Viipurin taidemuseo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viipurin taidemuseo
Выборг. Музей и школа изящных искусств. 1930г.JPG
Uno Ullberg, Viipurin taidemuseo, 1930.
Sijainti Viipuri, Venäjä
Rakennustyyppi taidemuseo
Valmistumisvuosi 1930
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Viipurin taidemuseon ja taidekoulun rakennus valmistui vuonna 1930. Museon toiminta loppui 1939 talvisodan vuoksi. Toisen maailmansodan aikana Viipurin Taideyhdistyksen kokoelmat evakuoitiin Viipurista muualle ja sijoitettiin myöhemmin valmistuneiden Lahden taidemuseoon ja Hämeenlinnan taidemuseoon sekä Etelä-Karjalan taidemuseoon Lappeenrannassa.

Taidemuseorakennus paloi sodassa, mutta Neuvostoliitto kunnosti sen 1970-luvulla toimistotiloiksi. Nyttemmin vuonna 2010 valmistuneiden korjausten jälkeen rakennus on suojeltu, tosin sisätilat eivät vastaa alkuperäisiä ja puupuitteiset ikkunat on korvattu muovisilla. Museon suurikokoinen kultakirjaiminen nimi oli korjaustöiden yhteydessä sijoitettu museon seinään, mutta julkisen hälyn jälkeen se on nyt kivimuurissa.[1]

Taidemuseo avattiin yleisölle Eremitaašin taidemuseon viidentenä sivutoimipisteenä kesäkuussa 2010. Museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyjä sekä koulutusta ja luentoja. Lasten taidekoulu aloitti korjatussa siivessä jo 2003. Näyttelytilan ensimmäinen näyttely pohjautui Eremitaašin perustajan Katariina Suuren kokoelmiin. Sinne suunnitellaan vuodeksi 2013 näyttelyä museossa ennen sotia olleista taideteoksista.

Viipurin Akropolis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemuseon rakentamista ajoi vuonna 1890 perustettu Viipurin Taideyhdistys. Yhdistys oli perustanut myös taidekoulun, joka toimi myös taidemuseorakennuksessa. Syksyllä 1930 valmistuneesta rakennuksesta otetuissa kuvissa lukee ”Viipurin Taidehalli”.[2]

Arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema taidemuseorakennus Alvar Aallon kirjaston ohella Viipurin merkittäviä moderneja julkisia rakennuksia. Sitä on verrattu Akropolikseen kauniin pylväikön ja sijainnin takia.[3] Rakennus on rakennettu korkealle paikalle Pantsarlahden keskiaikaisen bastionin päälle, josta avautuu maisema Suomenvedenselälle. Valkoinen taidemuseo edustaa uusklassismin ja funktionalismin välimuotoa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannu Pöppönen: Viipurin taidemuseo syntyi uudestaan Eremitaasina. Helsingin Sanomat, 17.10.2010, s. C3.
  2. Viipuri, Taidehalli viitattu 1.12.2007
  3. Marja-Liisa Rönkkö, Taidemuseon roolista: taiteelle vai arkkitehtuurille, Taiteentutkija 2/2000 viitattu 1.12.2007

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Takala: Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvi- ja jatkosodassa. SKS 2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]