Demjan Bednyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demjan Bednyi.

Demjan Bednyi (ven. Демья́н Бе́дный, oikealta nimeltään Jefim Aleksejevitš Pridvorov, Ефи́м Алексе́евич Придво́ров; 13. huhtikuuta (J: 1. huhtikuuta) 1883 H’ersonin läänin Gubovkan kylä – 25. toukokuuta 1945 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija.

Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefim Pridvorov syntyi köyhän talonpojan perheeseen. Kyläkoulun jälkeen hän opiskeli armeijan lääkintäkoulussa (1896–1900), palveli armeijassa (1900–1904) ja opiskeli Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa (1904–1908). Vuosina 1914–1915 hän oli armeijassa lääkintämiehenä.[1]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoilijan ensimmäiset teokset ilmestyivät vuonna 1899. Vuodesta 1911 lähtien hän käytti tekijänimeä Demjan Bednyi.[2] Vuonna 1912 hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja alkoi toimi Pravdan avustajana. Vuonna 1913 ilmestyi Ivan Krylovia jäljittelevä kokoelma Basni (”Eläinsatuja”).[3]

Bednyin tuotanto on bolševikkipuolueen linjaa noudattelevaa vallankumouksellista agitaatio- ja propagandarunoutta. Hänen satiiriset, ajankohtaisiin tapahtumiin perustuvat eläinsatunsa, runoelmansa, runomuotoiset pakinansa ja pamflettinsa saivat valtavan suosion erityisesti Venäjän kansalaissodan aikana.[4] Lenin arvosti Bednyitä agitaattorina, mutta kiinnitti huomiota hänen karkeaan kansanomaiseen tyyliinsä.[1]

1930-luvulla Bednyin teokset saivat osakseen murskaavaa kritiikkiä. Näytelmää Bogatyri (”Sankarit”, 1936) arvosteltiin Venäjän historian ja venäläisen kansanluonteen vääristelystä. Vuonna 1938 Bednyi erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja kommunistipuolueesta, mutta toisen maailmansodan aikana hän toimi jälleen propagandarunoilijana.[3][5]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1952 julkaistussa NKP:n päätöksessä Bednyin teoksien uudelleenjulkaisuja arvosteltiin ”mitä karkeimmista poliittisista vääristelyistä”,[3] mutta myöhemmin häntä pidettiin ”yhtenä sosialistisen realismin perustanlaskijoista”, joka ”vaikutti neuvostorunouden kehitykseen, kansanomaisti runouden kieltä ja uudisti eläinsadun lajityyppiä”. Runoilija palkittiin Leninin ja Punalipun kunniamerkeillä.[6]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alas uunilta. Suom. Juhani (oik. Josef Schultz). Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1931.
  • Demjanin uusi testamentti. Mukaillen suom. Juhani. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1931.
  • Paratiisin lunastus. Mukaillen suom. Juhani. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1931.
Runoja antologioissa

Lähde[7]

  • Runoni, suom. Lauri Kemiläinen, antologiassa Venäjän runotar: valikoima venäläistä lyriikkaa , toim. Valentin Kiparsky ja Lauri Viljanen. Otava 1946 – Näköispainos Ntamo 2013
  • Valtakatu: katkelma, suom. Armas Äikiä, julkaisussa: Punalippu 1982; nro 4

Teoksessa 20 Neuvostoliiton kirjailijaa, suomentanut Armas Äikiä. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1960.

  • Käki (Kukuška)
  • Lena (Lena)
  • Rumpu
  • Siili (Jož)
  • Suuri uroteko (Великий подвиг)
  • Tofuta viisas (Tafuta mudryi)
  • Valtakatu (runoelma) (Glavnaja ulitsa)
  • Vieraan mukaan vastaanotto

Teoksessa Neuvostolyriikkaa 2, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1977 ISBN 951-30-3680-4. Runot on suomentanut Matti Rossi Raija Ryminin raakakäännöksestä.

  • Herra on ylösnoussut
  • Johtotähti
  • Kolme kaunista laulua
  • Lumihiutaleet
  • Perillinen
  • Runouteni
  • Virka on täytetty

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Demjan Bednyi feb-web.ru. Viitattu 11.10.2009. (venäjäksi)
  2. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 144. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  3. a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 85. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  4. Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 66. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0.
  5. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 145–146. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  6. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 3, s. 77–78. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  7. Demjan Bednyi, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 2.12.2021, viitattu 12.12.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]