Carlo Rossi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlo Rossi
Carlo Rossin muotokuva 1820-luvulta.
Carlo Rossin muotokuva 1820-luvulta.
Syntynyt 29. joulukuuta 1775
Italian lippu Napoli, Italia
Kuollut 18. huhtikuuta 1849 (73 vuotta)
Venäjän lippu Pietari, Venäjä
Ammatti arkkitehti
Vanhemmat Gertruda Rossi ja
Charles Le Picq
Pääesikunnan porttikäytävä.
Aleksandrinski-teatteri.
Arkkitehti Rossin katu.

Carlo Rossi (ven. Карл Ива́нович Ро́сси, Karl Ivanovitš Rossi; 29. joulukuuta 1775 Napoli[1]18. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1849 Pietari) oli italialaissyntyinen venäläinen arkkitehti. Hänet tunnetaan suuria rakennuskokonaisuuksia luoneena kaupunkisuunnittelijana sekä yhtenä venäläisen empiretyylin kehittäjistä.[2]

Carlo Rossi oli Pietariin vuonna 1785 muuttaneen saksalaissyntyisen balettitanssijattaren Gertruda Rossin poika. Hänen isäpuolensa oli ranskalainen balettimestari Charles Le Picq.[1] Carlo kävi saksalaisen Pietarin ja Paavalin seurakunnan koulua[3] ja työskenteli vuodesta 1796 lähtien arkkitehti Vincenzo Brennan apulaisena. Vuosina 1802–1803 hän opiskeli Italiassa. Palattuaan Venäjälle Rossi nimitettiin Pietarin lasi- ja posliinitehtaiden taiteilijaksi ja vuonna 1806 keisarilliseksi hoviarkkitehdiksi. Vuodesta 1809 hän työskenteli Moskovassa, sisusti uudelleen Katariina II:n matkapalatsin Tverissä ja suunnitteli rakennuksia maaseutukaupunkeihin.[4]

Vuonna 1815 Rossi palasi Pietariin, jossa hänet seuraavana vuonna nimitettiin yhdeksi rakennus- ja vesitöiden komitean pääarkkitehdeista.[2] Hän on suunnitellut kaupunkiin useita merkittäviä rakennuskokonaisuuksia, joille on ominaista korostettu juhlallisuus ja ilmeikkyys, runsas pylväiden käyttö sekä allegoriset veistosryhmät.[5] Mistulansaarella sijaitsevan Jelaginin palatsin (1818–1822) jälkeen Rossi rakensi Mikaelin palatsin (1818–1822, nykyinen Venäläinen museo) ja siihen liittyvän Taideaukion kokonaisuuden. Vuosina 1819–1829 hän pystytti Palatsiaukiolle avautuvan Pääesikunnan rakennuksen. Arkkitehdin huippusaavutus on vuosina 1816–1834 toteutettu Aleksandrinski-teatterin kokonaisuus, johon kuuluvat teatteria ympäröivä Ostrovskin aukio, Lomonosovin aukio ja niitä yhdistävä Arkkitehti Rossin katu pylväsriveineen. Rossin viimeisen monumentaaliluomuksen muodostavat Senaatinaukion kokonaisuuteen kuuluvat Senaatin ja synodin rakennukset (1829–1834). Arkkitehdin muita töitä ovat Pavlovskin palatsin kirjasto (1822–1824), Nikolain portti valurauta-aitoineen (1826), Jurjevin luostarin kellotapuli Novgorodissa (1838–1841) sekä vuoden 1812 isänmaallisen sodan sankareiden galleria Talvipalatsissa (1826, Vasili Stasovin jälleenrakentama palatsin tulipalon jälkeen).[2]

Rossi erosi arkkitehdin virastaan vuonna 1832 riitauduttuaan Nikolai I:n lähipiirin kanssa.[4] Hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin luostarin 1700-luvun hautausmaalle.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ovsjannikov, Juri: Velikije zodtšije Sankt-Peterburga, s. 379. Sankt-Peterburg: Iskusstvo-SPB, 1996. ISBN 5-210-00313-2, ISBN 5-210-02135-1. Eräissä lähteissä syntymäpaikaksi mainitaan Pietari tai Venetsia.
  2. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22, s. 210. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.
  3. Ovsjannikov, Juri: Velikije zodtšije Sankt-Peterburga, s. 381. Sankt-Peterburg: Iskusstvo-SPB, 1996. ISBN 5-210-00313-2, ISBN 5-210-02135-1.
  4. a b Entsiklopedija ”Krugosvet” Viitattu 12.11.2010. (venäjäksi)
  5. a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 548. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grimm, G.G. Ansambli Rossi. Ploštšad iskusstv i ploštšad Ostrovskogo. Moskva-Leningrad: Iskusstvo, 1946.
  • Piljavski, V.I. Zodtši Rossi. Moskva-Leningrad: GIAiG, 1951.
  • Rossi, Karl Ivanovitš (1775–1849). Katalog arhitekturnyh tšertežei i projektov predmetov prikladnogo iskusstva. Leningrad, 1975.
  • Šuiski, V.K. Karlo Rossi. Sankt-Peterburg: Stroiizdat, 2001.
  • Taranovskaja, M.Z. Karl Rossi. Arhitektor. Gradostroitel. Hudožnik. Leningrad: Stroiizdat, 1980.
  • Veinert, N. Rossi. Moskva-Leningrad: Iskusstvo, 1939.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]