Ginseng
Wikipedia
| Ginseng | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Hedera helix | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Panax ginseng C. Meyer |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Ginseng (Panax ginseng, nähdään myös virheellisessä kirjoitusasussa gingseng), on viime vuosina länsimaissakin suosiota saanut yleiskuntoa vahvistava aasialainen rohdoskasvi. Buumi on laantumassa, mutta ginsengiä käytetään edelleen yleiskuntoa vahvistavana luontaislääkkeenä eli adaptogeenina. Perinteisen korealaisen lääketieteen mukaan ginsengjuurta käytetään mm. lisäämään yang-energian kiertoa kehossa, parantamaan mieskuntoa sekä sairauden jälkeistä heikkoutta ja estämään vanhuudenheikkoutta.
Panax ginseng -juurta on kahdenlaista:
Valkoista ginsengiä kasvatetaan neljästä kuuteen vuoteen, sitten juuri kuoritaan ja kuivatetaan auringossa, jolloin vesipitoisuus laskee 12 prosenttiin tai alemmaksi. Valkoisessa ginsengissä on käsittelyn johdosta luultavasti vähemmän lääkeaineellista sisältöä. Auringossa kuivattaminen muuttaa juuren värin kelta-valkoiseksi.
Punainen ginseng poimitaan kuusivuotiaana. Sitä ei kuorita, ja se keitetään. Keittäminen antaa juurelle punertavan värin, josta nimi johtuu. Keittäminen ei vahingoita niin paljoa ginsengin parantavia ainesosia. Keittämisen jälkeen juuri kuivatetaan.
Ginsengjuuren kuljettaminen Suomeen on kiellettyä, koska se luokitellaan vahvaksi lääkeaineeksi, mutta uutteena kuljettaminen on sallittua ja sitä käytetäänkin esimerkiksi piristävänä ainesosana virvoitusjuomissa. [1][2]
[muokkaa] Lähteet
- Sticher, O.: Getting to the root of ginseng 1998. e American Chemical Society.

