Jean Piaget

Jean Piaget.

Jean Piaget (9. elokuuta 1896 – 16. syyskuuta 1980) oli sveitsiläinen kehityspsykologi.

Elämä

Piaget syntyi Sveitsin ranskankielisessä osassa, opiskeli Zürichissä ja muutti Ranskaan poikakoulun opettajaksi. Siellä hän kiinnostui älykkyyden mittaamisesta ja lasten kehityskausista. Vuonna 1921, Piaget palasi Sveitsiin Geneveen Rousseau Instituutin johtajaksi. Hän meni naimisiin 1923 entisen opiskelijansa Valentine Châtenayn kanssa ja he saivat kolme lasta Jacqueline (s. 1925, naimisissa Robert Louis de Dardellin kanssa), Lucienne (s. 1927) ja Laurent (s. 1931). Hän tarkkaili lapsiaan pienestä pitäen. Hän kirjoitti yli 60 kirjaa ja satoja artikkeleita. Häntä pidetään merkittävänä henkilönä kasvatustieteessä.

Teoria

Piaget'n teorian, geneettisen epistemologian, mukaan lapsen sosiaalinen, henkinen ja fyysinen kehitys etenevät käsi kädessä, eikä lapsi voi käsittää kehitystasoonsa nähden liian monimutkaisia asioita.

Piaget'n mukaisia ajattelun kehityksen vaiheita ovat:

1. Sensomotorinen kausi (~0–2 v.)

• ärsykkeisiin reagointia, lapsi siirtyy reflekseistä tahdonalaisiin liikkeisiin
• toimintaan pohjautuvien skeemojen vähittäistä syntymistä
• kehittyy ymmärrys siitä, että esineet pysyvät myös silloin kun niitä ei näe (eli esinepysyvyys)
• semioottinen funktio, eli kyky esittää todellisuutta symbolien ja kielen varassa esimerkiksi leikeissä

2. Esioperationaalinen vaihe (~2–6 v.)

• ajattelu on egosentristä, kykenemättömyys asettua toisen asemaan
• tietyt sanonnat ymmärretään kirjaimellisesti (esimerkiksi mustasukkainen, kaksikielinen)
• ajattelu on maagista, vaikea erottaa ajatusta ja tekoa toisistaan
• moraalisessa ajattelussa lapsi harkitsee asioita vain seurauksien näkökulmasta

3. Konkreettisten operaatioiden vaihe (~7–11 v.)

• loogisten operaatioiden (esimerkiksi sarjoittamisen) ymmärtäminen kun asiat ovat konkreettisesti esillä
• ajantaju ja välimatkojen ymmärrys muuttuu varmemmaksi, ymmärtää kellon ja hahmottaa käsitteet menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki
• egosentrismi vähenee; osaa asettua ainakin osittain toisen asemaan (=empatiakyky)
• moraalisessa ajattelussa lapsi osaa jo harkita asioita myös teon tarkoituksen näkökulmasta

4. Formaalisten operaatioiden vaihe (~11–12 v.)

• ajattelu ei vaadi kohteen konkreettista läsnäoloa, abstrakti ajattelu
• pystyy deduktiiviseen päättelyyn, eli soveltamaan sääntöjä yksittäisiin tapauksiin
• teoriat ja symbolit ajattelun välineinä
• moraalissa ja maailmankatsomuksessa omakohtaisuus lisääntyy

Piaget'n teorian vaiheiden jälkeistä kehitystäkin on löydetty, ja näitä ideoita on kutsuttu ns. postformaalien operaatioiden vaiheeksi.[lähde]

(5.) Postformaalien operaatioiden vaihe

• asioiden ristiriitaisuuksien ja vastakohtien hyväksyminen
• asioiden suhteellisuuden hyväksyminen
• kokonaisvaltaisuus

Teoriaa on kritisoitu vaiheittaisuudesta, siirtymät vaiheesta toiseen eivät ole jyrkkiä. Kaikki osa-alueet eivät kehity samalla nopeudella. Teoria ei myöskään ota huomioon kulttuurieroja eikä harjoituksen vaikutusta kehitykseen.

Teoksia

• Piaget, Jean & Inhelder, Bärbel: Lapsen psykologia. (La psychologie de l’enfant, 1966.) Suomentanut Mirja Rutanen. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1396-7.
• Piaget, J. (1970). The principles of genetic epistemology. London: Routledge & Kegan Paul.