Athos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuorta, muskettisoturia käsittelee artikkeli Athos (Kolme muskettisoturia).
Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio
Αυτόνομη Μοναστική Πολιτεία Αγίου Όρους
Sijainti
Sijainti

Koordinaatit: 40°09′26″N, 24°19′35″E

Valtio Kreikan lippu Kreikka
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Itsehallintoalue (autonominen munkkivaltio)
 – Hallinnollinen keskus Karyés
Pinta-ala 335,63 km²
Väkiluku (2011) 1 811[1]
 – Väestötiheys 5,4 as/km²
Kielet koinee-kreikka
kirkkoslaavi
venäjä
serbia
georgia
bulgaria
romania (liturginen ja siviilinen)
kreikka (siviilikäytössä)
Lyhenteet
 – ISO 3166 GR-69[2]

Athos tai Athosvuori (kreik. Άθως, usein Άγιο Όρος, Ágio Óros, Pyhä Vuori) on Kreikan alaisuuteen kuuluva itsehallinnollinen alue,[3] viralliselta nimeltään Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio (kreik. Αυτόνομη Μοναστική Πολιτεία Αγίου Όρους, Aftónomi Monastikí Politeía Agíou Órous), joka sijaitsee Makedoniassa Pohjois-Kreikassa. Itsehallintoalue käsittää samannimisen vuoren sekä niemimaan, joka on itäisin Chalkidikín niemimaan kolmesta Egeanmereen pistävästä niemestä.

Ainoastaan munkit saavat asua Athoksella. Sen väkiluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 1 811.[1] Athosvuoren alueella sijaitsee 20 ortodoksista suurempaa luostaria sekä lukuisia sivuluostareita ja erakkomajoja. Vanhin luostareista, Suuri Lavra (Megísti Lávra), on perustettu vuonna 963.[4] Itsehallintoalueen hallintoa hoitaa luostareiden yhteinen elin, jossa on edustaja jokaisesta luostarista, ja Kreikan perustuslaissa alueelle on taattu erikoinen autonominen asema. Alueen hallinnollinen keskus on Karyésin kylä,[1] joka sijaitsee niemimaan keskiosissa. Ortodoksisen kirkon hallinnossa Athos on itsehallinnollinen Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuudessa.

Athos on koko ortodoksisen kirkon merkittävimpiä hengellisiä ja luostarielämän keskuksia sekä bysanttilaisen kulttuurin, kuten ikonitaiteen, perinnön merkittävä säilyttäjä.[5][4] Athokselle päästetään ainoastaan rajallinen määrä pyhiinvaeltajia. Alueella saavat vierailla ainoastaan miehet.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana Athosvuori oli pyhitetty Zeukselle ja alueella oli tämän temppeli vielä 400-luvulla. Vuori mainitaan jopa Zeuksen ja Apollonin kotina ennen kuin nämä muuttivat Olympos-vuorelle.[6][7] Aiskhylos mainitsee vuoren ”Zeuksen suojelemana” luetellessaan Oresteiassa vuoria, joiden kautta tuliviesti Troijan tuhosta kulki Troijan Ida-vuorelta Mykeneen.[8]

Athosvuori.

Persialaissotien aikana persialaisten laivasto haaksirikkoitui Athoksella vuonna 492 eaa. yrittäessään kiertää niemen. Tämän vuoksi Kserkses kaivautti niemen halki kanavan yrittäessään Kreikan valtausta uudelleen vuonna 480 eaa.[9]

Legendan mukaan Neitsyt Maria ja evankelista Johannes olivat Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen purjehtimassa Jaffasta Kyprokselle vieraillakseen Lasaruksen luona. Laiva eksyi ja ajautui Athoksen itärannikolle. Maria astui rannalle ja hurmaantui paikan kauneudesta. Hän siunasi sen, antoi apostoli Johanneksen kastaa rantaan tulleet paikalliset kristityiksi ja rukoili pojaltaan, että alue voisi olla hänen puutarhansa. Silloin taivaasta kuului ääni: ”Olkoon tämä paikka sinun perintösi ja puutarhasi, paratiisi ja suojapaikka niille, jotka pelastusta etsivät”. Tämän vuoksi Athosvuorta pidetään Jumalanäidin puutarhana, johon muilla naisilla ei ole pääsyä.[10][11]

Athokselle alkoi asettua erakkoja mahdollisesti jo 400-luvulla. Alueen ensimmäisen luostarin, Suuren Lavran (Megísti Lávra), perusti Athanasios Athoslainen vuonna 963.[4] Luostareiden perustajat olivat pääosin kreikkalaisia munkkeja, mutta alueella on myös serbien perustama Chilandarioksen luostari (perustettu vuonna 1198), bulgarialaisten Zografoksen luostari (perustettu 900-luvulla) sekä venäläisten Pyhän Panteleimonin luostari (perustettu 1200-luvulla). Lisäksi Ivironin luostarin ovat perustaneet georgialaiset, mutta sen munkit ovat nykyään pääosin kreikkalaisia. Athos kehittyikin vuosisatojen kuluessa hyvin kansainväliseksi paikaksi ja sinne saapui munkkeja koko itäisestä kristikunnasta.[4]

Bysantin keisarit suosivat Athoksen luostareita lahjoituksin. 1300-luvulla alueella kehittyi hesykasmi, myöhäisemmän bysanttilaisen teologian keskeisin virtaus, joka on vaikuttanut paljon koko ortodoksiseen maailmaan. Athoksen itsehallinnollinen asema säilyi osmanivallan aikana ja se oli tuolloin merkittävä kreikankielisen koulutuksen keskus.[4] Kreikan vapaustaistelun aikana Athoksella tingittiin kahdesti naisia koskevasta kiellosta tulla alueelle: vuoden 1770 kapinan ja vuonna 1821 alkaneen Kreikan vapaussodan aikana luostari antoi suojan pakolaisille, joihin kuului myös naisia ja tyttöjä.

1800-luvulla Athokselle tuli paljon erityisesti venäläisiä munkkeja.[4] Athoksen alue tuli osaksi Kreikan valtiota vuonna 1913. Kreikan hallitus hyväksyi alueen autonomisen aseman virallisesti 10. syyskuuta 1926.[2]

1980-luvulla Kreikan kommunistinen kulttuuriministeri Melina Mercouri yritti päästä niemelle, mutta munkit viestittivät valmiutensa jopa aseelliseen vastarintaan, jonka jälkeen hän luopui aikeesta. Vuonna 2003 Euroopan parlamentti esitti naiskiellon kumoamista, mutta Kreikan valtio epäsi sen.[10] Aiemmin, 1930-luvulla kreikkalainen malli Aliki Diplarakou kuohutti maailmaa livahtamalla Athokselle mieheksi pukeutuneena.

Athosvuorella asui 1900-luvun alussa 7 500 munkkia.[4] 1940-luvulla asukkaita oli noin 4 700. Väkiluku laski huomattavasti 1970-luvulla ja alimmillaan vuonna 1981 alueella asui noin 1 400 henkeä.[2] Nykyisin väkiluku on jälleen kohonnut tästä jonkin verran ja nykyisin alueella asuu yli 1 800 munkkia.[1] Nykyisin yhä useammat munkit ovat nuoria ja koulutettuja, ja alue on saanut suosiota myös perinteisten ortodoksisten maiden ulkopuolella.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athos-vuoren kartta.

Athoksen niemimaa pistää Egeanmereen noin 50 kilometriä pitkänä ja 8–12 kilometriä leveänä ja on itäisin Chalkidikín eli Khalkidiken niemimaan kolmesta niemestä. Sen pinta-ala on 335,63 neliökilometriä. Niemimaa on hyvin vuoristoinen ja sen vuoret kohoavat jyrkästi lähes suoraan merestä. Varsinainen Athosvuori, joka sijaitsee niemimaan eteläkärjessä, on 2 033 metriä korkea. Ylempänä ei kasva ollenkaan puita, mutta alempana on ikivihreitä jo muinaisilta ajoilta peräisin olevia puita.[3] Toinen korkea huippu alueella on Antiáthonas (1 033 metriä).

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan perustuslaissa Athoksen alueelle on taattu autonominen asema. Alueen hallinnollinen keskus on Karyésin kylä.[1] Siellä toimivat sekä alueen hengellinen että maallinen hallinto.

Itsehallintoalueen hengellisestä hallinnosta vastaavat munkkiyhteisön priimas (prótos) sekä 20-jäseninen pyhä neuvosto (ierá epistasía), jossa ovat edustettuna kaikki Athoksen 20 luostaria.[12][13] Ortodoksisen kirkon hallinnossa Athoksen alue on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuudessa itsehallinnollisena. Näin se ei kuulu Kreikan ortodoksisen kirkon alaisuuteen.

Alueen maallista hallintoa edustaa muun muassa Kreikan hallinnon asettama kuvernööri.[12][13] Itsehallinnollisena Athos ei kuulu mihinkään Kreikan hallinnolliseen alueeseen tai alueyksikköön eikä kunnallishallinnon alaisuuteen.[2]

Asutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athosvuorella on kaksi kylää sekä 20 luostaria. Lisäksi alueella on useita kymmeniä sivuluostareita eli skiittoja sekä erakkomajoja. Vuonna 2011 Athoksen kylät sekä asutut luostarit ja skiitat olivat:[1]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athoksen itsehallintoalueen hallintorakennus Karyésissa.
Nimi Asukkaita
Dáfni 0
Karyés 163

Luostarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Asukkaita
Chilandarioksen luostari Moní Chilandaríou 58
Docheiarioksen luostari Moní Docheiaríou 53
Esfigmenoun luostari Moní Esfigménou 2
Filotheoksen luostari Moní Filothéou 65
Ivironin luostari Moní Ivíron 32
Karakalloksen luostari Moní Karakállou 45
Konstamonitoksen luostari Moní Konstamonítou 51
Koutloumousionin luostari Moní Koutloumousíou 75
Pantokratorin luostari (Kaikkivaltiaan luostari) Moní Pantokrátoros 28
Pyhittäjä Gregorioksen luostari Moní Osíou Grigoríou 96
Pyhän Dionysioksen luostari Moní Agíou Dionysíou 36
Pyhän Panteleimonin luostari (Rossikon) Moní Agíou Panteleímonos 67
Pyhän Paavalin luostari Moní Agíou Pávlou 48
Simonopetran luostari (Simon Pietarin luostari) Moní Símonos Pétras 75
Suuri Lavra (Megísti Lávra) Moní Megístis Lávras 79
Stavronikitan luostari Moní Stavronikíta 39
Vatopedin luostari Moní Vatopedíou 148
Xenofontoksen luostari Moní Xenofóntos 72
Xiropotamoksen luostari Moní Xiropotámou 0
Zografoksen luostari Moní Zográfou 42

Skiitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Pääluostari Asukkaita
Néa Skíti Pyhän Paavalin luostari 45
Prováta - Morfovoú Suuri Lavra 35
Skíti Agías Ánnis 92
Skíti Agías Triádos 29
Skíti Agíou Andréou Vatopedi 46
Skíti Agíou Dimitríou Vatopedíou Vatopedi 0
Skíti Agíou Dimitríou 58
Skíti Agíou Panteleímonos 17
Skíti Evangelismós tis Theotókou 7
Skíti Theotókou  2
Skíti Profítoi Ilioú 10
Skíti Timíou Prodrómou Ivíron Iviron 4
Skíti Timíou Prodrómou Megístis Lávras Suuri Lavra 41

Muut asutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Pääluostari Asukkaita
Karoúlia (hesykasterio) Suuri Lavra 7
Kapsála 30
Katounákia (hesykasterio) Suuri Lavra 39
Kerasiá - Ágios Vasíleios Suuri Lavra 29
Metóchion Chourmítsis 15
Vígla - Ágios Neílos Suuri Lavra 18
Vouleftíria Suuri Lavra 13

Athoksella toimii kolme viinitilaa, Metóchion Chromítsa,[14] Monoxylítis (Metóchion Ágios Nikólaos)[15] ja Mylopótamos.[16]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karyésin kirkon seinämaalauksia.

Athos on merkittävä ortodoksisen ja bysanttilaisen kulttuurin säilyttäjä. Muun muassa bysanttilaisen ikonimaalauksen perinne on kehittynyt ja säilynyt Athoksella. Merkittäviä ovat myös alueen kirkkojen seinämaalaukset.[4] Athoksen luostarien kirjastoissa on suuret ja merkittävät kokoelmat keskiaikaisia käsikirjoituksia.[9]

Valtaosassa luostareissa noudatetaan juliaanista kalenteria ja bysanttilaista aikaa, joten kellot luostareissa ovat neljä tuntia edellä Kreikan aikaa UTC+2.

Taidemuseo Tennispalatsissa Helsingissä järjestettiin elokuusta 2006 tammikuuhun 2007 bysanttilaisen taiteen näyttely, jossa on esillä ikoneita, käsikirjoituksia ja muita esineitä Athos-vuorelta. Ne olivat ensi kertaa Kreikan rajojen ulkopuolella. Näyttely oli yleisömenestys.[5]

Vierailu alueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athoksen itsehallintoalueen hallinnon myöntämä vierailulupa (diamonitírio).

Athokselle päästetään ainoastaan rajallinen määrä pyhiinvaeltajia.[4] Alueella saavat vierailla ainoastaan miehet. Naisia koskeva kielto tulla alueelle koskee myös naaraspuolisia tuotantoeläimiä, kuten kanoja ja lampaita.[10] Ulkopuolisten vierailuun alueella tarvitaan aluehallinnon erillinen lupa, eräänlainen viisumi, diamonitírio (διαμονητήριο).

Alueelle saavutaan yleensä laivalla. Useimmat alueelle matkaavat ja vierailuun oikeutetut saapuvat Ouranoúpolin kylästä Athoksen niemen länsirannikolla sijaitsevaan Dáfnin satamakylään. Muiden turistien on mahdollista nähdä Athos mereltä käsin muun muassa Ouranoúpolista lähtevillä risteilyillä.[17][18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. a b c d Greece Statoids. Viitattu 30.1.2015.
  3. a b Mount Athos Home Page inathos.gr. Viitattu 26.11.2006.
  4. a b c d e f g h i j k Kärkkäinen, Tapani: Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja, s. 61. 2. painos. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2008. ISBN 978-951-8979-27-5.
  5. a b Athos - Luostarielämää Pyhällä Vuorella. 10.8.2006 - 21.1.2007 Taidemuseo Tennispalatsi. Viitattu 30.1.2015.
  6. Mount Athos Places of Peace and Power. Viitattu 30.1.2015.
  7. Mount Athos Go Greece. Viitattu 30.1.2015.
  8. Aiskhylos: Agamemnon 286. Kirsti Simonsuuren käännöksessä ”Zeuksen suojelema”, Elina Vaaran käännöksessä ”Zeukselle rakas”.
  9. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Athos”, Antiikin käsikirja, s. 68. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  10. a b c Naisilta pääsy kielletty Ortodoksi.net. Viitattu 26.11.2006.
  11. History – inathos.gr, luettu 26.11.2006
  12. a b The Town of Karyes Macedonian Heritage. Viitattu 12.1.2015.
  13. a b Karyes Orthodox Wiki. Viitattu 12.1.2015.
  14. Tsantali, Mount Athos GrapeRover in Greece. Viitattu 2.2.2015.
  15. Monoxylitis / Metochi Agiou Nicolaos Athos Agion Oros. Viitattu 2.2.2015.
  16. Mylopotamos wines, Mount Athos GrapeRover in Greece. Viitattu 2.2.2015.
  17. Ouranoupolis Village Greeka.com. Viitattu 2.2.2015.
  18. Ouranoupoli Ouranoupoli.gr. Viitattu 2.2.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gothóni, René: Athos - Pyhä vuori. Schildts, 2012.
  • Kerubim, arkkimandriitta: Aikamme athoslaisia hahmoja I. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, 2004.
  • Oranen, Mikko (toim.): Athos. Kajastuksia Pyhältä Vuorelta. Maahenki, 2009.
  • Oranen, Mikko (toim.): Athos - luostarielämää pyhällä vuorella. Maahenki, 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Athos.