12 prosenttiin tai alemmaksi.Valkoisessa ginsengissä on käsittelyn johdosta luultavasti vähemmän lääkeaineellista sisältöä.lähde? Auringossa kuivattaminen muuttaa juuren värin kelta-valkoiseksi.
Punainen ginseng poimitaan kuusivuotiaana. Sitä ei kuorita, ja se keitetään. Keittäminen antaa juurelle punertavan värin, josta nimi johtuu. Keittäminen ei vahingoita niin paljoa ginsengin parantavia ainesosialähde?. Keittämisen jälkeen juuri kuivatetaan.
Ginsengjuuren kuljettaminen Suomeen on kiellettyä, koska se luokitellaan vahvaksi lääkeaineeksi, mutta uutteena kuljettaminen on sallittua ja sitä käytetäänkin esimerkiksi piristävänä ainesosana virvoitus- ja energiajuomissa sekä myös joissain suihkugeeleissä.
[muokkaa] Lähteet
- Sticher, O.: Getting to the root of ginseng 1998. e American Chemical Society.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
Sivulta puuttuu