Ivan Illich

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ivan Illich

Iván Illich (/illitš/, 4. syyskuuta 1926 Wien2. joulukuuta 2002 Bremen) oli filosofi ja kehityskriitikko.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iván Illichin vanhemmista isä oli kroatialaista syntyperää ja äiti saksalainen. Illich opiskeli Wienissä 1936–1941, mutta joutui natsivallan alaisessa Itävallassa lopettamaan koulun 1941 juutalaistaustansa takia. Perhe pakeni maasta 1941 ja muutti Italian Firenzeen, jossa Illich aloitti luonnontieteen ja taidehistorian opinnot. Vuosina 1943–1946 Illich opiskeli teologiaa Vatikaanissa, Rooman Gregoriaanisessa yliopistossa.

Vuodet 1932–1946 hän opiskeli teologiaa ja filosofiaa pontifikaatin gregoriaanisessa yliopistossa Vatikaanissa. Illich valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1951 Salzburgin yliopistosta ja hakeutui samana vuonna papiksi New Yorkiin, Manhattanille Washington Heigtsiin, jossa hän toimi vuoteen 1956 asti apulaispappina irlantilais-puertoricolaisessa seurakunnassa. Vuonna 1956 Illich nimitettiin vararehtoriksi katolilaiseen yliopistoon Puerto Ricoon. 1959 Illichistä tuli Monsignor. New Yorkissa Illich oli tekemisissä aikuiskasvatukseen ja yhteisön kehittämiseen liittyvien kysymysten kanssa Vuonna 1956 Illich siirtyi työskentelemään vararehtorina katolilaiseen yliopistoon Poncessa Puerto Ricossa.

Vuonna 1961 hän perusti Meksikon Cuernavacaan Center for Intercultural Documentation -tutkimuskeskuksen CIDOC.

Illich uskoi, että kolmanteen maailmaan tuli suhtautua kateudella. Hänen mielipiteensä menivät ristiin Vatikaanin kanssa ja Illich kutsuttiin Roomaan kuultavaksi. Illich sulki keskuksensa ja erosi papin virasta 1960-luvun lopulla.

Illich nimitettiin Pennsylvanian valtionyliopiston vierailevaksi professoriksi 1986.

Hänen kuuluisin teoksensa on Deschooling Society (1971) Suomennettu nimellä Kouluttomaan yhteiskuntaan (1972). Illichin tuotannossa merkittävä teos on myös lääketieteen radikaalia monopolia kritisoiva Medical Nemesis (1975).

Illichistä on suomeksi valmistunut Kirsi-Marja Saurénin väitöskirja Asiantuntijavalta – koulutettu mielikuvitus (Lapin yliopisto, 2008).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Illich, Ivan: Kouluttomaan yhteiskuntaan. (Deschooling society, 1971.) Suomentanut Aarne Valpola. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1972.
  • Illich, Ivan: Oikeus hyödylliseen työttömyyteen ja sen asiantuntijaviholliset. (The right to useful unemployment and its professional enemies, 1977.) Suomentanut Pekka Sauri. Julkaisija: Perusta. Ilmestyskirjasto 5. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-15442-3.

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Was macht den Menschen krank? 18 kritische Analysen (1991)

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Celebration of Awareness (1970)
  • Tools for Conviviality (1973)
  • Energy and Equity (1974)
  • Medical Nemesis (1975)
  • Toward a History of Needs (1978), Shadow Work (1981)
  • Gender (1982)
  • H2O and The Waters of Forgetfulness (1985)
  • ABC: The Alphabetization of the Popular Mind (1988)
  • Ivan Illich in Conversation (1992)
  • In the Mirror of the Past: lectures and addresses, 1978–1990 (1992)
  • In the Vineyard of the Text (1993).

Muu kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saurén, Kirsi-Marja: Asiantuntijavalta – koulutettu mielikuvitus: Systemaattinen analyysi Ivan Illichin tuotannossa esitetystä köyhyyden modernisoitumisesta kulutusyhteiskunnassa. Väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 147. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2008. ISBN 978-952-484-242-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahn, Richard & Kellner, Douglas (2007). Paulo Freire and Ivan Illich: technology, politics and the reconstruction of education. Policy Futures in Education 5 (4) [1]
  • Kahn, Richard (2009). Critical Pedagogy Taking the Illich Turn. The International Journal of Illich Studies 1(1)
  • The International Journal of Illich Studies [2]