Barokin kirjallisuus
Barokin kirjallisuus on osa barokiksi nimitettyä taiteen tyylisuuntaa. Se sijoittuu 1500-luvun loppuun ja 1700-luvun puoliväliin.[1] Se syntyi vastapainoksi renessanssille.[2] Aikaa leimasivat hallitsijoiden uskonsodat ja taistelut ja itsevaltaisten johtajien ilkivaltainen hallitseminen.[1] Barokin aikana oli jyrkkä jakautuminen arvojen ja elämän hallintojen välillä[2] ja sisäiset ristiriidat kuvaavat hyvin barokkia.[1] Barokkia on kuvattu renessanssin rappiokaudeksi ja kirjallisuuden tutkijat usein sivuuttavat sen.[2]
Barokkiin kuuluvat metaforat[1], polarisaatiot.[2], kielikuvat ja kaksoismerkitykset[1]. Barokissa korostetaan vastakohtia ja tilanteita liioitellaan ja dramatisoidaan.[1] Siinä leikitään kielellä ja sana-akrobatia, kielelliset kokeilut[1] ja sointukokeilut[2] ovat yleisiä. Barokin kirjallisuus on myös teennäistä eikä se edes yritä olla luonnollista.[1] Tunnettuja kirjailijoita ovat Giambattista Marini, Honoré d'Urfé ja Luis de Góngora.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Aikajana, Jyväskylän yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Sirkka Heiskanen-Mäkelä: Barokin kirjallisuus ja näyttämötaide, Jyväskylän yliopisto, 1983 ISBN 951-678-888-2lähde tarkemmin?
- ↑ Rafael Koskimies: Maailman kirjallisuus 1–4, Otava, 1963–1965lähde tarkemmin?