Rusistiikka
Rusistiikka on kielitieteen ja jossain määrin myös kirjallisuustieteen ala, joka tutkii ennen muuta venäjän kieltä mutta myös venäläistä kirjallisuutta.[1] Rusistiikka on esimerkiksi Suomessa hyvin läheisessä suhteessa slavistiikkaan, joka tutkii kaikkia slaavilaisia kieliä.[2]
Venäjä kuuluu paljon tutkittuihin vahvan kirjallisen tradition omaaviin suuriin kieliin, joita ovat tutkineet enimmäkseen äidinkieliset kielenpuhujat. Toki muutkin kielitieteilijät ovat tuoneet tärkeän panoksensa venäjän kielen tutkimukseen, mutta määrällisesti he edustavat pientä vähemmistöä.[3]
Puhutun kielen tutkimuksen perinne rusistiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän tutkimuksessa kielioppien ja sanakirjojen heijastama perinne on nojautunut pääosin kielitajun oikeellisuuden tarkasteluun eikä niinkään itse kielelliseen tuotokseen. Tosin tästä on ollut yksi merkittävä poikkeus. Venäläisessä tutkimusperinteessä merkittävillä kirjailijoilla, sellaisilla kuin Aleksandr Puškin ja Leo Tolstoi, on ollut erityisasema. Heidän kirjallisen tuotantonsa on katsottu heijastavan esimerkillistä ja niin sanottua oikeaa kieltä, joka sopii myös kielioppien ja sanakirjojen malliksi.[3]
Venäläisessä kielitieteessä on ollut kiinnostusta myös aidon puhutun kielen tutkimukseen, mutta se on ollut lähinnä sivujuonne valtavirran ulkopuolella. Venäjällä puhutun kielen varhaisimmat tutkimukset koskevat murteita. Murteista on tutkittu erityisesti äänneopillisia ja sanastollisia piirteitä, kun taas lauseopillisten ilmiöiden tutkimus on ollut vähäistä. Vielä marginaalisempaa on ollut murreaineistoihin perustuva keskusteluntutkimus. Venäjän murrearkistot sisältävät tuhansia äänitteitä ja satoja tuhansia kortteja, joille on kirjattu esimerkkejä eri murteenpuhujien tuotoksista. Kohteena on ollut aito kieli sellaisena kuin kansa sitä on käyttänyt. Tosin tutkijat ovat joskus hieman peukaloineet aineistoa, jos se ei ole heijastanut riittävän hyvin käsitystä kyseisen murteen niin sanotuista oikeista piirteistä. Sen takana on ajatus, että on olemassa yhdenmukainen murre vähän samaan tapaan kuin yhtenäistetty kirjakielikin. Murretutkimusta tehdään edelleen Venäjällä.[3]
Toinen linja venäläisessä puheentutkimuksessa on kaupunkikielen tutkimus. Sen tutkimisen aloitti 1920-luvulla Boris Larin.[3]
Rusistiikan historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisesti Suomessa on tutkittu venäjän kieltä osana slavistiikkaa, mutta 1960-luvulta alkaen rusistiikka on saanut jalansijaa Helsingin yliopiston ohella muissakin Suomen yliopistoissa. Joensuun yliopistoon perustettiin venäjän kielen laitos vuonna 1972. Aluksi virkaa tekevänä professorina Muusa Ojanen. Natalia Baschmakoff toimi Joensuun yliopistossa vuodesta 1992–1998 Venäjän kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1998 alkaen professorina. Vuodesta 2001 hän on ollut myös Tampereen yliopiston Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin dosentti. Suomen Akatemian vanhempana tutkijana hän on ollut vuosina 2005–2006.[2]
Sekä Natalia Baschmakoff että Muusa Ojanen toimivat Helsingin yliopistossa lehtoreina. Muusa Ojasen venäjän kielen oppikirjat Opi Venäjää 1-2 sekä Grammatika: venäjän kielioppi ovat merkittävässä asemassa Suomessa. Helsingin yliopistossa hänen äänneopin luentonsa olivat hyvin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa. Natalia Baschmakoff on väitöskirjansa jälkeen julkaissut kirjallisuuteen kuuluvan tutkimuksensa lisäksi myös Suomen vanhaa venäläisväestöä koskevaa tutkimusta. Yleisesti katsottuna venäläiset ja venäläistaustaiset professorit ovat työllään tuoneet merkittävän panoksen Suomen slavistiikkaan ja rusistiikkaan. Heidän ansiokseen voidaan laskea myös se, että Helsingin yliopistoon perustettiin Venäjän kielen ja kirjallisuuden laitos.[2]
Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin 44 rusistiikan alan väitöskirjaa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 9.11.2023.
- ↑ a b c Shenshin, Veronica: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa 2008. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti. Viitattu 9.11.2023.
- ↑ a b c d Mustajoki, Arto & Protassova, Ekaterina: Esipuhe: puhutun kielen tutkimuksen traditioita rusistiikassa. Puhe ja kieli, 2010. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Karlsson, Fred: Kielitieteiden tohtorinväitöskirjat Suomessa 1902–2001: määrällisiä suuntauksia. Virittäjä, 1/2003. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.