Dmitri Merežkovski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Dmitri Merežkovski
Dmitri Merežkovski 1890-luvun valokuvassa.
Dmitri Merežkovski 1890-luvun valokuvassa.
Syntynyt 14. elokuuta 1865
Pietari
Kuollut 9. joulukuuta 1941 (76 vuotta)
Pariisi
Ammatit kirjailija
Kansallisuus venäläinen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Dmitri Sergejevitš Merežkovski (ven. Дми́трий Серге́евич Мережко́вский, 14. elokuuta (J: 2. elokuuta) 1865 Pietari9. joulukuuta 1941 Pariisi) oli venäläinen kirjailija. Hänen merkittävin teoksensa on trilogia Kristus ja Antikristus (1896–1905).[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dmitri Merežkovski syntyi aateliseen virkamiesperheeseen[3]. Hän valmistui Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä osastosta[4] ja meni vuonna 1889 naimisiin runoilija Zinaida Hippiuksen kanssa[3].

Aluksi Merežkovski kirjoitti runoja. 1890-luvulla hän oli symbolismin tunnetuimpia edustajia Venäjällä. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi laajoista uskonnollis-filosofisista romaaneistaan, jotka olivat suosittuja myös käännöksinä.[5] Historiallisten romaanien sarjan ”Kristus ja Antikristus” (Hristos i Antihrist) muodostavat kirjat ”Jumalien kuolema: Julianus Luopio” (Smert bogov: Julian Otstupnik, 1896), ”Ylösnousseet jumalat: Leonardo da Vinci” (Voskresšije bogi: Leonardo da Vintši, 1901) ja ”Antikristus: Pietari ja Aleksei” (Antihrist: Pjotr i Aleksei, 1905). Sen pääajatus on historian taitekohdissa ilmenevä Kristuksen ja Antikristuksen ikuinen taistelu.[1][2]

1900-luvun alussa Merežkovski ja Hippius perustivat uskonnollis-filosofisen seuran, jonka tarkoituksena oli levittää ”uutta uskonnollista tietoisuutta”. Vuoden 1905 vallankumoustapahtumien aiheuttama pettymys pakotti kirjailijan etsimään uusia aatteita lännestä. Lokakuun vallankumoukseen pariskunta suhtautui jyrkän kielteisesti. Vuonna 1919 Merežkovski ja Hippius pakenivat Varsovaan ja myöhemmin Pariisiin, jossa he perustivat ”Vihreä lamppu” -nimisen kirjallisuusfilosofisen yhdistyksen.[6]. Lännessä Merežkovski jatkoi kirjallista työtään ja osallistui bolševismin vastaiseen toimintaan kannattaen jopa Hitleriä. Neuvostoliitossa hänen teoksiaan ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986.[7]

Merežkovski julkaisi myös näytelmiä ja kirjallisuuskriittisiä esseitä. Hänen muihin teoksiinsa kuuluvat muun muassa Tolstoi i Dostojevski (1901), Smert Pavla I (1905), Aleksandr I (1911) ja Tšetyrnadsatoje dekabrja.[2]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jumalien kuolema; Julianus Luopio. Suom. Hugo T. Salonen. Jyväskylä: Gummerus, 1923–1924.
  • Ylösnousseet jumalat: Leonardo da Vinci. Kaksi osaa. Suom. K. W. Järnefelt ja V. K. Trast. Helsinki: Otava, 1910–1911. Uusi painos kolmessa osassa: Helsinki: Ex libris, 1972.
  • Antikristus: Pietari Suuri ja hänen poikansa Aleksei: Historiallinen romaani Venäjän suuruuden ajoilta. Kaksi osaa. Suom. A. A.. Jyväskylä: Gummerus, 1926.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Viitattu 17.2.2012. (venäjäksi)
  2. a b c Hakusana Merežkovski, Dmitri teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 15. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: K–Pk, s. 374. Espoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-07254-0.
  3. a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 492. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3. (venäjäksi)
  4. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 16, s. 86. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1974. (venäjäksi)
  5. Kasack 1988. s. 492–494.
  6. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 47–50. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6. (venäjäksi)
  7. Kasack 1988. s. 493.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]