Aleksandr Herzen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandr Herzen. Sergei Lvovich Levitsky, 1860

Aleksandr Ivanovitš Herzen (ven. Александр Иванович Герцен, Aleksandr Ivanovitš Gertsen, 6. huhtikuuta (J: 25. maaliskuuta) 1812 Moskova, Venäjä21. tammikuuta (J: 9. tammikuuta) 1870 Pariisi, Ranska) oli venäläinen länsimielinen kirjoittaja ja ajattelija, joka tunnettiin "Venäjän sosialismin isänä". Hänen salanimensä oli "Iskander".

Aleksand Herzen oli rikkaan maanomistajan Ivan Aleksejevitš Jakovlevin (17671846) avioton poika. Hänen äitinsä oli 16-vuotias saksalainen Henriette Wilhelmina Luisa Haag. Äiti antoi pojalleen saksalaisen sukunimen Herzen.

Herzen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Moskovassa ja valmistui Moskovan yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1833. Hän kiinnostui ranskalaisesta utopistisesta sosialismista ja Henri de Saint-Simonin ajattelusta. Jo yliopistossa hän johti vallankumouksellista piiriä; hänet vangittiin vuonna 1834 ja määrättiin maanpakoon seuraavana vuonna. Hän palasi Venäjälle, mutta hänet karkotettiin uudelleen vuonna 1841. Hän palasi uudelleen Moskovaan vuonna 1842. Yhdessä Vissarion Belinskin kanssa hän kuului radikaalien länsimielisten johtajiin.

Narodnikkien aatemaailma perustuu paljolti Herzenin kirjoituksiin. Herzen esitti niin sanottua venäläisen sosialismin teoriaa, jossa maalaisyhteiskunta voisi jättää kapitalismin vaiheen väliin ja kehittyä suoraan sosialistiseksi tukeutumalla kyläyhteisöjen toimintaan.

Herzen oli kiinnostunut myös G. W. F. Hegelin filosofiasta, mutta hän halusi tulkita sitä materialistisesti. Hän korosti olemisen ja ajattelun, tietoisuuden ja elämän, filosofian ja luonnontieteen, teorian ja käytännön ykseyttä. Hän piti tärkeänä luonnontieteiden opetusta ja naisten koulutusta.

Herzen palasi Eurooppaan vuonna 1847 ja seurasi Ranskan vallankumousliikehdintää vuonna 1848. Kumouspyrkimysten tukahtuminen oli Herzenille pettymys, ja hän muuttui epäileväksi. Vuosina 18521865 Herzen asui Lontoossa.

Herzen vaikutti ratkaisevasti Venäjän poliittiseen ilmapiiriin, ja tämä johti lopulta Venäjän maaorjien vapauttamiseen vuonna 1861. Herzenin perustama kirjapaino Vapaa venäläinen lehdistö julkaisi Lontoossa useita venäjänkielisiä lehtiä, joita salakuljetettiin Venäjälle ja joita kumoukselliset piirit innokkaasti lukivat.

Poliittisen journalisminsa lisäksi Herzen tunnetaan muistelmateoksestaan Menneitä ja mietteitä, josta on ilmestynyt kaksi suomennosta.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Menneitä ja mietteitä. (Byloe i dumy, 1868.) Suomentanut Esa Adrian. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2249-4.
  • Eurooppa ja Venäjä: vallankumousmiehen mietteitä. Suomentanut Vilho Elomaa. Karisto, Hämeenlinna 1918.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.