Fjodor Tjuttšev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fjodor Tjuttšev

Fjodor Ivanovitš Tjuttšev (ven. Фёдор Иванович Тютчев; 5. joulukuuta (J: 23. marraskuuta) 1803 Ovstug, Orjolin kuvernementti27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1873 Tsarskoje Selo) oli venäläinen runoilija ja diplomaatti. Hän asui Münchenissa ja Torinossa, ja hänen ystäviään olivat Heine ja Shelling. Tjuttšev ei liikkunut kirjallisuuspiireissä eikä pitänyt itseään kirjailijana.

Nykyään tunnetaan hänen noin 400 runoa, joiden säkeitä siteerataan hyvin usein Venäjällä. Nuoruusajan runot on kirjoitettu matkien 1700-luvun tyyliä. 1830-luvun runoissa alkaa tuntua vahva eurooppalaisen (varsinkin saksalaisen) romantiikan vaikutus. Tämä lyriikka oli filosofis-meditatiivista ja sen päällimmäisiksi aiheiksi nousivat mietiskely maailmankaikkeudesta, ihmisen kohtalosta ja luonnosta. 1840-luvulla Tjuttšev kirjoitti useita politiikka-aiheisia artikkeleita, joissa hän pohti venäläisen ja länsimaisen sivilisaation vuorovaikutusta. 1850-luvulla Tjuttševilta ilmestyi voimakkaalla tunteella ladattuja rakkausrunoja, joissa hän käsittelee rakkautta tragediana. Nämä runoilijan rakastettu Jelena Denisjevalle omistetut runot olivat myöhemmin koottu niin sanotuksi "denisjeviläiseksi sikermäksi". 1860- ja 1870-luvuilla Tjuttševin runoissa oli poliittisia tuulia.

Tjuttševin tunnetuin runo Silentium! on katkera kutsu vaikenemiseen, valitus siitä etteivät ihmiset koskaan pysty ymmärtämään toisiaan täydellisesti. Säe "Mik' ilmaistaan, on valhe jo" on Tjuttševin aforismeista useimmin lainattu, samoin "Venäjää ei voi järjellä ymmärtää" sekä "Me emme pysty arvaamaan, kuinka sanamme kaikuu".

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]