Honkajuuren vanhemmat olivat kirkkoherra Albert Emil Tallroth ja Forsmanin sukuun kuulunut Alma Cecilia Forsman. Honkajuuri valmistui ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1900.[1] Hän suoritti oikeustutkinnon 1903 sekä ylemmän hallintotutkinnon 1903 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1906.[2]
Honkajuuri toimi Ilmajoen ja Seinäjoen piirin kruununnimismiehenä 1903–1910, minkä jälkeen hän siirtyi KOP:n palvelukseen. Honkajuuri oli pankin Vaasan konttorin esimies 1910–1912, pankin johtokunnan jäsen 1912–1948, pääjohtajan sijainen 1929–1934 ja lopulta pääjohtaja 1934–1948.[2] Ensimmäisinä pääjohtajavuosinaan Honkajuuri keskittyi 1930-luvun lamasta toipumiseen ja vahvisti pankin kannattavuutta ja vakavaraisuutta. Hänen loppukauteensa vaikutti vahvasti toinen maailmansota ja sitä seurannut jälleenrakennusaika. Honkajuuri kuoli vuonna 1948 ja häntä seurasi pääjohtajan tehtävässä hänen vävynsä Matti Virkkunen. Honkajuuren poika Paavo Honkajuuri toimi fuusioituneen Rauma-Repolan johtajana.[1]
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 306. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Harjula, Mirko: ”Liite 6: Venäjän Karjalassa 1917–1922 vaikuttaneiden henkilöiden henkilötietoja”, Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914–1922, s. 299. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2007.
↑ abcdefKuisma, Markku: Mauri HonkajuuriKansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 7.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.3.2016.
