Machiavellismi

Machiavellismi on italialaisen, tarkemmin firenzeläisen, renessanssipoliitikon Niccolò Machiavellin mukaan nimetty oppisuunta, jossa hallitsijan ainoana moraalina on pyrkiä päämääräänsä välittämättä kansansuosiosta. Machiavellin teoksessa Ruhtinas on syvällinen kuvaus asiasta.

Machiavellismilla tarkoitetaan usein ajattelu­tapaa, jossa vallankäytön tarkoituksena on keinoja kaihtamatta säilyttää yhteiskunnallisen kehityksen edellyttämä vakaus, status quo. Sillä tarkoitetaan myös voimapolitiikkaa, joka ei menestystä tavoitellessaan kunnioita minkäänlaisia moraaliperiaatteita ja jolle tarkoitus pyhittää kaikki keinot. Machiavellismi on vallan hankkimiseen ja säilyttämiseen suuntautuvaa politiikan teoriaa.

Ajattelutapa perustuu hyvin kapeaan ja tarkoitushakuiseen tulkintaan Ruhtinas-teoksesta. Esimerkiksi Jean-Jacques Rousseau ja Antonio Gramsci pitivät Machiavellia kansanvallan eli tasavaltalaisuuden edelläkävijänä. Tästä kielii esim. teoksen julkaiseminen ainoastaan "tavallisen kansan" käyttämällä Italian kielellä latinan sijaan, mikä oli erittäin harvinaista vielä satoihin vuosiin.

Katso myös

• Reaalipolitiikka
• Urho Kekkonen

Lähteet

• Sihvola, J. 2004. Maailmankansalaisen etiikka. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy
• Nurmi, H. 1992. Niccolò Machiavelli. Teoksessa Kanerva, J (toim.) Platonista Bakuniniin, Politiikan teorian klassikoita. Helsinki: Yliopistopaino