George Gordon Byron

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George Gordon Byron

George Gordon Byron, 6. Byronin paroni (22. tammikuuta 1788 Lontoo - 19. huhtikuuta 1824 Mesolongi, Kreikka) oli englantilainen lordi ja runoilija. Hän asui vuodesta 1816 Sveitsissä ja Italiassa, ja otti osaa Kreikan vapaussotaan. Hänen tyttärensä Ada Lovelace tuli tunnetuksi matemaatikkona ja maailman ensimmäisenä ohjelmoijana.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Byron oli kapteeni John "Mad Jack" Byronin ja hänen toisen vaimonsa Catherine Gordon, Gightin linnan perijä. Hänet kastettiin äidinpuoleisen isoisänsä George Gordon of Gightin mukaan. Isoisä teki itsemurhan hukuttautumalla kanavaan 1779, ja äiti joutui myymään maat maksaakseen isänsä velat.

Vuonna 1798 isosedän kuolema teki George Byronista kuudennen Baron Byronin ja hän peri Newstead Abbeyn Nottinghamshiressa. Kartanosta ei kuitenkaan tullut tuloja kuin 800 puntaa vuodessa ja monia korjauksia tarvittiin. Byron ja äitinsä muuttivat pian Nottinghamiin, eivätkä asuneet Newsteadissa koskaan pitkiä aikoja.

Byron aloitti koulutuksensa Aberdeen Grammar Schoolissa, siirtyi vuonna 1801 Harrow Schooliin ja meni tämän jälkeen Cambridgen Trinity Collegeen. Välillä Byron asui äitinsä luona Burgage Manorissa Southwellissä, missä hän kirjoitti ensimmäiset runonsa. Fugitive Pieces sisälsi runoja, jotka Byron kirjoitti ollessaan vain 14-vuotias. Byronin uran alkuvaiheen teoksia olivat Hours of Idleness (1807) sekä English Bards and Scotch Reviewers (1809).

Vuosina 1809–1811 Byron teki kiertomatkan Euroopassa, kuten nuorilla aatelismiehillä oli tapana. Napoleonin sodat estivät pääsyn suureen osaan Eurooppaa, joten Byron suuntasi Välimerelle. Hän matkusti Englannista Espanjaan ja Albaniaan ja vietti aikaa Ateenassa. Siellä hänellä oli homoseksuaalinen suhde 15- tai 16-vuotiaan Nicolò Giraudin kanssa, joka opetti hänelle italiaa. Suuren osan matkaa Byron matkusti John Cam Hobhousen kanssa. Matkallaan hän kirjoitti kaksi osaa runostaan Childe Harold's Pilgrimage. Julkaisussa niistä sensuroitiin uskaliaimmat osat.

Lord Byron coloured drawing.png

Palattuaan Englantiin Byron otti paikkansa parlamentin ylähuoneessa vuonna 1811. Ylähuoneessa Byron puhui luddiiteille langetettavia kuolemanrangaistuksia vastaan sekä puolusti roomalaiskatolilaisten oikeuksia. Byronin lausunnot herättivät runsaasti kohua ja häntä pidettiin vallankumouksellisena ja "puolimatkassa Napoleonin tukijaksi."

Byronilla oli myös suurta julkista kohua herättänyt suhde Lady Caroline Lambin kanssa, jonka aviomiehestä tuli myöhemmin Lordi Melbourne ja pääministeri. Myöhemmin hänellä oli läheinen suhde sisarpuolensa Augusta Leighin kanssa, jotka kuvataan insestiseksi. Aviomiehestään erossa elänyt Leigh sai 1814 tyttären Elizabeth Medora Leighin.

Sittemmin Byron alkoi tapailla Lady Carolinen serkkua Anne Isabella Milbankea, jonka kanssa meni naimisiin 2. tammikuuta 1815. Avioliitosta tuli onneton, mutta he saivat tyttären, Lady Augusta Adan. Lady Byron jätti miehensä vuoden 1816 tammikuussa vieden tyttären mukanaan.

Eron jälkeen Byron lähti Englannista ja matkusti Belgian kautta Sveitsiin, jossa hän asettui lääkärinsä John William Polidorin kanssa Villa Diodatiin Genèvejärven rannalle. Siellä hän ystävystyi runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja tämän tulevan vaimon Mary Godwinin kanssa. Vuoden 1816 sateisena katokesänä Byron joutui oleskelemaan sisätiloissa ja kirjoitti Fantasmagorianan ja Childe Haroldin kolmannen osan. Byron vietti talven Venetsiassa ja lähti 1817 Roomaan, josta palattuaan kirjoitti Venetsiassa Childe Haroldin neljännen osan. Pääteoksenaan pidettyä Don Juanin ensimmäiset viisi osaa hän kirjoitti 1818–1820 muusanaan Guicciolin kreivitär Teresa ja viimeisteli sen Pisassa 1821–1822. Byron asui vielä Genovassa vuoteen 1823, jolloin hän päätti lähteä avustamaan Kreikan itsenäisyysliikkeen kapinallisia näiden taistelussa osmaneja vastaan. Heinäkuussa hän lähti Genovasta ja saapui Joonianmeren saarille elokuun alussa. Byron käytti 4000 £ omia varojaan Kreikan laivaston varustamiseen. Aleksandos Mavrokordatosin kanssa hän suunnitteli hyökkäystä turkkilaisten linnoitukseen Lepantossa Korintinlahden suulla. Helmikuussa 1824 ennen hyökkäykseen lähtöä hän kuitenkin sairastui, ja lääkärien suosittelema verenpäästö heikensi häntä lisää. Byron parani osin, mutta sairastui uudelleen ja kuoli huhtikuussa.

Byronille pystytettiin muistomerkki Westminster Abbeyin 1969.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Byronin teosten pohjasävynä on maailmantuska, jossa iloa löytyy vain luonnon tarkkailusta. Kokonaisen sukupolven kirjallista tyyliä määräsi byronismi. Hän vaikutti mm. Mary Shelleyn Frankenstein-tarinoiden syntyyn.

Byronin kirjeet Francis Hodgsonille myytiin lokakuussa 2009 huutokaupassa hintaan 277 250 puntaa (yli 300 000 euroa). Hän kirjoitti kirjeet 1808–1821, ja niiden aiheina ovat rakkaus, runous, uskonto ja vallankumous.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Childe Harold's Pilgrimage (1812) kertomus matkasta Venetsiaan
  • runokertomukset The Giaour, The Corsair, The siege of Corinth (1815)
  • Mazeppa (1818)
  • näytelmärunot Manfred, Sardanapalus, Cain (1821)
  • eepos Don Juan (pääteos, aloitettu 1818)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Byronin kirjeistä maksettiin huippuhinta, Yle:n uutiset

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: