Agitaatioposliini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natalja Danko, Partisaani marssimassa, 1919.

Agitaatioposliini tai propagandaposliini on Neuvostoliiton alkuvaiheessa suunniteltuja ja tehtyjä keramiikkaesineitä, jotka palvelivat bolševikkien propagandatarkoituksia.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarillinen posliinitehtaan (IPM) perusti keisarinna Elisabet vuonna 1744. Nikolai II:n (1894-1917) aikana tehtaan tekniikka ja teknologia nousivat huippuunsa. Ensimmäisen maailmansodan aikana tehdas osoittautui tärkeäksi juuri teknisten laitteiden tuottamisessa, koska kemian ja insinööriteollisuuden keraamisten tuotteiden tuonti ulkomailta loppui.

1910-luvulta alkaen tehdas kehitti suhteita Mir iskusstvaan, jonka taiteilijat suosivat uusklassista tyyliä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Nikolai II määräsi valmistettavaksi sarjan ”sotilaslautasia”, joissa kuvattiin sotilaita Aleksanteri III:n aikaisissa univormuissa, sekä pienoisveistosten sarjan ”Venäjän kansat”. Näin pyrittiin luomaan maahan kansallista yhtenäisyyttä. [1]

Vallankumouksen astiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1918 tehdas kansallistettiin ja se alistettiin Valistusasiain kansankomissariaatin alaisuuteen. Se määräsi aikaisemmin hovihankkijana toimineen tehtaan ”tasavaltalaisen merkityksen kokeilevaksi keramiikkalaboratorioksi”, joka tuottaisi ”erinomaista propagandaposliinia – vallankumouksellista ajatuksiltaan, täydellistä muodoltaan ja teknisesti virheetöntä”. Tehtaan taidepolitiikka oli osa Leninin monumentaalisen propagandan suunnitelmaa, jossa oli tarkat suunnitelmat ja periaatteet posliinitaiteelle.[2]

Tehtaan 1920-luvun posliini oli taiteelliselta muodoltaan täydellistä, ja se kuvasti vallankumouksen jälkeisten vuosien henkeä. Aikaisemmin harvojen saatavissa olevista esineistä tuli vallankumouksen kirkkain ilmentymä. Samalla siitä tuli maaperä uuden taidesuuntauksen hahmottamiselle, suprematismille.[2]

Valtion posliinitehtaan (GFZ) suunnittelijoiksi valittiin avantgardetaiteilijoita, kuten futuristeja ja suprematisteja. Agitaatioposliinia loivat vuosina 1923-24 Sergei Tšehoninin johdolla muun muassa Kazimir Malevitš ja Nikolai Sujetin.[3] Ensimmäinen neuvostoliittolainen kahvikannu- ja kuppisarja valmistui tehtaasta vuonna 1923 nimeltään Suprematismi.[4]

Vallankumouksen jälkeisinä vuosina tehtaan tuotteita esiteltiin näyttelyissä Riiassa, Lontoossa, Helsingissä, Berliinissä ja Lyonissa. Tallinnassa propagandaposliini sai kultamitalin. Myös Pariisin maailmannäyttelyssä tehtaan tuotteet voittivat kultamitalin 1925 ja taiteilijoille myönnettiin työstään kulta- ja hopeamitaleita. Tehdas nimettiin 1925 Mihail Lomonosovin kunniaksi Leningradin Lomonosovin posliinitehtaaksi (LFZ - Leningradski Farforovyi Zavod imeni).[5]

Keräilykohteeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoaikana maassa toimi kaksitoista posliini- ja fajanssitehdasta.[6] Pietarin tehtaan lisäksi eräs kuuluisista oli Kievissä vuodesta 1924 toiminut kokeellis-taiteellinen keramiikkatehdas.[7]

Malevitšin valkoisesta teekannusta ja puoliympyrän muotoisesta kupista tuli maailmankuuluja muotoiluesineitä. Avantgarden lopettamisen jälkeen Neuvostoliitossa jatkettiin posliinin tekemistä myös sosialistisen realismin tyyliin.

Agitaatioposliinista tuli varsinkin ulkomaisten taiteen keräilijöiden keräilykohde. Neuvostoliitossa valmistetusta posliinista 90 prosenttia myytiin ulkomaille.[8] Propagandaposliinista tehdään Venäjällä myös replikoita.[9]

Propagandaposliinia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. History, 1894-1912 (Tehtaan vrkkosivu) Imperial Pocelain. Imperial Porcelain Manufactory. Viitattu 27.5.2011. (venäjäksi)(englanniksi)
  2. a b History, The 1920’s (Tehtaan verkkosivu) Imperial Pocelain. Imperial Porcelain Manufactory. Viitattu 27.5.2011. (venäjäksi)(englanniksi)
  3. Luokaamme uusi maailma (näyttelyn esitesivu) 25.5.2011. Vapriikki. Viitattu 27.5.2011.
  4. Russian Porcelain Coffee Pot Styles, Soviet Porcelain eHow. Demand Media, Inc.. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  5. History of Lomonosov Porcelain Factory (LFZ) Russian Crafts. Russian Crafts. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  6. Porcelain and faience factories of the Soviet perio (antikvariaatin verkkosivu) Sovietpocelain.com. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  7. Soviet Ceramics: Kiev Factory Soviet Ceramics. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  8. Vapriikki agitoi neuvostoposliinilla (näyttelykatsaus) Yle.fi, Tampere. 27.5.2011. Yle. Viitattu 27.5.2011.
  9. Suprematist Teapot and Cups Hermitage Shop. State Hermitage Museum. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäläinen posliini.