Vasili Grossman
| Vasili Semjonovitš Grossman | |
|---|---|
| Josif Solomonovitš Grossman | |
 Vasili Grossmanin muistolaatta Donetskissa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | ja [1][2] Berdytšiv [1] |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | venäjä, jiddiš |
| Tyylilajit | proosa |
| Aiheet | totalitarismi |
| Pääteokset |
Elämä ja kohtalo, (kirj. 1959, julk. lännessä 1980) Kaikki virtaa, (kirj. 1961, julk. 1970) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vasili Semjonovitš Grossman, oik. Josif Solomonovitš Grossman[3] (ven. Васи́лий Семёнович Гро́ссман; 12. joulukuuta (J: 29. marraskuuta) 1905 Berdytšiv, Kiovan kuvernementti – 14. syyskuuta 1964 Moskova) oli neuvostoliittolainen lehtimies ja kirjailija. [4]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grossman oli kansallisuudeltaan ukrainanjuutalainen.[5] Hän valmistui vuonna 1929 kemian insinööriksi Moskovan valtionyliopistosta. Hän työskenteli insinöörinä Donbassin kaivosalueella ja opettajana Donetskin lääketieteellisessä instituutissa sekä monissa muissakin tehtävissä. Vuonna 1933 hän palasi Moskovaan tehdasinsinööriksi ja alkoi samaan aikaan julkaista tekstejään eri kertomuskokoelmissa.[4]
Sanomalehtitoimittajana sodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan aikana Grossman toimi Puna-armeijan sanomalehden Krasnaja Zvezdan sotakirjeenvaihtajana. Hän oli todistamassa muiden muassa Kurskin taistelua, Treblinkan keskitysleirin vapauttamista ja Berliinin antautumista.[6] Lehteen hän kirjoitti myönteisessä hengessä sotasankareista ja raportoi natsien sotarikoksista. Sodan aikana hän julkaisi noin 40 artikkelia ja kertomusta Krasnaja Zvezdassa. Erityisesti ne koskivat Stalingradin taistelua. Samaan aikaan hän teki myös omia muistiinpanoja sodasta. [4]
Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grossman kirjoitti sotamuistiinpanojensa pohjalta useita teoksia. Jo sodan aikana hän julkaisi teokset Narod bessmerten (Kuolematon kansa, 1942) ja Stalingrad (1943). Sodan jälkeen hän suhtautui kriittisesti moniin maansa totalitarismin ilmiöihin ja joutui epäsuosioon. Tähän vaikutti myös hänen avoin juutalaisuutensa. [4]
Muistiinpanojensa pohjalta hän kirjoitti myös pääteoksensa Žižn i sudba (1959; suom. Elämä ja kohtalo), jonka keskeisenä tapahtumana oli Stalingradin taistelu. Kirjailija uskoi teoksen pääsevän julkisuuteen maailmanpoliittisen suojasään aikana, jolloin myös Stalinin tekemät rikokset oli virallisesti tuomittu. Teos kuitenkin takavarikoitiin, ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääideologi Mihail Suslov, joka piti teosta jopa vaarallisempana kuin Boris Pasternakin Tohtori Živagoa, julisti, ettei sitä tultaisi julkaisemaan Neuvostoliitossa ”ainakaan kahteensataan vuoteen”. Grossman oli kuitenkin piilottanut käsikirjoituksesta kaksi kopioita, joista tehtiin akateemikko Andrei Saharovin avustuksella mikrofilmi, joka salakuljetettiin ulkomaille. Teos julkaistiin vasta kauan Grossmanin kuoleman jälkeen Sveitsissä vuonna 1980 ja Mihail Suslovin ennustuksen vastaisesti lopulta myös Neuvostoliitossa vuonna 1988 Mihail Gorbatšovin avoimuuspolitiikan aikana. Sitä on verrattu Tolstoin romaaniin Sota ja rauha ja pidetty jopa sitä parempana.[6] Sama kohtalo oli myös Grossmanin teoksella Kaikki virtaa (Всё течёт…), jonka hän kirjoitti vuonna 1961. KGB tuhosi sen käsikirjoituksen, ja Grossman kirjoitti sen muistinvaraisesti uudelleen. Tämä versio julkaistiin lännessä vuonna 1970. [4]
Kuolema ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grossman kuoli syöpään vuonna 1964 eikä kuollessaan tiennyt, voidaanko Elämä ja kohtalo -romaani julkaista.[6]
Elämä ja kohtalo on puhutteleva teos rehellisyytensä ja moraalisuutensa ansiosta. Siinä Grossman kuvaa kaunistelematta maansa vankileirejä, ilmiantojärjestelmää, kulakkien tuhoamista ja Ukrainan nälänhätää. Teoksen loppuosa koostuu laajasta leninismin ja venäläisen kansanluonteen pohdinnasta.[4]
Grossmanin teokseen V gorode Berditsheve perustuu Aleksandr Askoldovin ohjaama elokuva Komissaari (Komissar, 1967).[7]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansa on kuolematon: kertoelma, suom. L. Helo. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1945
- Voittamaton kansa, suom. R. R. Ryynänen. Kansankulttuuri, 1945
- Elämä ja kohtalo, suom. Esa Adrian. WSOY, 1984 ISBN 951-0-12652-7
- Tarkoin vartioitu katu, kirj. Boris Jampolski – S. 261-284: Viimeinen tapaaminen, kirj. Vasili Grossman, suomentanut Ulla-Liisa Heino. SN-kirjat, 1990 ISBN 951-615-714-9., ISBN 5-05-003179-6 (Sateenkaari-sarja)
- Kaikki virtaa, suomentanut Esa Adrian. WSOY, 1991 ISBN 951-0-16854-8
- Elämä ja kohtalo, suomentanut Esa Adrian. WSOY, 2003. (Laatukirjat.). ISBN 951-0-28476-9
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b (ru) Краткая литературная энциклопедия, Moskova, The Great Russian Encyclopedia, (OCLC 1420652). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ The Fine Art Archive. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Fennica-haku[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10140, art. Grossman, Vasili. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ Ida-Emilia Reini: Sankarit ja sankaruus Venäjällä. Vasili Grossman – Elämä ja kohtalo[vanhentunut linkki]. Latautuva pptx-esitysgrafiikkatiedosto.
- ↑ a b c Hannu Reime: Hannu Reimen kolumni: “Tätä kirjaa ei tulla julkaisemaan Neuvostoliitossa ainakaan kahteensataan vuoteen”, sanoi pääideologi, mutta onneksi kirjailija piilotti kopion, joka salakuljetettiin länteen Yle.fi/uutiset. 12.7.2018. Viitattu 12.7.2018.
- ↑ Komissar Elonet. Viitattu 12.7.2018
| ||||||||||||||||||||||
