Vsevolod Pudovkin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vsevolod Illarionovitš Pudovkin (ven. Всеволод Илларионович Пудовкин, 28. helmikuuta (J: 16. helmikuuta) 1893 Penza, Venäjä30. kesäkuuta 1953 Riika, Latvian SNT) oli neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja, joka uudisti elokuvan kertomistapaa. Pudovkin oli aikansa huomattavia mykkäelokuvien tekijöitä Sergei Eisensteinin ja Oleksandr Dovženkon ohella. Sekä Eisenstein että Pudovkin olivat tärkeimpiä montaasiteorian kehittäjiä. He molemmat esittivät elokuvissaan vallankumouksen sanomaa, mutta he tekivät sen eri näkökulmista. Eisenstein keskittyi suurten ihmisjoukkojen kuvaamiseen, kun taas Pudovkinin elokuvissa tapahtumat kerrotaan yksittäisen ihmisen näkökulmasta.

Pudovkin syntyi Penzassa vuonna 1893 ja muutti vanhempiensa kanssa Moskovaan. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa, kunnes ensimmäinen maailmansota keskeytti opiskelut. Pudovkin liittyi armeijaan ja haavoituttuaan taistelussa hän joutui saksalaisten sotavangiksi 1915. Pudovkin onnistui pakenemaan vankileiriltä vuonna 1918 ja palasi Moskovaan. Sen jälkeen hän työskenteli kemistinä, mutta nähtyään D. W. Griffithin elokuvan Suvaitsemattomuus hän innostui elokuvista. Pudovkin alkoi opiskella kuvausta ja pari vuotta myöhemmin pääsi Lev Kulesovin oppiin. Vuonna 1925 hän alkoi tehdä ensimmäistä omaa elokuvaansa, Aivojen mekanismia. Ennen sen julkaisua hän ehti tehdä farssikomedian Shakkikuume Moskovassa järjestetystä šakkiturnauksesta ja näytelmäelokuvan Äiti.

Mykkäelokuvat Pietarin viimeiset päivät ja Myrsky yli Aasian vahvistivat Pudovkinin asemaa elokuvan mestareiden joukossa. Hän myös näytteli muutamissa elokuvissaan sivuosan rooleja. Pudovkinin uraan tuli tauko, kun hän loukkaantui vuonna 1935 auto-onnettomuudessa, jossa kuoli hänen käsikirjoittajansa Natan Zarhi. Palattuaan työhönsä Pudovkin huomasi puoluekoneiston rajoittavan elokuvien tekoa ja hän sai ohjattavakseen lähinnä propagandistisia elokuvia. Pudovkin joutui vaikeuksiin puoluesensuurin kanssa huolimatta siitä että hän oli kommunistipuolueen jäsen ja saanut kahdesti Stalinin elokuvapalkinnon. Hänen elokuvansa Amiraali Nakimov hyllytettiin kolmen vuoden ajaksi, kunnes Pudovkin suostui tekemään elokuvaan vaaditut leikkaukset.

Hänen tunnetuimmat äänielokuvansa ovat Karkuri ja Suvorov. Samoin kuin mykkäelokuvien kohdalla Pudovkin korosti myös äänielokuvissa leikkauksen tärkeyttä.

Ohjaustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shakkikuume (Шахматная горячка, 1925)
  • Äiti (Мать, 1926)
  • Aivojen mekanismi (Механика головного мозга, 1926)
  • Pietarin viimeiset päivät (Конец Санкт-Петербурга, 1927)
  • Myrsky yli Aasian (Потомок Чингис-Хана, 1928)
  • Karkuri (Дезертир, 1932)
  • Liekkien vallassa (Минин и Пожарский, 1939)
  • Suvorov (Суворов, 1941)
  • Amiraali Nakimov (Адмирал Нахимов, 1946)
  • Kolmas kohtaaminen (Три встречи, 1948)
  • Taistelu taivaasta (Жуковский, 1950)
  • Kotiinpaluu (Возвращение Василия Бортникова, 1953)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]