Kehityskritiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kehityskritiikillä viitataan ennen kaikkea länsimaisen elämäntavan, modernisaation, teollistumisen, ja näihin kiinteästi liittyvien ilmiöiden kuten kapitalismin ja (modernisaation sisältävän) sosialismin kattavaan ja tuomitsevaan arviointiin. Joskus kehityskritiikki voi olla myös kohteeltaan rajoitetumpaa ja vähemmän kokonaisvaltaista.

Kehityskriitikoiden mukaan modernisaatiossa, teollistumisessa ja kapitalismissa on jotain perustavasti vialla. Heidän mukaansa ihmiset voivat elää onnellisempina yhteiskunnassa, jossa näitä ilmiöitä ei ole. Usein kehityskritiikkiin liittyy ekologinen tendenssi ja teollistunut yhteiskunta nähdään vaarallisena koko maapallon ekosysteemille.

Kehityskritiikkiä esiintyy jonkin verran suomalaisessa kulttuurissa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se ei ole valtavirtaa.

Arvojen kulttuurisidonnaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehityskritiikissä puretaan usein modernisaatioon liittyvää ajattelutapaa analysoimalla sen kannalta oleellisia käsitteitä, kuten esimerkiksi köyhyyden käsitettä. Köyhyys -käsitteen on sanottu tuomitsevan omaehtoisessa talousjärjestelmässä elävät ihmiset negatiivisen leiman alle. Kriitikot pitävät koko käsitettä täysin kulttuurisidonnaisena. Usein länsimaissa ajatellaan, että eliniän pituus ja moderni terveydenhuolto ovat objektiivisia yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin mittareita. Samoin on kehitelty muita elintason indikaattoreita kuten bruttokansantuote sekä inhimillisen kehityksen indeksi. Kehityskriitikot usein kritisoivat näitä elintason mittareita. He voivat esimerkiksi sanoa, että eliniän maksimointi on täysin kulttuurisidonnainen arvo. Varhaiskantaisemmissa kulttuureissa väitetään usein olevan sellainen arvomaailma, jossa esimerkiksi mahdollisimman korkeaa elinikää ei nähdä tavoittelemisen arvoisena. Lisäksi vieraiden kulttuurien maailmankuvassa usein nähdään kaikella luonnossa ja kosmoksessa jokin tarkoitus. Näin ollen sairaudet eivät näyttäydy heille vain satunnaisena ja materialistisista syistä juontuvana pahana, vaan sairauksillakin on oma tarkoituksensa maailmassa, eikä niiden poistamisesta välttämättä edes haaveilla.

Post-development[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehityskritiikkiä on akateemisessa keskustelussa edustanut 1990-luvulla "post-development" -suuntaus, joka hylkää kehityksen. Post-development -suuntauksen edustajien mukaan kehitys on länsimaisen kulttuurin ajatus, jonka avulla orjuutetaan muiden kulttuurien ihmiset ja saadaan heidät haaveilemaan muiden ihmisten laatimista unelmista. Tähän liittyy usein voimakas kehitysmaille tarjottavan markkinatalous -ajattelun kritiikki. Post-development -ajattelun edustajien mielestä markkinatalous syrjäyttää perinteiset elämänmuodot, joissa ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä. Useimpien maiden kehityskokeilut ovat epäonnistuneet, ja tuottaneet näin lähinnä kärsimystä niiden kohteeksi joutuneille ihmisille.

Kehityskriitikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin 1900-luvun kehityskriittisiä ajatuksia propagoineista ihmisistä on kaiketi Mohandas Gandhi. Hän kohosi Intiassa poliittisesti merkittävään asemaan, mutta hänen oppinsa teollisen tuotannon hylkäämisestä ja pasifismista kuitenkin jätettiin syrjään maan politiikassa. Ivan Illich on tuntemattomampi hahmo, mutta hän on ollut erittäin tuottelias ja kokonaisvaltainen kehityskriitikko. Aiemmista kehityskriitikoista 1800-luvulla elänyt amerikkalainen Henry Thoreau on tunnetuimpia. Nykyisen post-development suuntauksen tunnetuimpia edustajia ovat Gustavo Esteva ja Arturo Escobar. Suomessa Pentti Linkolaa voidaan pitää tiukkana kehityskriitikkona. Hänen ajatteluunsa liittyy vahvasti misantropia siinä missä useimmat muut kehityskriitikot eivät pidä ihmisluontoa itsessään ongelmien aiheuttajana. Olli Tammilehto on hieman tuntemattomampi suomalainen kehityskriitikko, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä "Maailman tilan kootut selitykset". Samoin ympäristöfilosofi Leena Vilkan teksteissä on monia kehityskriittisiä piirteitä kuten modernin teknologian kritisointia. Suomen globalisaatiokriittisessä liikkeessä on mukana kehityskriittisiä aineksia, esimerkiksi Thomas Wallgrenin ajattelussa. Myös Risto Isomäki on melko tunnettu suomalainen kehityskriitikko.

Kehityskritiikin kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehityskriitiikkiä ja post-developmentia on arvosteltu siten, että on väitetty kehitysmaiden ihmisten haluavan todellisuudessa kehitystä. Tiettyjä Itä-Aasian maita pidetään esimerkkinä siitä, että kehitys voi onnistua myös länsimaiden jälkijunassa tulevilta mailta. Samoin monet eivät hyväksy esimerkiksi eliniänodotteen olevan kulttuurisidonnainen arvo vaan pitävät sitä objektiivisena arvona.

Tunnetuimpia kehityskriitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia kehityskriitikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehityskriittistä kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arturo Escobar - Encountering Development (1994)
  • Development Dictionary (toim. Wolfgang Sachs, 1991)
  • Mohandas Gandhi: Hind Swaraj (1909) (kirjan suomennos Internetissä)
  • Ivan Illich: Tools for Conviviality (1973)
  • Imperiumin ulkopuolelta - Kehityskriittisiä puheenvuoroja (toim. O.Tammilehto, T.Wallgren, O.Hakkarainen, 1991) (nettiversio kirjasta)
  • Olli Tammilehto: Maailman tilan kootut selitykset (1998) (nettiversio kirjasta)
  • Post-Development Reader (toim. Majid Rahnema, 1997)
  • Henry Thoreau: Elämää metsässä (1854)
  • Leena Vilkka: Mustavihreä filosofia: uutta yhteiskuntaa etsimässä (1999)