Aleksei Koltsov
| Aleksei Koltsov | |
|---|---|
 Aleksei Koltsov |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1809 Voronež |
| Kuollut | 1842 (32–33 vuotta) Voronež |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Tyylilajit | romantiikka |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aleksei Vasiljevitš Koltsov (ven. Алексе́й Васи́льевич Кольцо́в); (3. [J: 15. lokakuuta] 1809, Voronež, Venäjän keisarikunta - 29. lokakuuta [J: 10. marraskuuta] 1842, Voronež, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija.[1]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koltsov syntyi ja eli lähes koko ikänsä Voronežissa, jossa isä Vasili Petrovitš Koltsov (1775-1852) oli karjakauppias. Pikkuporvarillinen koti ei suosinut koulunkäyntiä,[2] vanhemmat eivät olleet käyneet kouluja. Hänen äitinsä Praskovja Ivanovna (1784-1861) ei osannut lukea. Poika oppi lukemaan 9-vuotiaana ja hänet pantiin kaksivuotiseen maakuntakouluun suoraan ensimmäiselle luokalle 11-vuotiaana. Ensimmäinen vuosi koulussa meni mainiosti, mutta toisena vuonna poissaoloja oli niin paljon (93 tuntia neljässä kuukaudessa) että isä otti pojan koulusta pois. Hän ei koskaan oppinut kunnolla venäjän kielen kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Toimittaessaan isälleen hevosostoksia Donin aroilla Koltsov sai tutustua Etelä-Venäjän luontoon ja kansanelämään.[1]
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksei sai 15-vuotiaana ensi kerran lukea taiderunoutta ostettuaan Ivan Dmitrijevin runokokoelman. Se vaikutti niin herättävästi, että hän alkoi itse kirjoittaa runoja. Isältään saamillaan rahoilla hän osti seuraavaksi Mihail Lomonosovin, Gavrila Deržavinin ja Ippolit Bogdanovitšin runokirjoja. Kirjalliseksi opastajakseen hän sai ensin erään kirjakauppiaan ja sitten lahjakkaan runoilijanalun, pappisseminaarin oppilaan Serebrjanskin. Synkän pohjakaiun Koltsovin runouteen toi onneton rakkaus.[1]
Hän ilmensi runoillaan kansanomaista tyyliä ja talonpoikaista maailmankuvaa. Joistakin hänen lauluiksi sävelletyistä runoistaan on tullut ikivihreitä sävelmiä, joita usein erehdytään pitämään alkuperäisinä kansanlauluina.[2]
Koltsov tutustui vuonna 1830 sattumalta Nikolai Stankevitšiin, joka silloin oli vasta ylioppilas. Stankevitš opasti hänet Moskovan ja Pietarin kirjallisiin piireihin. Koltsovin kehitykseen vaikutti erityisesti Vissarion Belinski, josta hän sai uskollisen ystävän ja neuvojan. Seurustelu Venäjän silloisten merkittävimpien kirjailijoiden kanssa sai kuitenkin herkän lyyrikon ja hänen raa’an kotoisen ympäristönsä välisen vastakohdan näyttämään entistä räikeämmältä.[1]
Kauppias-isä laski voivansa luottaa pojan suhteisiin ja sälytti tälle perheyrityksen ongelmia. Hän vieraantui kirjallisesta elämästä, palasi kotitaloon Voronežiin, sairasteli noin vuoden ja kuoli 33-vuotiaana.[2]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koltsov on Venäjän huomattavimpia ja omintakeisimpia lyyrikkoja, "Venäjän Robert Burns". Ensimmäinen kokoelma hänen runojaan ilmestyi vuonna 1835. Täydellisemmän kokoelman toimitti Vissarion Belinski, joka liitti siihen kirjallisen ja elämäkerrallisen tutkielman. Pietarin keisarillisen tiedeakatemian julkaiseman kokoelman toimitti Arkadi Ljašenko vuonna 1909.[1][3]
Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyntäjän laulu, suom. Lauri Kemiläinen[4], suom. Larin-Kyösti[5]
- Metsä: mietelmä, suom. Lauri Kemiläinen[6]
- Vanhuksen laulu, suom. Larin-Kyösti[7]
- Venäläinen laulu, suom. Larin-Kyösti[8]
- Hilpeä hetki, suom. Larin-Kyösti[9]
- Sanokaatte, inehmoiset, suom. Larin-Kyösti[9]
- Laulu, suom. Reino Silvanto[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- V. Kiparsky, Lauri Viljanen, Venäjän runotar. Otava 1946
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Koltsov, Aleksej Vasiljevitš, Tietosanakirja osa 4, palsta 1220–1221, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
- ↑ a b c Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 4. Myöhäisromantiikan runoilijoita”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 248. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ Скачать книги, (Arkistoitu – Internet Archive) oprogressavto.ru (venäjäksi)
- ↑ Venäjän runotar, s. 57–59
- ↑ Lukutupa no 7, s. 51 (3)
- ↑ Venäjän runotar, s. 59–60
- ↑ Venäjän runotar, s. 57
- ↑ Venäjän runotar, s. 61
- ↑ a b Kaksi Aleksei Koljtsovin runoa, Valvoja no 4, 1911
- ↑ Kodin kuvasto, 1915 no 5 s. 51 (3)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksei Koltsov Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Aleksei Koltsov on Wikiaineistossa- Rysslands Burns teoksessa Alfred Jensen, Ryska skaldeporträtt. Kultur- och litteraturhistoriska bilder från Ryssland (1898) (ruotsiksi)
- Koltsov, Aleksej Vasiljevitj, Nordisk familjebok (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
