Syntymäpäivä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syntymäpäiväkakku

Syntymäpäivä voi tarkoittaa joko päivää, jolloin ihminen on syntynyt, tai toisaalta tuon päivän vuosipäivää. Se toistuu jokaisella ihmisellä kerran vuodessa tiettynä päivämääränä, poislukien karkauspäivänä (29. helmikuuta) syntyneet, joilla syntymäpäivä on (lähes) joka neljäs vuosi. Useissa kulttuureissa on tavallista juhlia syntymäpäiviä esimerkiksi antamalla lahjoja syntymäpäiväänsä juhlivalle henkilölle, syömällä kakkua ja kutsumalla vieraita kylään. Tämä juhlintatapa on käytössä erityisesti lapsilla.

Syntymäpäiväänsä juhlivan henkilön sanotaan usein täyttävän vuosia. Merkittäviä ikiä ovat ensimmäiset ikävuodet, täysi-ikäisyyden saavuttaminen 18-vuotiaana ja vanha täysi-ikäisyyden saavuttaminen 21-vuotiaana.

Erityisen merkittävinä on vanhastaan pidetty 50-, 60- ja 70- vuotispäiviä sekä 75 vuoden iästä lähtien joka viidettä syntymäpäivää. Monet sanoma- ja aikakauslehdet julkaisevat ilmoituksia näitä syntymäpäiviä viettävistä ihmisistä sekä usein myös syntymäpäivähaastatteluja. Ilmoitus voi olla samalla myös yleinen kutsu syntymäpäivävastaanotolle. Yleinen kiertoilmaus sille, ettei järjestä vastaanottoa, on ”viettää syntymäpäiväänsä matkoilla”.

Syntymäpäiväkakulla on erityinen merkitys etenkin lapselle. Kakussa voi olla kynttilöitä, etenkin lapsella saman verran kuin ikävuosia. Länsimaissa on tapana, että päivänsankari yrittää puhaltaa kaikki kynttilät sammuksiin yhdellä puhalluksella. Ennen kynttilöiden puhallusta syntymäpäivän viettäjälle usein lauletaan Happy Birthday to You tai Suomessa siitä oma versionsa Paljon onnea vaan, ja yleensä niin, ettei itse syntymäpäivän viettäjä osallistu siihen.

Merkkimiesten syntymäpäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monarkkisissa valtioissa hallitsijan syntymäpäivää vietetään usein yleisenä juhlapäivänä.

Historian merkkihenkilöiden syntymäpäiviä vietetään symbolisesti myös heidän kuolemansa jälkeen, varsinkin täysinä kymmenvuosina tai satavuosina. Suomessa ovat seuraavien merkkihenkilöiden syntymäpäivät virallisia tai vakiintuneita liputuspäiviä:

Varhaiskristillinen arvostelu ja sen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisten kristittyjen keskuudessa syntymäpäivien vietto sai osakseen myös arvostelua. Erityisen ankarasti sitä arvosteli muun muassa kirkkoisä Origenes.[1] Hänen mukaansa kyseessä oli pakanallinen tapa, sillä ainoat henkilöt, joiden Raamattu mainitsee viettäneen syntymäpäiväänsä, olivat pakanoita kuten Egyptin faaraot[2] sekä kuningas Herodes Antipas[3][4] Lisäksi Origenes oli sitä mieltä, että koska ihminen syntyy perisynnin saastuttamana, ei ihmisen syntymä ole juhlimisen arvoinen tapahtuma.[1]

Varsinkin viimeksi mainitun perustelun kirkonmiehen ottivat vakavasti, ja se johtikin siihen, että kirkollisiksi juhlapäiviksi hyväksyttiin vain kolmen henkilön syntymäpäivät, nimittäin Jeesuksen ja Neitsyt Marian, joiden katsottiin syntyneen ilman perisyntiä,[1][5]. Näiden henkilöiden todellisia syntymäpäiviä ei tosin tunneta, mutta jo 300-luvulla Jeesuksen syntymän juhlapäivää alettiin viettää 25. joulukuuta (joulu), Johannes Kastajan 24. kesäkuuta (juhannus) ja Marian 8. syyskuuta.[1] Sitä vastoin apostolien, marttyyrien ja kirkkoisien ja myöhemmin muidenkin pyhimysten muistopäiviä alettiin viettää heidän kuolinpäivinään, jolloin heidän katsottiin syntyneen synneistä puhdistuneina uuteen, iankaikkiseen elämään taivaassa.[1] Näistä pyhimysten muistopäivistä ovat saaneet alkunsa myös nimipäivä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Kustaa Vilkuna: ”Kenen nimipäivä ja miksi?”, Suui nimipäiväkalenteri, s. 9–10. Otava, 1969.
  2. esim. 1. Moos. 40:20
  3. Matt. 4:3-12
  4. Mark. 6:17-29
  5. Luuk. 1:13-15
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syntymäpäivä.