Eeva Kilpi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eeva Kilpi (2008)

Eeva Karin Kilpi (o.s. Salo, s. 18. helmikuuta 1928 Hiitola) on suomalainen kirjailija.

Eeva Kilpi syntyi Hiitolassa Karjalassa, joka sodan jälkeen jäi Neuvostoliitolle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1946. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineinaan englanti ja estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus sekä sivuaineena taidehistoria. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1953. Kilpi toimi englannin kielen tuntiopettajana vuosina 19561957 ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1959. Hänen tuotantonsa käsittää 32 teosta, joista osa runoutta ja osa proosaa.

Kilven tuotantoa on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi ja englanniksi. Hän on toiminut Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa.

Vuosina 1970-1975 Eeva Kilpi oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja[1]

Eeva Kilpi solmi avioliiton kirjailija Mikko Kustaa Kilven kanssa 1949, ja avioliitosta on kolme poikaa. Pari erosi vuonna 1966.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilven mukaan hänen tuotannossaan erottuu kolme pääteemaa: evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto.[2][vanhentunut linkki] Evakkokarjalaisuutta hän on käsitellyt muun muassa romaaneissaan Elämä edestakaisin (1964), Elämän evakkona (1983) sekä novellikokoelmassa Noidanlukko (1959). Omaelämäkerralliset muistelmaromaanit Talvisodan aika (1989), Välirauha, Ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993), sijoittuvat Hiitolaan, Kolkontaipaleelle, Vuoksenniskalle ja Imatralle. Hänen teoksensa Rajattomuuden aika (2001) on kertomus hänen varhaislapsuudestaan Karjalassa ennen sotia. Kaikissa näissä teoksissa on pohdintaa siitä, mitä on ollut Karjalan menetys ja mitä on unelma sen takaisin saamisesta.

Luonnolla on keskeinen asema melkein kaikissa Kilven kirjoissa ja runoudessa. Novellikokoelma Kuolema ja nuori rakastaja (1986), Häätanhu (1973) ja Naisen päiväkirja (1978) kertovat kaikki ihmisen tai tarkemmin sanottuna naisen suhteesta luontoon jä elämän kiertokulkuun. Kaikissa kirjoissa keski-ikäinen nainen asuu yksin keväästä syksyyn mökissä metsän keskellä ja tarkkailee luonnon rytmiä, kasvua, kukoistusta ja kuolemaa, kuten Kilpikin kesäpaikassa Etelä-Savossa. Väliin on naisen kokonaisvaltaisessa luontoon samaistuminen kuvauksessa mystiikan piirteitä. Kilpi käsittelee teoksissaan myös ihmisen vastuuta luonnosta, onhan hän itse aktiivinen ympäristönsuojelija.

Feminismi on myös tärkeä teema Kilven tuotannossa. Hänen feminisminsä ei ole teoreettista tai ohjelmallista vaan pikemminkin empaattista ja käytännön sanelemaa. Hän kuvaa naisia, jotka pyrkivät itsenäisyyteen miesten ja rahan hallitsemassa maailmassa. Poikkeuksellisen eroottinen naiskuvaus on kirjassa Tamara (1972), joka kertoo seksuaalisesti aktiivisen naisen ja vammaisen miehen suhteesta.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat
  • Noidanlukko, WSOY 1959 Sarja lapsuudesta, 1959
  • Lapikkaita,WSOY 1966Kuusi juttua Lapista, 1966
  • Rakkauden ja kuoleman pöytä, moraliteetteja, WSOY 1967
  • Kesä ja keski-ikäinen nainen, WSOY 1970
  • Hyvän yön tarinoita, WSOY 1971
  • Se mitä ei koskaan sanota, WSOY 1979
  • Kuolema ja nuori rakastaja, Kolme kertomusta, WSOY 1986
  • Kootut novellit vuosilta 1959–1986, WSOY 1987
Kuunnelma
  • Uudet jumalat, 1965
Romaanit
  • Kukkivan maan rannat, WSOY 1960
  • Nainen kuvastimessa, WSOY 1962
  • Elämä edestakaisin, WSOY 1964
  • Tamara, WSOY 1972
  • Häätanhu, WSOY 1973
  • Naisen päiväkirja, WSOY 1978
  • Elämän evakkona, WSOY 1983
  • Unta vain, WSOY 2007 (1973 ilmestyneen Häätanhun "jälkinäytös".)
Runokokoelmat
  • Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972
  • Terveisin, WSOY 1976
  • Runoja 1972–1976, WSOY 1978
  • Ennen kuolemaa, WSOY 1982
  • Animalia, WSOY 1987
  • Laulu rakkaudesta, Eeva Kilven runot, Ellen Thesleffin kuvat, WSOY 1991
  • Kiitos eilisestä, WSOY 1996
    • Laulu rakkaudesta. Kiitos eilisestä, 2000, kolme äänikasettia, runoja
  • Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972–2000, WSOY 2000
  • Kuolinsiivous, WSOY 2012
Muistelmat
  • Talvisodan aika, WSOY 1989
  • Välirauha, ikävöinnin aika, WSOY 1990
  • Jatkosodan aika, WSOY 1993
    • Muistojen aika. Yhteisnide kolmesta edellisestä kirjasta, WSOY 1998
  • Rajattomuuden aika, WSOY 2001 Kertomus lapsuudesta,
Esseekokoelma
  • Ihmisen ääni, WSOY 1976

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Penin historiaa.
  2. Eeva Kilpi Espoon kirjailijat. Viitattu 8.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eeva Kilpi.