Lev Rubinštein
| Lev Rubinštein | |
|---|---|
 Lev Rubinštein 2021. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 14. tammikuuta 2024 (76 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus |
venäläinen neuvostoliittolainen (–1991) |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Kirjallinen suuntaus | konseptualismi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto – 14. tammikuuta 2024 Moskova, Venäjä[1][2]) oli venäläinen runoilija, koulutukseltaan kielitieteilijä.[3][4]
Elämänkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa.[5] Moskovolainen konseptualismi oli avantgardistinen liike, joka pilkkasi virallisesti hyväksyttyä sosialistista realismia.[2]
Rubinštein kirjoitti tekstejään alun perin kirjaston luettelokorteille.[5] Hän käytti inspiraation lähteenä kirjastonhoitajan ammattiaan ja siihen liittyvää neuvostobyrokratiaa. Hän myös esitti runojaan julkisesti, ja runoesitykset olivat eräänlaista absurdistista komediaa ja improvisaatiota.[2]
Neuvostoliiton hajottua Rubinštein alkoi saada mainetta ja hänen teoksiaan voitiin julkaista.[2] Hänet tunnetaan Venäjällä kolumneistaan, joita hän kirjoitti Grani.ru-julkaisuun. Kolumneissaan hän käsitteli ajankohtaisia kulttuurielämän aiheita ja muun muassa arvosteli maan johdon kulttuuripolitiikkaa.[5] 1990-luvulla hän alkoi kirjoittaa kolumneja lehteen nimeltä Itogilähde?.
Rubinštein sai vuonna 1999 Andrei Bely -palkinnon.[6]
Rubinštein vastusti avoimesti Vladimir Putinin politiikkaa ja oli säännöllisesti mukana hallinnon vastaisissa mielenosoituksissa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän allekirjoitti useiden muiden merkittävien kirjailijoiden kanssa avoimen kirjeen, jossa tuomittiin Venäjän ”rikollinen sota” ja hallinnon ”valheet”. Rubinšteinia ei kuitenkaan missään vaiheessa pidätetty eikä häntä vastaan nostettu syytettä.[2]
Rubinštein kuoli tammikuussa 2024 vammoihin, jotka hän sai jäädessään auton alle.[1] Moskovan viranomaisten mukaan ajaja ei hidastanut tilanteessa ja kuskilla on 19 liikennerikkomusta edellisen 12 kuukauden aikana.[2] Kuljettaja sai kuitenkin ehdollisen vankeustuomion.[7]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos Tässä olen minä on korttipakka, joka alkaa valokuva-albumina:
- Tässä olen minä.
- Tässäkin olen minä.
- Ja tässä olen minä.
- Tässä ovat vanhemmat. Ilmeisesti Kislovodskissa. Kirjoitus: ”1952”.
Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo hänen suomentajansa Tomi Huttunen.[5] Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tässä olen minä. (Это я, 1995.). Suomentanut Tomi Huttunen. Runot on kirjoitettu erillisille numeroiduille kirjastokorteille. Helsinki: Nastamuumio, 2010. ISBN 978-952-5083-28-6.
- Sankarin ilmestyminen, suom. Tomi Huttunen. Helsinki: Osuuskunta Poesia 2015 ISBN 978-952-305-039-6
- Runot
- Aika kuluu, suom. englannista Aki Salmela, julkaisussa: Tuli & Savu: runouslehti, 2009; nro 3
- Puhdas lyriikka, antologiassa: Päämäärä vie meitä ympyrää. Uuden venäläisen avantgarderunouden antologia. Suomentanut ja toim. Jukka Mallinen. Helsinki: Tamara-press, 1989. ISBN 951-8994-01-3.
- Novelli
- Torstaista perjantaihin, antologiassa Seitsemän sisarusta. Suomalais-venäläinen kirjallisuusantologia. Toimittaneet Jukka Mallinen ja Jevgeni Popov. Jyväskylä: Atena, 1996. ISBN 951-796-045-X.
Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Случаи из языка ('Kielen sattumia'), 1999
- Духи времени ('Ajan hajusteet'), 2008
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Yrjö Kokkonen, Putinia vastustanut runoilija Lev Rubinstein kuollut, oli jäänyt aiemmin auton alle Moskovassa Yle.fi, uutset 14.1.2024, viitattu 14.1.2024
- ↑ a b c d e f Russian poet and Kremlin critic Lev Rubinstein dies aged 76 14.1.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 14.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Rubinštejn, Lev Semenovič, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 7.12.2018, viitattu 11.8.2021 (ranskaksi)
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Rubinštein, Lev”, Otavan kirjallisuustieto, s. 649. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c d Tomi Huttunen: Kirjaston korteista sukeutui runoilija. Helsingin Sanomat, 14.6.2010. Maksullinen artikkeli.
- ↑ Rubinštein, Lev, Kirjasampo, viitattu 11.8.2021
- ↑ Виновник гибели российского поэта отделался условным сроком, Lenta.ru, 9.04.2024
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lev Rubinštein Wikimedia Commonsissa
- Lev Rubinštein, (Arkistoitu – Internet Archive) Päivittyvä luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta.
- Lew Rubinstein, der Poet, der aus der Bibliothek kam. (saksaksi)
- Lev Rubinštein, Marginaalikatuisuus, Idäntutkimus 2011: 2 (pdf)
| ||||||||||||||||||||||
