Andrei Bitov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andrei Bitov
Andrei Bitov vuonna 2008.
Andrei Bitov vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt27. toukokuuta 1937
Pietari
Kuollut3. joulukuuta 2018 (81 vuotta)
Moskova, Venäjä
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Kirjallinen suuntauspostmodernismi
Aiheesta muualla
andrey-bitov.ru
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Andrei Georgijevitš Bitov (ven. Андре́й Гео́ргиевич Би́тов; 27. toukokuuta 1937 Pietari3. joulukuuta 2018 Moskova, Venäjä)[1] oli venäläinen kirjailija,[2] joka on kirjoittanut useita kokeellisia teoksia. Hän sai Bunin-palkinnon 2006 proosavalikoimastaan.lähde?

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bitov eli suurimman osan elämästään Pietarissa. Kaupungin kirjallisuuden ja kulttuurin historia eli “Pietarin kaupungin myytti” on hänen tuotantonsa ydintä. Hän aloitti opinnot geologisessa instituutissa 1956 ja valmistui sieltä 1962. Opiskeluaikanaan hän alkoi liikkua piireissä, jotka etsivät uudenlaista kirjallista kulttuuria. Nämä piirit halusivat löytää “nykytodellisuuden nykyaikaisen ilmaisumuodon”. Siihen ei riittänyt pelkkä sosiaalisen todellisuuden kuvailu. [3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bitovin kirjailijanura alkoi vuonna 1962 novellikokoelmalla. Novellien ja romaanien lisäksi Bitov on kirjoittanut myös matkakuvauksen Armeniasta.[4] Bitovin kertomukset voidaan jakaa psykologisiin novelleihin ja matkakertomuksiin. Toisaalta matka on teema ja motiivi kautta koko hänen tuotantonsa. Päähenkilö on usein itsensä vieraantuneeksi kokeva tarkkailija. Bitov rakensi erilaisista kulttuuriaineksista vivahteikasta ja lyyristä proosaa. [3]

Bitov on ollut professori Pekka Pesosen keskeinen tutkimuskohde. Pesonen pitää Bitovia ”venäläisen postmodernismin” isänä.[5]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puškinin talo. Suomentanut Esa Adrian. Gummerus, 1983. ISBN 951-20-2488-8.
  • Poisliitävä Monahov: pisteviivaromaani. Suomentanut Esa Adrian. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2655-4.
  • Symmetrian opettaja. Nimellä: E. Taird-Boffin. Suomentanut Esa Adrian. Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3354-2. Sisältää novellit
    • Näkymä Troijan taivaasta
    • O - numero vai kirjain
    • Puskinin valokuva
    • Säkeitä kahvikupista
    • Taistelu Alfabetissa
  • Apinoiden odotus: matkantekoromaani. Suomentanut Esa Adrian. Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4427-7.
Novellit ja muut kirjoitukset
  • Kuva, suom. Adrian, Esa Neuvostoproosaa 3, Uusimmat vuosikymmenet, valikoinut. Sergei Zalygin, venäjän kielestä suom. Esa Adrian, WSOY 1979 ISBN 951-0-09401-3
  • Free Puškin! Julkaisussa: Parnasso vsk. 49 (1999): 2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Умер писатель Андрей Битов (venäjäksi)
  2. Jukka Petäjä: Venäläiskirjailija Andrei Bitov on kuollut. Helsingin Sanomat, 6.12.2018, s. B 6. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10093–10094, art. Bitov, Andrei. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
  4. Kirjailijan esittely teoksen Poisliitävä Monahov kansipaperissa.
  5. Pekka Pesonen: Pietari kohtalona 375 humanistia. Helsingin yliopisto. Viitattu 6.12.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Pesonen: "Aikanautti Andrei Bitov – venäläisen postmodernismin klassikko", teoksessa Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri. Avain, 2012. ISBN 978-951-692-876-3.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.