Jekaterina Daškova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dmitri Levitskin maalaama Jekaterina Daškovan muotokuva vuodelta 1784.

Jekaterina Romanovna Daškova (ven. Екатери́на Рома́новна Да́шкова, omaa sukua Vorontsova, Во́ронцова; 28. maaliskuuta 1743 tai 1744 Pietari16. tammikuuta 1810 Moskova) oli venäläinen ruhtinatar ja kulttuurivaikuttaja.

Jekaterina Daškova syntyi kreivi Roman Vorontsovin perheeseen. Lapsuutensa hän vietti setänsä, valtionkansleri Mihail Vorontsovin kodissa.[1] Nuoruudessaan hän oli suuriruhtinatar Jekaterina Aleksejevnan, tulevan keisarinna Katariina II:n läheinen ystävä. Vuonna 1762 Daškova osallistui Katariina II:n valtaan nostaneeseen palatsivallankumoukseen, mutta joutui pian epäsuosioon.[2] Vuodesta 1769 lähtien Daškova asui ulkomailla, missä hän tapasi tunnettuja poliitikkoja, kirjailijoita ja tiedemiehiä kuten Adam Smith, Voltaire ja Diderot.[1]

Palattuaan Venäjälle vuonna 1782 Daškova pääsi jälleen keisarinnan suosioon. Vuonna 1783 hänestä tuli Pietarin tiedeakatemian ja samaan aikaan perustetun venäjän kielen akatemian johtaja.[2] Daškova perusti Sobesednik ljubitelei russkogo slova (1783–1784) ja Novyje ježemesjatšnyje sotšinenija (1786–1794) -lehdet ja kehitti venäjänkielistä tieteellistä toimintaa. Hänen aloitteestaan julkaistiin kuusiosainen venäjän kielen sanakirja Slovar Akademii Rossijskoi (1789–1794). Vuonna 1796 Paavali I erotti Daškovan tehtävistään.[1]

Daškovan kirjallisesta tuotannosta merkittävimmät ovat hänen muistelmansa, joissa kuvataan Pietari III:n valtakautta ja Katariina II:n valtaannousua, Moskovan elämää 1700-luvun puolivälissä sekä tunnettuja venäläisiä ja eurooppalaisia vaikuttajia.[1] Pietarissa on Daškovan vuonna 1783 rakennuttama klassistinen huvila, jonka suunnittelijana pidetään Giacomo Quarenghia.[2] Moskovassa toimii vuonna 1992 perustettu Jekaterina Daškovalle nimetty humanistinen instituutti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jekaterina Daškova.
  1. a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 564. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  2. a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 173. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.