Wilhelm Küchelbecker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wilhelm Küchelbecker

Wilhelm Küchelbecker (ven. Вильгельм Карлович Кюхельбекер, Vilgelm Karlovitš Kjuhelbeker; 21. kesäkuuta (J: 10. kesäkuuta) 1797 Pietari, Venäjän keisarikunta23. elokuuta (J: 11. elokuuta) 1846 Tobolsk) oli venäläinen runoilija ja dekabristi.

Küchelbecker syntyi Pietarissa etniseltä taustaltaan saksalaiseen perheeseen. Hän kasvoi Virossa ja oli Aleksandr Puškinin opiskelutoveri Keisarillisessa Aleksanterin-lyseossa Tsarskoje Selossa. Hän lähti vuonna 1821 Pariisiin, mutta palasi pian takaisin Venäjälle.

Küchelbecker oli etnisyydestään huolimatta kansallismielinen venäläinen. Hän taisteli Kaukasian sodassa ja osallistui joulukuussa 1825 dekabristikapinaan, jonka tavoitteena oli estää keisari Nikolai I:n valtaannousu. Hän aikoi ampua tsaarin veljen suuriruhtinas Mihailin, mutta kapina epäonnistui ja Küchelbecker pakeni ulkomaille. Hänet vangittiin Varsovassa ja tuomittiin kuolemaan. Hän virui vankina mm. Suomenlinnan ja Käkisalmen linnoituksessa. Kymmenen vankeusvuoden jälkeen hänet karkotettiin Länsi-Siperiaan Kurganin alueelle.

Küchelbecker kirjoitti Puškinin muistoksi elegian, kun tämä oli saanut surmansa kaksintaistelussa. Küchelbecker kuoli tuberkuloosiin Tobolskissa Siperiassa 1846.

Venäläinen säveltäjä Dmitri Šostakovitš käytti Küchelbeckerin runoa "O Delvig!" ("О Дельвиг, Дельвиг!") neljännessätoista sinfoniassaan vuonna 1969. Juri Tynjanov kirjoitti hänestä romaanin Kjuhlja (1925).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ero (Разлука) 1817
  • Runoilija (Поэты), 1820
  • Prometheukselle (К Прометею), 1820 (julk. 1926)
  • Ennustus (Пророчество), 1822 (julk. 1891)
  • Kreikkalainen laulu (Греческая песнь), 1821 (julk. 1939)
  • Akhateelle (К Ахатесу), 1821 (julk. 1939)
  • Rylejevin varjo (Тень Рылеева), 1827 (julk. 1862)
  • Venäläisten runoilijain kohtalo (Участь русских поэтов) 1845
  • Argoslaiset (Аргивяне), tragedia, 1822–24
  • Runoutemme ja varsinkin lyriikkamme suunnasta viime vuosikymmeninä (О направлении нашей поэзии, особенно лирической, в последнее десятилетие), 1824
  • Byronin kuolema (Смерть Байрона), 1824
  • Orpo (Сирота), runoelma, 1833 (julk. 1939)
  • Inkeroinen (Ижорский), osat I–II 1829–33 (julk. 1836), osa III 1840–41 (julk. 1939)
  • Ivan, kauppiaanpoika (Иван — купецкий сын), satunäytelmä 1832–1842 (julk. 1939)
  • Prokofi Ljapunov (Прокофий Ляпунов), tragedia 1834 (julk. 1938)
  • Viimeinen kolonna (Последний Колонна), romaani 1832–1843 (julk. 1937)
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.