Suomen ulkoasiainministeriö

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ulkoministeriö
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulkoasiainministeriö (UM)
Suomen ulkoasiainministeriön logo.svg
Ministeri(t)
– Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
– Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka
– kehitysministeri Sirpa Paatero
Valtiosihteeri Peter Stenlund
Osoite Merikasarmi
PL 176
00023 Valtioneuvosto
formin.finland.fi
Ulkoasiainministeriö sijaitsee Katajanokalla Merikasarmilla.

Ulkoasiainministeriö (lyhyemmin ulkoministeriö) (UM[1]) on yksi Suomen valtioneuvoston alaisuudessa toimivista ministeriöistä. Ministeriötä johtaa Suomen ulkoasiainministeri. Lisäksi Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerillä ja kehitysministerillä on vastuualueet ministeriössä.[2]

Ministeriön tehtävänä on ”edistää suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia” ja toimia ”kansainvälisen yhteisvastuun rakentamiseksi ja rauhan vahvistamiseksi” eurooppalaisten arvojen kuten demokratian pohjalta. Käytännössä ulkoasiainministeriön tehtäviin kuuluu Suomen ulkopolitiikan valmistelu ja toteuttaminen.[3]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvat:

  • ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka, ulkopoliittisesti merkittävät kansainväliset asiat sekä kansainväliset suhteet yleisesti
  • avustaminen valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden yhteensovittamisessa
  • kauppapolitiikka ja kaupallis-taloudelliset suhteet
  • kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö
  • suomalaisten etujen ja oikeuksien valvominen, konsulipalvelut ja vastaavat muut viranomaispalvelut ulkomailla
  • kansainväliset lainkäyttö- ja tutkintaelimet
  • Suomen edustaminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimissa ja Suomea Euroopan unionin jäsenenä koskevissa valvontamenettelyissä
  • Suomen ulkomaanedustus
  • vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen edustaminen Suomessa.

Valtioneuvoston asetus (1171/2005) ulkoasiainministeriöstä sisältää yksityiskohtaisemman listan ministeriön tehtävistä.[4]

Strategia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainministeriön strategiaa linjattiin "Suomen etu - globaali vastuu"-dokumentissa,[5] joka julkaistiin vuonna 2005. Selvityksessä todetaan, että "Ulkoministeriö toteuttaa toiminta-ajatustaan viiden strategisen tavoitteen avulla, joiden pohjalta yksiköt ja edustustot myös laativat vuosittaiset tulostavoitteensa." Keskeisenä väylänä tavoitteiden toteuttamisessa toimii Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Ulkoministeriön tavoitteena on:

  1. vaikutusvaltainen Suomi kansainvälisessä yhteisössä
  2. turvallisuutta luova kansainvälinen yhteisö
  3. oikeudenmukainen maailma
  4. menestyvä Suomi
  5. avoin ja palveleva ulkoministeriö.[5]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainministeriön johdossa on ollut kahdesta kolmeen ministeriä. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Ulkoasiainministerinä on toiminut SDP:n Erkki Tuomioja, eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä kokoomusen Alexander Stubb (2011–2014) ja Lenita Toivakka (2014–) ja kehitysministerinä vihreiden Heidi Hautala (2011–2013) ja Pekka Haavisto (2013–2014) sekä SDP:n Sirpa Paatero (2014–).

Valtio- ja alivaltiosihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoministeriön ylimpänä pysyvänä virkamiehenä toimii valtiosihteeri, joka vastaa ulkoasiainhallinnon toiminnasta ja taloudesta.[6] Maaliskuuhun 2014 saakka ministeriön virkamiesjohdossa toimi valtiosihteeri Pertti Torstila. Hänen jäätyään eläkkeelle valtiosihteerinä aloitti Peter Stenlund.[7]

Ministereiden ja valtiosihteerin apuna toimivat alivaltiosihteerit hoitavat omien vastuualueidensa lisäksi yhteistoimintaa muiden viranomaisten kanssa kansainvälisissä asioissa. Alivaltiosihteeri toimii myös vastuualueensa yksikköjen toiminnan yhteensovittajana ja ohjaajana. Vastuualueita ovat sisäiset ja ulkoiset palvelut, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, taloudelliset ulkosuhteet sekä kehitysyhteistyö ja kehityspolitiikka.[6]

Osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriö on jakaantunut kahdeksaan eri osastoon. Politiikan yhteensovittamisesta vastaavat poliittinen osasto, taloudellisten ulkosuhteiden osasto ja kehityspoliittinen osasto. Alueosastoja ovat Eurooppa-osasto, Itäosasto, Amerikan ja Aasian osasto sekä Afrikan ja Lähi-idän osasto. Alueosastoilla toimivat kiertävät suurlähettiläät sijoitettuina niihin yksiköihin, joiden hoitamaan alueeseen heidän toimialueensa kuuluu. Lisäksi ulkoministeriössä toimii viestintäosasto.[2]

Osastojaon ulkopuolisina toimintoina ministeriössä ovat oikeuspalvelu, kansalaispalvelut, protokollapalvelut, hallintopalvelut, talousyksikkö, sisäisen tarkastuksen yksikkö, suunnittelu- ja tutkimusyksikkö, kansallinen turvallisuusviranomainen sekä kehitysevaluoinnin yksikkö. Ulkoasiainhallinnon organisaatioon kuuluvat ulkoasiainministeriön lisäksi myös sen alaisuudessa toimivat Suomen ulkomaanedustustot.[2]

Virat, tehtävät ja virka-arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainhallinnon yleisuran virassa voidaan toimia eri tehtävissä ja virkapaikoissa ulkoasiainhallinnon organisaatiossa.

Yleisuran virkoja ovat ulkoasiainneuvoksen, lähetystöneuvoksen, ulkoasiainsihteerin, kehitysyhteistyöneuvoksen, kehitysyhteistyösihteerin, lehdistöneuvoksen, lehdistösihteerin, hallinnollisen ulkoasiainsihteerin, avustajan, hallinnollisen avustajan, osastosihteerin, toimistosihteerin, toimistovirkailijan, virastomestarin ja vahtimestarin virat.

Yleisuran virkamiehet ulkoasiainneuvoksesta hallinnolliseen avustajaan ovat määrättäessä velvollisia siirtymään virassaan toiseen tehtävään ulkoministeriössä, ministeriöstä ulkomaaedustukseen tai edustustosta takaisin ministeriöön. Muussa yleisuran virassa olevat ovat siirtymävelvollisia edustustosta ulkoministeriöön ja ministeriössä tehtävästä toiseen.

Yleisuran virkamiesten lisäksi ulkoministeriössä on tiettyyn tehtävään otettuja erityisvirkamiehiä. Valtiosihteeri kansliapäällikkönä ja alivaltiosihteeri ovat myös erityisvirkoja, mutta niihin sisältyy sama siirtymävelvollisuus kuin yleisuran virkoihin.

Ulkoministeriössä on myös työsopimussuhteessa olevaa henkilökuntaa ja harjoittelijoita.

Ulkomaanedustuksessa käytetään myös virkamiehen arvoa ja asemaa osoittavaa nimikettä, virka-arvoa. Näitä ovat muun muassa suurlähettiläs, ministeri, ministerineuvos, pääkonsuli, konsuli, varakonsuli ja 1- ja 2-sihteeri. Samalla virkamiehellä voi siis olla erilaisia titteleitä: hän on ulkoasiainneuvoksen virassa, mutta virka-arvoltaan suurlähettiläs ja tehtävänimikkeeltään edustuston päällikkö.

Ulkoasiainministeriö, lait ja asetukset

Henkilöstö ja budjetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainministeriössä työskenteli vuoden 2010 lopussa 1531 henkilöä, joista 953 työskenteli ministeriössä ja 578 edustustoissa. Lisäksi edustustoissa työskenteli 1163 asemamaista palkattua henkilöä.

Ulkoasiainhallinnon toimintamenot vuonna 2009 olivat 204,3 miljoonaa euroa. Suurin kuluerä tässä ovat henkilökunnan palkat sekä kiinteistöjen vuokra- ja hoitokulut sekä erilaisiin kansalaispalveluihin liittyvät kulut. Kansainvälisen kehitysyhteistyön varat hallinnoidaan ulkoasiainministeriössä. Sen määrä oli 732,9 miljoonaa euroa. Ulkoasiainministeriön kautta maksetaan myös Suomen osuudet kansainvälisissä järjestöissä sekä kriisinhallinta- ja siviilikriisinhallintakulut. Niiden määrä oli 77,2 miljoonaa euroa. Lähialueyhteistyön osuus budjetista oli 19,5 miljoonaa euroa. Ulkoasiainhallinnon kokonaisbudjetti mukaan lukien lisätalousarviot oli 1181,2 miljoonaa euroa. Lähde: Ulkoasiainministeriön Vuosikertomus 2009

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainministeriö toimii nykyään Merikasarmin rakennusryhmässä Helsingin Kataja­nokalla. Aikaisemmin, 1980-luvulle saakka se toimi pääosin Valtioneuvoston linnan itäisessä, Ritari­kadun puoleisessa siipi­rakennuksessa, minkä vuoksi Ritari­kadun nimeä on toisinaan käytetty tarkoittamaan ulkoasiainministeriötä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 31.5.2013.
  2. a b c Organisaatio 6.10.2014 (päivitetty). Ulkoasiainministeriö. Viitattu 30.10.2014.
  3. Ulkoasiainministeriö Valtioneuvosto. Viitattu 30.10.2014.
  4. Finlex
  5. a b Suomen etu - globaali vastuu
  6. a b Ministeriön virkamiesjohto 7.1.2013 (päivitetty). Ulkoasiainministeriö. Viitattu 30.10.2014.
  7. Peter Stenlund ulkoministeriön valtiosihteeriksi 31.10.2013. Valtioneuvosto. Viitattu 3.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]