Suomalainen Nuija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomalainen Nuija oli vuonna 1875 perustettu suomenmielisten aatteellinen ylioppilasjärjestö.[1] Yhdistyksen jäseniksi otettiin Helsingin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa osakuntien jäsenyyksistä riippumatta. Se oli virallinen ylioppilasyhdistys vuoteen 1882[2].

Perustamisestaan lähtien Suomalainen Nuija edisti vierasperäisten nimien suomalaistamista. Vuonna 1876 nimensä muuttivat esimerkiksi järjestön tuleva puheenjohtaja Matti Äyräpää (aiemmin Europaeus), A. J. Mela (aiemmin Malmberg) sekä Lauri Kivekäs (Stenbäck).[3]. Yhdistyksessä toimi erityinen nimensuomalaistuttamistoimikunta, joka julkaisi vuonna 1906 teoksen Kokoelma suomalaisia nimiä.[4]

Yhdistys harjoitti valistustoimintaa jäsentensä kotiseuduilla heidän pitämiensä kansantajuisten luentojen muodossa. Suomalainen Nuija maksoi esiintyjien edestakaiset matkat, mikä lienee ollut merkittävä kannustin tälle toiminnalle, vaikka mitään varsinaisia luentopalkkioita ei maksettukaan.[5]

Musiikillista antia yhdistyksessä edusti Suomalaisen Nuijan laulukunta. Sitä johti tenori, maisteri Taavi Hahl.[6]

F. H. B. Laguksen mukaan Suomalainen Nuija sai nimensä käännöslainana. Yhdistyksen esikuvina olivat Ranskan suuren vallankumouksen aikaiset keskustelukerhot, joista käytettiin club-nimitystä. Tästä johdettiin yhteys ruotsin sanaan klubba, joka suomennettiin suoraan nuijaksi. Lehti-ilmoittelussaan yhdistys käytti lyhennettä S. N.[5]

Suomalaisen Nuijan esimerkin mukaan perustettiin myös esimerkiksi Pälkäneen Suomalainen Nuija, Sortavalan Suomalainen Nuija ja Varsinaissuomalaisten Nuija.

Jyrkimmän linjan jäsenet erosivat yhdistyksestä 1879 ja perustivat K. P. T. -nimisen yhdistyksen. 1900-luvun alussa vähemmistöön jääneet "perustuslailliset" perustivat oman Ylioppilaiden Keskusteluseuran. Poliittisesti Suomalainen Nuija ja sen Raataja-lehti edustivat suomalaisen puolueen vasemmistoa, joskin vasemmistolaisimmat siirtyivät sosialidemokraatteihin. Yhdistyksen toiminta hiipui ensimmäiseen maailmansotaan mennessä.[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin yliopistomuseo Arppeanum (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 338
  3. Suomalaisuuden liitto (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Genealogia (Arkistoitu – Internet Archive) Samana vuonna julkaistiin myös Neuvoja muunkielisien sukunimiensä suomalaistuttajille (toim. Kotikielen seuran, Suomalaisen nuijan ja Ylioppilasten keskusteluseuran asettama nimien suomalaistuttamiskomitea) Helsinki : Ylioppilasten keskusteluseura 1906
  5. a b F. H. B. Lagus: Muistelmia ja kuvaelmia kielitaistelun ajoilta
  6. Sulasol (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]