Laulu Igorin sotaretkestä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ensimmäisen julkaisun nimiölehti.

Laulu Igorin sotaretkestä (ven. Сло́во о полку́ И́гореве, Slovo o polku Igoreve) on 1100-luvun lopun muinaisvenäläisen kirjallisuuden muistomerkki.[1]

Tuntemattoman tekijän[1] proosarunoelma[2][3] kuvaa tappioon päättynyttä sotaretkeä, jonka Novgorod-Severskin ruhtinas Igor Svjatoslavitšteki vuonna 1185 kumaaneja vastaan. Sen pääajatuksena on hajanaisen Venäjän yhdistäminen taisteluun paimentolaisia vastaan. Luonteeltaan teos on sekä lyyrinen että eeppinen. Sen kuvakieli perustuu pitkälti kansanperinteeseen. Taiteellisesti korkeatasoinen runoelma on vaikuttanut Kulikovon taistelusta kertovaan Zadonštšinaan ja sen kautta eräisiin muihin 1400–1600-luvun kirjallisuuden muistomerkkeihin.[1]

Laulu Igorin sotaretkestä säilyi vain yhtenä kopiona, joka 1790-luvun alussa joutui kreivi Aleksei Musin-Puškinin käsiin. Sen ensimmäinen painettu julkaisu ilmestyi vuonna 1800. Alkuperäinen käsikirjoitus tuhoutui Moskovan palossa vuonna 1812. Epäilyt teoksen aitoudesta on kumottu myöhemmissä tutkimuksissa.[4]

Runoelma on syntynyt aikana, jolloin itäslaavit eivät vielä olleet jakautuneet venäläisiksi, ukrainalaisiksi ja valkovenäläisiksi. Siksi sitä voidaan pitää näiden kansojen yhteisenä perintönä.[5] Se on vaikuttanut monien kirjailijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien teoksiin[2]. Siihen pohjautuu muun muassa Aleksandr Borodinin ooppera Ruhtinas Igor[6].

Teos on käännetty useita kertoja nykyvenäjäksi ja muille kielille[2]. Jaakko Rugojevin suomennos ilmestyi Petroskoissa vuonna 1953.

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laulu Igorin sotaretkestä. Suom. Jaakko Rugojev. Dmitri Lihatšovin esipuheen suom. Urho Ruhanen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1953.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 23, s. 581. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.
  2. a b c Literaturnyi entsiklopeditšeski slovar, s. 389. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1987.
  3. Kysymys tekstin proosa- tai runoasusta on kiistanalainen. Kadonneet suppeat vokaalit lukemalla siitä voi löytää myös loppusointuja. Entsiklopedija dlja detei. Tom 9. Russkaja literatura. Tšast 1. Ot bylin i letopisei do klassiki XIX veka. Moskva: Avanta+, 2001, s. 223. ISBN 5-8483-0005-4.
  4. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 23, s. 581–582. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.
  5. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 23, s. 582. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.
  6. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 1080

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]