André Derain

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
André Derain
Syntynyt 10. kesäkuuta 1880
Chatou, Yvelines, Île-de-France, Ranska
Kuollut 8. syyskuuta 1954
Garches, Hauts-de-Seine, Île-de-France
Kansallisuus ranskalainen
Ala taidemaalari, kuvanveistäjä
Taidesuuntaus fauvismi, ekspressionismi

André Derain (10. kesäkuuta 1880 Chatou, Yvelines, Île-de-France, Ranska8. syyskuuta 1954 Garches, Hauts-de-Seine, Île-de-France, Ranska) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän perusti Henri Matissen kanssa fauvismin.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisin lähellä Île-de-Francessa syntynyt Derain opiskeli 1898 insinööriksi Académie Camillossa[2] ja opiskeli samalla maalausta opettajanaan Eugène Carrière. Taideopintojen yhteydessä hän tutustui Matisseen.[3] Vuonna 1900 hän tutustui Maurice de Vlaminckin ja he työskentelivät yhteisessä ateljeessa. Derain alkoi maalata ensimmäistä maisematyötään. Opinnot keskeytyivät vuosiksi 1901–1904, kun hän joutui Ranskan armeijaan. Derain vapauduttua palvelusta Matisse suostutteli tämän vanhemmat siihen, että tämä hylkäisi insinöörinuran voidakseen antautua kokonaan maalaamiselle. Sen jälkeen Derain aloitti opinnot Académie Julianissa.[4]

Fauvismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Derain ja Matisse tekivät töitä yhdessä kesän 1905 Välimerellä Colliouren kylässä, ja myöhemmin he veivät hyvin omaperäiset maalauksensa näytteille Syyssalonkiiin. Luonnottoman voimakkaat värit saivat kriitikko Louis Vauxcelles'n pilkallisesti nimittelemään heidän maalauksiaan nimellä les fauves, "villipedot", mistä fauvistinen suuntaus sai alkunsa. Maaliskuussa 1906 merkittävä taidekauppias Ambroise Vollard lähetti Derainin Lontooseen maalaamaan sarjan maalauksia, joiden aiheena on Lontoo. 30 maalauksessa, joista 29 on yhä jäljellä, Derain esitti Lontoon muotokuvan aivan toisenlaisena kuin kaupunkia aiemmin maalanneet taiteilijat, kuten Whistler tai Monet. Rohkein värein ja kompositioin Derain maalasi useita maalauksia Thamesista ja Tower-sillasta. Lontoon maalaukset ovat hänen suosituimpia teoksiaan. Taidekriitikko T. G Rosenthal kirjoittaa: "Monet'n jälkeen ei kukaan ole saanut Lontoota näyttämään niin raikkaalta ja kuitenkin pysymään niin perusenglantilaisena. Joissakin Thamesin näkymissään hän käyttää monitäpläistä pointillistista tekniikkaa, joskin tuohon aikaan, jolloin täplät olivat jo paljon suurempia, sen on pikemminkin värien erottelua, divisionismia ja erityisen tehokasta ilmentäessään värin hajoamista liikkuvassa vedessä auringonpaisteessa."[5]

Vuonna 1905 taidekauppias Ambroise Vollard osti koko Derainin ateljeen, mikä tarjosi Derainille taloudellista turvaa[3]. Hän kokeili kiviveistoksia ja siirtyi Montmartrelle ollakseen lähellä ystäväänsä Pablo Picassoa[3] ja muita merkittäviä taiteilijoita. Picasson tuolloinen naisystävä Fernande Olivier kuvasi Derainia näin[6]:

»Hoikka, tyylikäs, voimakkaat värit ja kiiltävän mustat hiukset. Englantilaista hienostuneisuutta, hiukan yllättävästi. Kirjavia liivejä, koreita solmioita, punaisia ja vihreitä. Aina piippu suussa, flegmaattisena, pilkallisena, tylynä, väittelevänä.»

Derain alkoi Montmartrella siirtyä hehkuvasta fauvistisesta paletista vaimeampiin sävyihin, ilmentäen siten kubismin ja Paul Cézannen vaikutteita.[3] (Gertrude Steinin mukaan perimätieto kertoo, että Derain löysi afrikkalaisen veistotaiteen ennen kubisteja ja sai siitä vaikutteita.[7]) Derain teki puuveistoksia primitiiviseen tyyliin erääseen Guillaume Apollinairen ensimmäisen proosateoksen L'enchanteur pourrissant (1909) laitokseen. Hänen töitään oli 1910 näytteillä Münchenissä Neue Künstlervereinigungissa[8] vuonna 1912 sesessionistisen Der Blaue Reiterin näyttelyssä[9] ja 1913 merkittävässä Armory Show'ssa New Yorkissa. Hän kuvitti myös Max Jacobin 1912 ilmestyneen runokokoelman.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rewald Sabine: Heilbrunn Timeline of Art History: Fauvism The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
  2. Cowling and Mundy, 1990, p.92
  3. a b c d Works on View: André Derain Guggenheim Hermitage Museum. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
  4. International Painting and Sculpture - Le Cavalier au cheval blanc National Gallery of Australia. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
  5. Tom Rosenthal, katsauksessaan Derainin Lontoon-maalausten näyttelystä Courtauld Galleryssa, The Independent, 4.12.2005
  6. Clement, 1994, s. 396
  7. Gertrude Stein: The Autobiography of Alice B. Toklas. {{{Julkaisija}}}. (englanniksi)
  8. Hamilton, 1993, p.207
  9. Sotriffer, 1972, s. 59
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:André Derain