Baphomet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baphomet Eliphas Levin okkultistisessa teoksessa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1854.

Baphomet on jumalolento, jota temppeliherrojen väitettiin palvoneen kokouksissaan.[1] Baphomet mainittiin ensimmäisen kerran transkriptioissa 1300-luvulla. Joidenkin käsitysten mukaan "Baphomet" olisi väännös nimestä "Mahomet", joka puolestaan oli keskiaikainen väännös Muhammadista, islamin profeetasta.

Baphomet esiintyy myös pakanallisena hedelmällisyyden jumalana, joka yhdistetään jälkeläisiä tuottavaan luovaan voimaan. Baphometin alkuperä on hämärän peitossa, mutta sen esikuvina ovat saattaneet olla Cernunnos tai Pan.

Baphomet kuvataan yleensä istuvana olentona, jolla on pässin tai vuohen pää ja alavartalo, mutta ihmisen ylävartalo. Pässin ja vuohen pää ovat yleisiä siittämisen ja hedelmällisyyden symboleja.

Lokakuun 13. päivä perjantaina 1307, Ranskan kuningas Filip IV pidätytti samanaikaisesti useita temppeliherroja ja kidutti heitä saadakseen tunnustuksen. Jotkut tunnustivat kidutuksen aikana palvelleensa tätä olentoa, ja jotkut kielsivät koko hahmon olemassaolon.

Yhteensä yli 100 syytettä nostettiin ritareita vastaan, monet aiheettomia, joita käytettiin myös kuningas Filip IV:n vastustajia vastaan. Kuningas Filip IV mm. kidnappasi paavi Bonifatius VIII:n ja syytti tätä lähes samoista asioista kuin temppeliherrojakin: kerettiläisyydestä, ristin päälle sylkemisestä sekä sodomiasta.

Oxfordin englannin sanakirjan mukaan nimi ilmestyy kirjoissa ensimmäisen kerran Henry Hallamin 1818 teoksessa Keskiaika, ja myös maininta että Mahomet olisi muunnelma arabian kielen sanasta Muhammad. Nimi on myös englanninkielisessä käännöksessä Joseph Freiherr von Hammer-Purgstallin Baphometin mysteeri paljastettu (The Mystery of Baphomet Revealed). Hän väittää, käyttäen aiempien koulujen virheellisiä arkeologisia ja kirjallisia todisteita, että temppeliherrat olisivat olleet gnostikkoja, ja että Temppelin palvonnan kohde olisi gnostilainen hahmo nimeltä Baphomet. Hallam ei ymmärtänyt kuitenkaan sitä, että gnostikoilla ei ollut idolia. Myös erään toisen teorian mukaan nimi Baphomet olisi vanha ranskankielinen muunnelma sanasta Muhammed.

Eliphas Levi ja Baphomet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla okkultismi otti Baphometin omakseen. Eliphas Lévi julkaisi teoksen Dogme et Rituel de la Haute Magie (1854), jossa oli hänen piirroksena ja kuvauksensa Baphometista: siivellinen pukki, jolla on naisen ylävartalo ja soihtu pään päällä sarvien välissä, ja pentagrammi otsassa kärki ylöspäin. Levi kuvaa piirrostaan näin:

Kuvassa Pukki kantaa otsassaan pentagrammia, pentagrammin kärki ylöspäin osoittaen valon symbolina, hänen kätensä muodostaessa Hermetismin merkin, toisen osoittaessa ylös Chesedin valkoiseen kuuhun ja toisen käden osoittaessa alas mustaan Geburahiin. Tämä merkki ilmaisee täydellistä armon ja oikeuden harmoniaa. Hänen toinen kätensä on naisen ja toinen miehen, niin kuin Khunrath, sillä hän edustaa molempia arvoja ja on sama symboli. Älykkyyden liekki joka loistaa hänen (Baphometin) sarviensa välistä on maaginen universaalin tasapainon valo, kuva sielu kohotettuna materian yläpuolelle, liekin loistaessa kaiken yläpuolella. Olennon pää kuvaa syntisten kauhua, sillä sielu kärsii vain materialisoituessaan.

Levi kutsuu kuvaa Mendesin Baphometiksi, oletettavasti jumala Mendes – kreikkalainen versio Egyptin jumalasta Djedet – oli kuvattuna pukin päällä ja jaloilla. Kuitenkin tämä Egyptin Mendes-jumala oli Badjedet, ja tämä taas Osiriksen sielu.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baphomet Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Viitattu 22.5.2009.