Kreikkalainen kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EU-jäsen antiikkisilla perinteillä.

Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan arkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntien kulttuuriin.

Kulttuurihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bysanttilainen kulttuuri

Antiikin Kreikan kulttuurilla (700 eaa. – 400 jaa.) on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Antiikin Kreikkaa kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi. Bysanttilainen kulttuuri (n. 4001453) tarkoittaa Bysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa kukoistanutta kulttuuria. Siinä yhtyy itämaisia ja hellenistisiä aineksia.

Kuvataiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan taide

Antiikin kuvanveisto kuvasi ennen kaikkea alastonta ihmisvartaloa. Veistokset eivät pyrkineet yksilölliseen näköisyyteen, vaan esittivät ihannetyyppejä, kuvasivat he sitten ihmisiä tai jumalia. Varhaisia maalauksia on säilynyt lähinnä keramiikkavaaseissa.

Kreikan nykytaiteilijoista Theodoros Stamos maalasi abstraktiin ekspressionismiin luokiteltavia teoksia, joita on monien suurten museoiden kokoelmissa.[1] Takis ja Chrysa tekivät kineettistä taidetta.[2] Jannis Kounellis luo arte povera-tyylistä taidetta löytämistään esineistä.[3]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doorilainen temppeli.

Rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat. Bysantin ajan rakennustaiteen suurimmat monumentit ovat Kreikan nykyrajojen ulkopuolella, mutta esimerkiksi mosaiikkeja on myös Kreikan monissa kirkoissa.

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikassa on 17 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta:[4]

Esittävät taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreikkalainen musiikki

Antiikin aikana kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat soittimet.

Rebetikot olivat kreikkalaisen alamaailman lauluja, joita on verrattu amerikkalaiseen bluesiin. Suuri osa rebetiko-lauluista on tarkoitettu tanssittaviksi, ja niihin on yhdistetty erilaisia tansseja.

Vuonna 2005 Kreikka voitti Eurovision laulukilpailun Helena Paparizoun kappaleella "My number one".

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaohjaaja Mihalis Kakogiannis on ollut viidesti Oscar-ehdokkaana. Hänen tunnetuin työnsä on Kerro minulle, Zorbas vuodelta 1964.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan käytetyin uutismedia on televisio. Vuonna 2009 se oli pääasiallinen uutiskanava 78 prosentille kreikkalaisista. Se oli aiemmin valtion monopoli, mutta 1980-luvun loppupuolen jälkeen kaupalliset asemat ovat vieneet suuren markkinaosuuden. Radiotoiminnan sääntely on vähäistä. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Eleftherotypia, Ta Nea ja Kathimerini.[5]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana kirjallisuudessa oli hallitsevana eepillinen runous, jota edusti muun muassa Iliaan ja Odyseeian kirjoittaja Homeros. Kreikkalaisen tragedian suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, komedian puolestaan Aristofanes.

Kreikkalaisista kirjailijoista kaksi on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon: Giorgos Seferis vuonna 1963 ja Odysseas Elytis vuonna 1979.

Keittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen välimerellinen. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa. Kreikkalainen salaatti, horiatiki, sisältää kasvisten lisäksi fetaa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikkalainen kulttuuri.
  1. Teodoros Stamos Guggenheim Library
  2. Takis Medusa Art Gallery
  3. Janis Kounellis Guggenheim
  4. Unesco
  5. Greece Country Profile BBC News
  6. Kreikkalainen keittiö Valio